Airsoft-taistelupelissä jäljitellään oikeaa sotaa, mutta harrastajien mukaan sillä ei silti ole mitään tekemistä tosimaailman sodankäynnin kanssa: "Siisteintä on, ettei pelin lopussa kukaan ole kuollut."

Muovikuula-aseilla pelattava airsoft alkoi saada Suomessa laajempaa suosiota 2000-luvun alussa. Harrastajia arvioitiin olevan tuhansia ympäri Suomea. Tyypillinen softaaja oli 14-vuotias poika. Nuorimmat pelaajat olivat kahdeksanvuotiaita, mutta mukana saattoi olla kolmekymppisiäkin. Pitkissä skenaariopeleissä oli parhaimmillaan mukana jopa 600 osanottajaa.

Ajankohtainen Kakkonen seurasi vuonna 2004 Turkusoft ry:n järjestämää viikonloppupeliä. Turkulaisten teinipoikien tyytyväiset vanhemmat pitivät airsoftia hyvänä vaihtoehtona tietokoneen ääressä istumiselle. Aamu-tv:n vieraina vuonna 2007 olivat hieman varttuneemmat harrastajat Tuomas Lairila ja Esa Toivonen.

Pikkutarkoilla asekopioillaan pitkin metsiä räiskivät oudot maastopukuiset porukat herättivät myös epäluuloa. Oheisiin ohjelmiin haastatellut harrastajat kuitenkin torjuvat jyrkästi syytökset "sotahullujen pelistä". Airsoftissa itse asiassa vältettiin käyttämästä sellaisia sanoja kuin "sota", "kuollut" tai "tappaminen". Lajin ei haluttu herättävän negatiivisia mielleyhtymiä.

Pelaajat vierastavat jopa määritettä "sotaleikki", koska "sota on asia, jonka kanssa ei pidä leikkiä". Airsoft on heille eräilyä ja jännittävää adrenaliiniurheilua, vaikka siinä urheillaankin "aseennäköisten muovitorrakoiden kanssa".

Teksti: Jukka Lindfors