Suomeen on 2000-luvun jälkipuoliskolla syntynyt vahva joukko naisartisteja, jotka haluavat itse vaikuttaa siihen, miltä heidän musiikkinsa kuulostaa. He eivät halua muuttua muiden määrittelemiksi myyntituotteiksi, vaan pitävät kiinni omasta ominaislaadustaan ja näkemyksestään.

Voimalassa ilmiöstä ovat keskustelemassa Chisu, Yona ja Astrid Swan. Kaikki kolme kertovat törmänneensä ennakkoluuloihin naisartisteja kohtaan. "Jos nainen tekee levyn se mielletään aina päiväkirjakamaksi" sanoo Chisu. Ja runotyttöys-leima halutaan iskeä nuoriin naisartisteihin vaikka väkisin.

Jo kymmenen vuotta musiikkia tehnyt Yona arvelee, että miehenä hänet olisi otettu helpommin tosissaan ja takana olisi jo useampia levytyssopimuksia.

Ennen soolodebyyttiään Chisu ehti työskennellä neljä vuotta tuottajana ja säveltäjänä ilman sen kummempaa meteliä. Mun koti ei oo täällä -biisi nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen ja kakkosalbumi Vapaa ja yksin oli lopullinen näyttö lahjakkuudesta. Chisusta on sanottu, että jos hän olisi ollut parrakas mies Hämeenlinnasta kaikki musiikkilehdet olisivat samantien syöneet hänen kädestään. Hän kertoo, että vuoden 2010 Emma-gaalassa pokattu kriitikoiden palkinto tuntui erityisen hyvältä. Samaisessa gaalassa Chisu sai ensimmäisenä naisena Vuoden tuottaja -palkinnon, lisäksi Vapaa ja yksin -albumi valittiin Vuoden parhaaksi ja Baden-Baden Vuoden biisiksi. Voittoputki jatkui myös seuraavana vuonna, kun Chisu palkittiin mm. vuoden naissolistina.

Suomalainen musiikkibisnes on ollut pitkään aluetta, jossa miehet ovat päättävävässä asemassa. Chisu harmittelee, ettei suomalaisissa levy-yhtiössä ole vielä yhtään naispuolista A&R-manageria (artist and repertoire), joka vastaa artistivalinnoista ja auttaa heitä urallaan.

Naistutkimus, popprinsessius ja rock ovat kaikki osa Astrid Swania. Yliopistolla pääaineenaan sukupuolitutkimutkimusta lukeva Swan ei halua mukautua yhteen muottiin. Poplevyn jälkeen seurasi rocklevy Better Than Wages, joka on menestynyt myös Suomen ulkopuolella, Saksan Rolling Stone -lehden kriitikot nostivat sen tammikuussa 2010 yhdeksi kuukauden levyistä.

Yona teki lopullisen läpimurron hitillään Pilvet liikkuu minä en. "Laulajan osa on kohtaloni, tiesin sen jo lapsena." Yonan musiikista on sanottu, että siinä yhdistyvät folk, jazz, iskelmä ja urbaani saundi. Hän sanoo haluavansa säveltää ajattomia lauluja, jotka jäävät musiikkiperinteeseen myös Yonan poismenon jälkeen. Ensimmäistä levyään Yona valmisteli ensin Emi Musicin kanssa, mutta vaihtoi pienelle Timmion Recordsille, koski koki sen omemmaksi. Yona palkittiin vuoden 2010 tulokas-Emmalla.

Teksti: Heidi Sommar, Voimala