Runoilija puhuu teatterille kirjoittamisen vaikeudesta, Espanjan marttyyriudesta ja teknistyneen maailman kadottamasta ilosta.
Eeva-Liisa Manner (1921-1995) aloitti perinteisellä runolla 1940-luvulla, mutta nousi sitten suomalaisen modernismin kärkihahmojen joukkoon.
Vuonna 1968 häneltä ilmestyi kaksi keskeistä työtä, Andalusian maisemiin liittyvä runokokoelma "Fahrenheit 121" ja psykoanalyyttinen näytelmä "Poltettu oranssi".
Manner kirjoitti itselleen tai "kirjoitukselle". Yleisöä hän ei ajatellut työskennellessään, vaikka pitkin tekstiään selväkielisenä, suorastaan realistisena.
Andalusiassa se ymmärrettäisiin heti, hän sanoo.
Kuva ja ääni ovat säilyneessä filmi-insertissä epätahdissa, mutta haastattelun dokumenttiarvo korvannee puutteen.
