Mistä kaikesta pitää luopua, jos käytettävissä on vain murto-osa keskimääräisistä tuloista? Miten köyhyysrajan alapuolella selviytyy? Voiko keskiluokkainen ja keskituloinen ihminen ymmärtää, millaista on kitkuttaa köyhän tuloilla?

EU:n köyhyysvuoden projektipäällikkö Anna Keto-Tokoi, elämäntaidon valmentaja Sanna Mämmi ja Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala elivät viikon köyhyysrajan alapuolella. Heille annettiin käyttöön tulot, jotka vastaavat kaupan kassan, takuueläkeläisen ja toimeentulotuen saajan ansioita.

Viikon kokeen yksi tulos oli se, että köyhyysrajan alapuolella selviää vain hyvillä arkielämän perustaidoilla. Pitää osata olla suunnitelmallinen, järjestelykykyinen ja pitää osata tehdä itse ruokaa. Jos arkipäivän perustaitoja ei ole, köyhänä toimeen tuleminen on hyvin vaikeaa. Kaikista ei ole köyhiksi.

"On aivan tavattoman tärkeää se, että sellaiset ihmiset niin kuin minä, jollakin lailla edes koettaisivat saada jonkin kalpean harmaan kirjavan aavistuksen siitä, minkälaista muunlaista todellisuutta tässäkin maassa on, maailmasta nyt puhumattakaan", arvioi Turun piispa Kaarlo Kalliala.

Köyhyysviikko tarkoitti käytännössä sitä, että piti kävellä paljon. Piti luopua pyykinpesuaineesta, hiusten leikkaamisesta, ja ystävien tapaamisesta. Silti viikko pienillä tuloilla ei ollut mahdoton, koska jokainen heistä tiesi, että seuraava viikko olisi jo erilainen. Edessä ei olisi sitä seuraava ja sitä seuraava ja sitä seuraavaa viikkoa pienillä tuloilla.

Köyhyysviikko antoi häivähdyksen siitä, millaista arvottomuutta ja syyllisyyttä köyhänä eläminen voi merkitä. Suklaalevyn ostamisestakin tuli ongelma, sanoo projektipäällikkö Anna Keto-Tokoi: "En voinut ostaa suklaalevyäkään ilman, että tuli syyllinen olo. Joutui miettimään, että mistä mä nyt sitten pihistän, että saan kurottua sen suklaalevyn umpeen".

Eikä toimeentulotuella voi oikeasti tulla toimeen, sanoo Turun arkkihiippakunnan piispa: "Tuntuu, että olen koko ajan rakentamassa mahdotonta yhtälöä. Että loppujen lopuksi siitä, mistä ei voi luopua, on myös luovuttava."

Teksti: Tiina Merikanto