Kun Veikkauksen entinen toimitusjohtaja Matti Ahde erotettiin 2001 tehtävästään saamiensa ahdistelusyytösten perusteella, julkisuudessa syntyi vuolas keskustelu työpaikoilla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä.

Kun Matti Ahdetta koskevat syytökset tulivat julkisuuteen, Veikkauksen hallitus päätti tutkituttaa väitteet ahdistelusta. Se pyysi tähän selvitystyöhön oikeustieteen tohtorin Pirkko K. Koskisen.

Koskinen päätyi sittemmin selvityksessään siihen, että oli olemassa näyttöä Ahteen syyllisyydestä. Tämän päätelmän pohjalta Veikkauksen hallitus päätti erottaa toimitusjohtajansa.

Mutta Matti Ahteen tapaus oli kuitenkin vain jäävuoren huippu. Julkisuuteen tuli myös muitakin vallan linnakkeissa koettuja ahdistelutapauksia, joista kenties kuohuttavin oli eduskunnassa esiintulleet häirintätapaukset. Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että seksuaalinen ahdistelu on monilla työpaikoilla arkipäivää, ja johon työnantajan pitää puuttua jo tasa-arvolain perusteella.

Työsuojelun näkökulmasta työpaikoilla tapahtuva seksuaalinen häirintä on aina väkivaltaa, vaikka se ei olisikaan edennyt fyysiseksi. Se on myös yksi työpaikkakiusaamisen muoto.

Julkisuudessa olleiden tapausten tiimoilta keskiöön nousi seksuaalisen häirinnän määritelmä. Mitä työpaikoilla enää jatkossa uskalsi tehdä? Oliko halaaminenkin jo kiellettyä? Asiantuntijat ovat todenneetkin, että seksuaalisen häirinnän itseasiassa määrittelee häirinnän kohde. Se, minkä toinen sietää, voi toiselle olla vastenmielistä.

Teksti: Sirpa Jegorow