Helene Schjerfbeck oli suomalainen varhaismodernisti, jota aikalaisten oli vaikea ymmärtää. Suomi janosi kansallista taidetta, mutta Helene maalasi ranskaksi.

Helene Schjerfbeckin (1862 - 1946) ihmeellinen lahjakkuus havaittiin jo lapsena. Taideopinnot alkoivat 11-vuotiaana kotimaassa ja 1800-luvun lopulla Ranskassa.

Kotimaassa Schjerfbeckin maalaukset eivät kohdanneet ymmärrystä. Lapsuuden aikaisesta lonkkavammasta kärsivä Helene vetäytyi 1900-luvun alussa Hyvinkäälle asuakseen yhdessä äitinsä kanssa. Tämän kuoltua hän muutti Tammisaareen.

Schjerfbeck ei koskaan ollut naimisissa, mutta kun hän lähestyi 55. ikävuottaan, hänen elämäänsä ilmestyi kaksi miestä: taidekauppias Gösta Stenman ja metsänhoitaja Einar Reuter alias taiteilija H. Ahtela.

Ilman heidän ymmärtämystään ja toimiaan Schjerfbeck olisi ollut toivottomassa tilanteessa. Virallinen taidemaailma oli unohtanut hänet tyystin. Helene myi taulujaan viidelläkympillä - jos nyt kukaan halusi niitä seinälleen.

Ahtela oli kirjeenvaihdossa maalarin kanssa ja kirjoitti hänestä elämäkerran. Stenman teki Schjerfbeckin taiteen tunnetuksi ensin Ruotsissa, sitten muuallakin Euroopassa. Maalausten arvo on noussut huutokaupoissa huimiin lukemiin eikä niiden taiteellinen herkkyys jätä ketään kylmäksi.

Oheisessa ohjelmassa Tukholman Kansallismuseon pääintendentti Lena Holger kertoo, kuinka Helene Schjerbeck nousi maineeseen Ruotsissa.

Ateneumin näyttelyn komissaari Leena Ahtola-Moorhouse näkee medusan eli kuoleman lähestyvän vuoden 1942 "Omakuvassa", jonka Schjerfbeck maalasi 80-vuotiaana. Taulu aloitti kuuluisan kuolemankuvien sarjan.

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors