Helsingin underground
Eikan pumpusta Nissenin kahvilaan, Vanhalle, undergroundtalolle ja Vapaaniemen kommuuniin. Vuonna 1968 Ultra-lehti uhosi anarkismia, ja Torsti Koskinen kitki huumeita Helsingistä.
Appe Vanajas tutustui tuleviin undergroundpiireihin Nissenin kahvilassa. Underground oli hänelle ei-poliittista Järjestelmän vastaisuutta, "filosofinen statement".
Vanajas oli mukana The Sperm -kollektiivin esityksissä sekä yhtyeissä Sikiöt ja Those Lovely Hulahands. Espoon Vapaaniemessä vietettiin kommuunielämää, Vanha yo-talo oli kulttuuri- ja toimintakeskus. Kun Vanha vallattiin, se oli ollut undergroundpiirien oma jo pitkään.
Timo Larmela, Claes Olsson ja Christian Moustgaard olivat mukana jo Eikan pumpuksi kutsutussa nuorisojengissä, joka herätti tiedotusvälineiden huomion 1960-luvun puolivälissä.
Vuosina 1968-1970 he toimittivat anarkistista Ultra-lehteä, joka jakoi hampunkasvatusohjeita ja kehotti: "Jos poliisi lyö sinua, lyö takaisin!" Larmelan mieleenpainuneimman LSD-kokemuksen pääosassa oli Helsingin aluevesillä kävelevä Mao Zedong.
Ultran porukka pyöritti psykedeelista valoshow´ta Spermin ja muiden bändien keikoilla. Aikakauteen kuuluivat rockin ja huumeiden ohella myös mielenosoitukset, joita kesällä 1968 pidettiin joka lauantai.
Samana kesänä vuokrattiin Kansallis-Osake-Pankilta Lönnrotinkadulla sijainnut "Talo", joka lyhyen aikaa toimi undergroundin pääkallonpaikkana Helsingissä.
1960-luvun lähetessä loppuaan taistolaisuus päihitti anarkismin. Ultra julkaisi vuonna 1970 jo Leninin kirjoituksia.
Huumekomisario Torsti Koskinen seurasi nuorison edesottamuksia läheltä. Hän kertoo tulleensa mainiosti toimeen 1960-luvun lopun sympaattisten, vapaudenjanoisten ja taiteellisten idealistien kanssa.
Haastattelut on tehty materiaaliksi YLE Teeman Maanalaista menoa -sarjaan (2007).
Teksti: Jukka Lindfors
