Suomalainen vankila on monelle naisvangille kova paikka. Vankilan sisällä vallitsee kuri ja järjestys, jota valvovat vartijat. Mutta toisenlainenkin järjestys on olemassa. Sitä puolestaan valvovat ne vangit, jotka kykenevät hallitsemaan toisia.

Vankilassa arki on erilaista kuin muurien ulkopuolella. Entinen elämä on pitänyt jättää muurien ulkopuolelle. Kaikille se ei ole vaikeaa, koska se tarkoittaa päihteettömyyttä ja elämä tuntuu olevan sillä hetkellä hallinnassa.

Toisille vankila on välttämätön paha, joka ei muuta asioita suuntaan eikä toiseen. Mutta suurin ongelma saattaa kuitenkin olla sopeutuminen toisiin vankeihin. Jos ärsyyntymiskynnys on matala, voi syntyä väkivaltaisia yhteenottoja, joista taas seuraa vähintäänkin eristysselli.

Vankila-aikana moni pohtii syitä teoilleen, jotka veivät vankilaan. Naisten puheissa lapsuudenkodin ilmapiiri ja vanhempien läsnäolo korostuvat. Osa naisvangeista on itsekin vanhempia. Heille ero lapsista on vaikeaa, mutta toisaalta jotkut ovat joutuneet myös hyväksymään sen, että he eivät kykene kantamaan vanhemmuuden taakkaa, sillä se on heille liian suuri.

Teksti: Sirpa Jegorow