Sota-aikana jokainen kotirintaman suomalainen kantoi kortensa kekoon osallistumalla erilaisiin talkoisiin. Kun työvoimasta oli pula, lapsetkin innostettiin työvoimaksi organisoidun talkootoiminnan avulla.

Rakennus-, keräys-, maatalous-, säästö- ja auttamistalkoot keräsivät yhteen niin nuoret kuin vanhatkin.

Maaseudulla järjestettiin sadonkorjuutalkoita, kaupunkien ja teollisuuden puupulaa helpotettiin mottitalkoilla ja ”tuntemattomalla sotilaalle” kudottiin sukkia, lapasia ja muuta lämmintä lukemattomissa talkooilloissa.

Erityisesti sotalesket, sotaorvot tai sodassa huoltajansa menettäneet vanhukset tarvitsivat apua.

Nuorten talkootyötä varten perustettiin vuonna 1941 Suomen Nuorison Iskujoukot. Myöhemmin nuorten talkootyöstä vastasi Nuorten Talkoot ry, johon kuuluivat kaikki maan merkittävimmät nuorisojärjestöt.

Jotta tyttöjen ja poikien työinto pysyisi yllä, hyvistä suorituksista palkittiin erilaisilla talkoomerkeillä. Merkki oli joko kullattu, hopeoitu tai rautainen riippuen työsuorituksen määrästä.

Esimerkiksi ”romumuurahaismerkin” sai keräämällä 20 ehjää pulloa. Talkoomuurahaismerkin ansaitsi, jos keräsi tietyn määrän jätepuita tai käpyjä autettavalle perheelle.

Teksti: Reijo Perälä