”Samuli Saarinen lähestyy aseen kanssa koulua”. Ilmoitus hätäkeskukseen tehdään Jokelan koulusurmien vuosipäivänä 7. marraskuuta 2008. Se on myös Samulin 18-vuotispäivä. Syntymäpäivävieraat odottavat turhaan, kun Samuli lähteekin poliisin kyydissä mielisairaalaan ja poliisiasemalle. Hälytys käynnistää pyörät, joita ei helposti pysäytetä. Koulu jää kesken, penkinpainajaiset ja ylioppilaskirjoitukset peruuntuvat.

Silminnäkijän toimittaja Ami Assulin seurasi Samulin elämää kahden vuoden ajan. Lähes koko tuon ajan hän kantoi kouluampujan leimaa. Viime vuoden lopulla syyttäjä päätti, ettei syytettä syytettä nosteta.

Silminnäkijä-ohjelmassa kysytään, miksi oikeusjärjestelmältä kestää näin kauan todeta, onko uhkaus ollut todellinen? Onko näin käynyt muillekin? Sortuivatko viranomaiset ylilyönteihin kouluampumisten jälkeen? Kuka osaa erottaa, mikä on nuorten heittämää läppää ja mikä todellista uhkaa? Entä ymmärtävätkö nuoret, mitä ajattelemattomasta läpästä voi seurata?

Jo alussa käy ilmi, että Samulia on kiusattu yläasteelta alkaen. Kiusaaminen on ollut nimittelyä, repimistä ja ulkopuolelle jättämistä. Kauhajoen ja Jokelan kouluampumisten jälkeen Samulia alettiin nimitellä kouluampujaksi.

Syntymäpäivänään hän on ottaa vapaata koulusta auttaakseen juhlaviikonlopun ja isänpäivän valmisteluissa. Matka kauppaan menee koulun ohi.

– Sitten kun tulin kotiin, mulle soitettiinkin poliisista ja ne kyselivät, missä olen menossa ja kerroin, mitä olin tehnyt. Ne sanoivat, että koululla on kaikki ihan paniikissa, kun mä olen ollut siellä kuulemma aseen kanssa riehumassa. Siinä vaiheessa en itse enää pystynyt puhelimeenkaan puhumaan, että meillä sitten äiti taisi ottaa puhelimen, Samuli muistelee.

Hetken kuluttua poliisi vie Samulin terveyskeskukseen, jossa kirjoitetaan lähete tahdosta riippumattomaan tutkimukseen psykiatriseen sairaalaan. Lähetteessä Samuli todetaan mielisairaaksi ja hoidon tarpeessa olevaksi. Hänelle kerrotaan, että jatkotutkimukset kestävät ainakin kolme viikkoa.

Psykiatrisen sairaalan lääkäri kuitenkin toteaa, että aihetta lisätutkimuksiin ei ole, ja hän antaa pojalle puhtaat paperit. Mutta matka ei jatkukaan kotona odottavien syntymäpäivävieraiden luo, vaan Tampereen poliisilaitokselle. Samulista oli tehty rikosilmoitus laittomasta uhkauksesta.

Kaksi vuotta myöhemmin poliisitutkinta on saatu päätökseen. Vaikka syytettä ei nostettu, esimerkiksi merkintä pakkohoitolähetteestä säilyy vielä kymmenen vuotta kuoleman jälkeen.

– Oma elämä muuttui ihan totaalisesti: kaiken jouduin tekemään uusiksi, harrastukset, koulunkäynnin, kaikki tulevaisuuden suunnitelmat. Mitään mitä ennen tätä mietin, ei voinut enää käyttää, Samuli sanoo.

Hänen äitinsä Hanna Saarinen uskoo, että kaiken pohjana on koulukiusaaminen.

– Ymmärrän sen, että koulu otti yhteyttä poliisiin, kun näitä huhuja rupesi tulemaan, ja ne tutkittiin. Samuli oli kuulusteltavana ja tehtiin päätös, että mitään ei ole tapahtunut. Samuli tunnusti, että on puhunut jotakin, jota ei ole ajatellut loppuun asti, ihan rehellisesti kertoi, mitä on ollut. Siihen asti ymmärrän kaiken. Mutta mitä alkoi tapahtua perjantaiaamuna 7.11, siinä alkaa olla kysymysmerkki, että en enää ymmärrä, hän sanoo

Toimittaja: Ami Assulin