Säästöpankkien vahingonkorvausoikeudenkäynnit ovat Suomen taloushistorian pisin oikeudenkäyntien sarja: 14 vuotta loppuvuodesta 1993 alkuvuoteen 2008. Timo-Erkki Heinon Ykkösdokumentti tekee yhteenvedon veronmaksajille kalliiksi tulleista oikeudenkäynneistä.

Suurella julkisella kohulla aloitettiin vahingonkorvausoikeudenkäynnit säästöpankkien johtajia vastaan loppuvuodesta 1993. Oikeuteen haastettiin lähes 300 säästöpankkien hallitusten maallikkojäsentä ja johtajaa.

14 vuotta myöhemmin oikeudenkäyntien sarja on päättymässä, kun Turun hovioikeus vuoden 2008 alkupuolella ratkaisee viimeisen jutun.

"Lapset ehti kasvaa aikuiseksi tämän prosessin aikana - siitä näkee, mikä sen pituus oli", kuvaa yksi säästöpankin hallituksen jäsen tilannettaan.

Valtio vaati säästöpankkien hallitusten maallikkojäseniltä - tavallisilta suomalaisilta - kymmenien, jopa satojen miljoonien korvauksia. Korvausvaatimusten yhteissumma oli 2,5 miljardia markkaa eli 425 miljoonaa euroa.

"Kyllä se oli shokki. Se oli ihan täydellinen shokki", kuvaa Eero Lapinleimu Toijalasta tunteitaan.
Dokumentissa myös Jyrki Nurmi Perniöstä, Martti Hoffren Uimaharjusta ja Paavo Tolvanen Kiteeltä kertovat miltä tuntui, kun kymmenien miljoonien korvausvaatimus kolahti postista.

Lopputuloksiltaan oikeudenkäynnit ovat jääneet hyvin laihoiksi. Oikeuteen haastetuista lähes kahden kolmasosan kanteet on hylätty ja korvauksiin on määrätty vain reilu kolmannes. Oikeudessa määrätyistä korvauksista on toistaiseksi saatu perityksi 4,3 miljoonaa euroa. Tämän summan saamiseksi on oikeudenkäyntikuluina käytetty veronmaksajien varoja 23 miljoonaa euroa.

Valtion näkemyksiä oikeudenkäynteihin ryhtymisestä perustelevat Pekka Laajanen valtiovarainministeriöstä sekä entinen kansanedustaja ja Valtion vakuusrahaston hallintoneuvoston jäsen Olavi Ala-Nissilä.

Dokumenttia varten on saatu suuri määrä aiemmin salaisia ja luottamuksellisia asiakirjoja, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa julkisuudessa.

Teksti: Timo-Erkki Heino