Lenita Airisto on vuosikymmenestä toiseen jaksanut ottaa kantaa monenlaisiin elämän ilmiöihin. Myös uutterana bisneksen puolestapuhujana tunnettu Airisto kertoo Maarit Tastulan haastattelussa, millainen on nainen, joka tietoisesti on halunnut olla hankala ja ärsyttävä.

Lenita Airisto astui pysyvästi julkisuuden valokeilaan vuonna 1954, kun hänet voitti Sotainvalidien Veljesliiton järjestämän Suomen Neito -kilpailun. Kauneuskilpailun tarkoituksena oli kerätä varoja sodassa vammautuneiden hyväksi. Sodan kokeneena ja isänmaallisena nuorena neitona Airisto arvosti kilpailun järjestäjien tavoitetta, mutta omien sanojensa mukaan hän osallistui kilpailuun myös siksi, että palkintona oli Amerikan-matka.

Amerikasta Lenita Airisto oli haaveillut jo lapsena. Erään hänen ystävättärelleen lähetetyn Amerikan-paketin mukana oli kyltti, jossa luki "Think big". Tuosta tekstistä tuli hänelle eräänlainen elämänohje. Oli ajateltava suuria, jos aikoi menestyä.

Menestymisen alkutaival alkoi kuitenkin onnahdellen, sillä Lenita Airisto joutui viemään kotiinsa opettajan terveiset, ettei tyttöä kannata laittaa oppikouluun. Se olisi aivan liian vaativaa hänelle. Mutta onneksi isä oli toista mieltä, ja tyttö aloitti oppikoulun ja jatkoi opintiellä niin pitkään, kunnes valmistui ruotsinkielisestä kauppakorkeakoulusta Svenska handelshögskolanista eli Hankenista diplomiekonomiksi. Nykyajan nuoria naisia Lenita Airisto kannustaakin kouluttamaan itseään. "Tieto on valtaa", hän sanoo.

Suorapuheinen Lenita Airisto myöntää haastattelussa olevansa hankala ihminen, mutta tositarkoituksella. Näin hän saa olla rauhassa eivätkä silmillehyppijät piinaa. Hankala hän haluaa olla myös siksi, että naista pidetään itsestäänselvästi helppona ja sopeutuvana yhteistyökumppanina. Airisto uskoo myös, että luonne määrittää tulevaisuutta ja siten myös ihmisen kohtalon.

Lapsettomuus, avioero ja epäonnistumiset liiketoimissa ovat koskettaneet syvästi Airistoa. Mutta niihin hän sanoo suhtautuvansa järkevästi: kaikkea ei voi saada eikä aina voi onnistua. Eikä vanheneminenkaan pelota, sillä se ei ole vielä tullut kohdalle.

Teksti: Sirpa Jegorow