Miten pärjätä alati kasvavassa tietotulvassa? Entä mistä erottaa mainoksen journalismista? Mediaan ja sen käyttöön liittyviin kysymyksiin vastaa viisiosainen Media ja me -opetussarja.

Media on kaikkialla, eikä kukaan voi välttyä siltä. Tutkimusten mukaan suomalaiset viettävät medioiden parissa noin kolmasosan päivästä. Mediaa on siis osattava lukea ja ymmärtää. Media ja me -opetussarja evästää katsojia medialukutaidon perusasioissa viiden jakson verran.

Ensimmäisessä jaksossa perehdytään tietotulvan sulattamiseen. Maailmassa on äärettömästi informaatiota: painetun tiedon määrä kaksinkertaistuu joka viides vuosi ja varsinkin internet on räjäyttänyt tiedon määrän aivan uusiin sfääreihin. Toisia infoähky ahdistaa. "Media ja me" neuvoo viisiportaisen tavan, jolla tietotulvaa voi suodattaa.

Toisessa osassa käsitellään uutisten puolueettomuutta. Vaikka uutisissa aina pyritäänkin objektiivisuuteen , täysin sataprosenttisesti se ei ikinä toteudu. Uutiset ovat aina valintoja esimerkiksi siitä mikä myy ja mikä on tärkeää. Valintoja tekevät muun muassa uutiskonsernit, lehdet, lehden päätoimitus sekä yksittäiset toimittajat. Toimittaja valitsee, mitkä haastateltavan kommenteista jättää kirjoittamatta ja mitä korostaa.

Kolmas osa sukeltaa median myyttien maailmaan. Jaksossa selviää, miten media rakentaa myyttejä ja miten näiden myyttien taakse tulisi nähdä. Vaikka missit säkenöivät lehtien palstalla samppanjalasit kädessä, on heilläkin kotonaan likaiset astiat pestävänä.

Neljännen osan teema on mainonnan ja journalismin ero, joka on yhä häilyväisempi. Kuluttajan on hyvä oppia tunnistamaan, milloin kyseessä on selkeää piilomainontaa journalistisen tekstin sisällä. Esimerkiksi jos tunnettu laulaja saa henkilöhaastattelussa puhua omasta autostaan vapaasti ja täysin kritiikittömästi, on se selkeää piilomainontaa.

Viimeinen osa kertoo, keille mediakasvatusta tulisi opettaa ja miten. Vaikka jaksossa perehdytään erityisesti lasten opastamiseen, on medialukutaito tärkeää myös aikuisille.

Teksti: Sonja Fogelholm