Timo-Erkki Heinon ohjaama dokumentti Metalli on lujaa ainetta kertoo vuoden 1927 metalliliiton suuresta sulusta, joka on yksi Suomen kaikkien aikojen pisimmistä työtaisteluista.

Sulun taustalla oli metallimiesten lakko Turun A/B Crichton-Vulcanin ja A/B Alex Sjöholmin tehtailla. Niiden lopettamiseksi työnantajaliitto julisti koko alan työsulkuun, toivoen lopettavansa lakon. Näin ei käynyt.

Sen sijaan metallityöläiset tukivat lakkoilijoita eivätkä painostaneet heitä lopettamaan lakkoa kuten työnantajat olivat toivoneet. Tästä alkoi toukokuusta joulukuuhun kestänyt työsulku.

Dokumentissa ääneen pääsevät ikääntyneet karkkilalaiset metallimiehet. Työsulkukesä meni leppoisissa merkeissä ja pilke silmäkulmassa. Kotona tuli vietettyä aikaa uuden morsiamen kanssa ja uimarannalle pääsi rentoutumaan. Liiton ja ulkomaisen avustustoiminnan takia toimeentulo ei ollut ongelma, jos heinätöitä tai vastaavia ei jostain syystä saanut.

Ajan hengen mukaisesti lakkoa yritettiin murtaa rikkureiden avulla. Työnantajien puolelle asettunut ”Pihkalan kaarti” oli Etelä-Pohjanmaalta koottu äärioikeistolainen sakki, joka rettelöinnillään ja juopottelullaan käänsi yleisen mielipiteen lakkoilijoiden puolelle. Rikkuritoiminnastakaan ei tullut mitään koska kaarti oli kouluttautumatonta eikä voinut korvata metallimiehiä.

Dokumentin lopuksi työmiehet kertovat mielipiteensä silloisesta ay-liikkeestä ja ovat huolissaan ovatko liikkeen johtajat mahdollisesti erkaantumassa rivijäsenistä. Kaiken nähneet metallimiehet varoittavat myös työväen hajaannuksesta koska työttömyyden kasvaessa ne joilla työtä vielä on, ovat aivan liian kilttejä ja kuuliaisia.

Teksti: Sampo Haarlaa