Sauli Niinistö on vastannut Miten minusta tuli minä -haastatteluun jo kahdesti presidenttiehdokkaana. Millaisia uusia sävyjä miehen mietteet menneestä ovat saaneet?

Oikeistoperheen kuopus Sauli Niinistö (s. 1948) vietti lapsuutensa Salossa.

Isä oli levikkipäällikkö ja äiti sairaanhoitaja. Perheen ilmapiiri oli vapaa, "hyvinkin tavanomainen, keskiluokkaisen kodin lapsuus."

Kaverit muistavat Niinistön villinä lapsena. "No joo, kaikessa pikkupahan teossa olin kyllä mukana, jatkuvalla syötöllä, se piti virkeänä."

Kun toiset kävivät koulua, kävi Niinistö kavereiden mukaan "koulussa". "Kaikkeen mihin hän ryhtyi, siinä hän onnistui, mutta äärimmäisen vähän se hänen ryhtymisesnä kouluaikana siihen kouluun osui."

Niinistö kuitenkin muistaa, että oli koulussa hyvätkin puolensa. "Koulunkäynti oli erittäin miellyttävä sosiaalinen tapahtuma." Määrätietoisena pidetty ja vain olennaisiin asioihin keskittyvä Niinistä yllätti kaverinsa kerran kunnolla ohjaamalla koulunäytelmän, jonka sanoma jäi yleisesti ottaen hämäräksi.

Niinistö itse ei tunnu pitävän itseään kovinkaan suunnitelmallisena muutoinkaan. "Mielelläänhän niitä ässiä pitäs taskut täynnä, mutta niin ei taida kuitenkaan olla."

"Asioita tulee ja menee, ja sitten niitä taas tulee"

Politiikkaan vastavalmistunut juristi taivuteltiin mukaan 1970-luvun puolivälissä, ensin kuntatasolla.

Eduskuntaan Niinistö pääsi kolmannella yrittämällään vuonna 1987, historian ensimmäisenä porvariehdokkaana Salon työläistaustaisesta kaupungista.

Kansanedustajana hänellä ei alkuun ollut puolueen sisäisiä päämääriä, "auktoriteettiusko oli vielä kova tuolloinkin." Vähitellen mieli alkoi muuttua, "ihminen on aika taitava selittämään itselleen että niin, miksei minustakin olisi tuohon hommaan, kun saa sopivia sytykkeitä vaan".

Kokoomuksen puoluejohtajana Niinistön suosio nousi suomalaisittain valtaviin mittasuhteisiin. Valta mietitytti myös häntä itseään. "Moitin kokoomuslaisia siitä että antavat minun tällä tavoin mestaroida."

Itsetutkiskelun tuloksena Niinistö päätyi luopumaan puoluejohtajuudesta. Tapa kysellä itseltään asioita on hänelle sisäsyntyinen, "eivät ne asiaa huikeasti auta, mutta kai siinä puolustuksen heikot ja vahvat kohdat alkavat tulla tutuiksi".

Haastattelun tekohetkellä vuonna 2005 Niinistö oli ollut muutaman vuoden ulkomailla poissa kotimaan päivänpolitiikasta, mutta juuri ilmoittanut olevansa ehdolla seuraavaksi presidentiksi.

Koska ratkaisut kiinnostavat, ovat Niinistöä aina innostaneet sellaiset päättelypelit, joissa "on pientä värinää mukana." "Nyt on on sellainen uusi numeropeli, sudoku."

Joskus viisaskin menee vipuun: siitä saamme esimerkin tarinassa, jonka ystäväpiiri tuntee lauseesta "Suksilla menee ja taksilla tulee." Saamme myös tietää, millainen oli Niinistön omintakeinen kiperässä tilanteessa päälleen kietaisema hulahula-hame.

Teksti: Petra Himberg