Tove Janssonin ensimmäisessä, vuonna 1946 kirjoittamassa Muumilaaksoon sijoittuvassa tarinassa laakson asukkaat tutustuvat toisiinsa karmivan katastrofin uhan varjossa.

Myrskyisenä iltana filosofi Piisamirotta kertoo muumiperheelle aavistelevansa "jonkin olevan tulossa".

Muumipeikko ja Nipsu lähtevät kohti Yksinäisillä vuorilla sijaitsevaa tähtitornia. Matkalla he kohtaavat yksikseen telttailevan Nuuskamuikkusen. Tämä liittyy seuraan.

Tähtitornissa he saavat tietää, että Muumilaaksoa lähestyyy pyrstötähti. Kolmikko kiirehtii takaisin. Muumipeikkoa kiinnostaisi kovasti tietää, kenelle hänen löytämänsä nilkkarengas kuuluu.

Se selviää, kun he näkevät Niiskuneidin julman angostura-kasvin kynsissä. Muumipeikko pelastaa Niiskuneidin ja tämä liittyy seurueeseen veljensä Niiskun kanssa.

Koska meri on kuivunut, taittavat he matkaa korkeilla puujaloilla meren pohjassa. Vanhasta hylystä löytyy aarre, mutta sitä vartioi äkäinen jättimustekala.

Tuuli yltyy myrskyksi. Pyrstötähden pakenijoiden joukosta he löytävät jo aiemmin tapaamansa kasvitieteilijä Hemulin ja lentävät hänen mekollaan kotiin Muumilaaksoon.

Päätetään mennä katastrofia suojaan luolaan. Juuri ennen pyrstötähden laskettua iskeytymistä huomataan, että joukosta puuttuu Nipsu. Viime hetkillä Muumipeikko onnistuu pelastamaan ystävänsä.

Pyrstötähti saapuu ja ohittaa maan täpärästi. Se lähtee takaisin tuntemattomiin aurinkokuntiin ja kaikki pelastuvat.

Kun päivä valkenee, kuuluu ulkoa voimistuva kohina. Meri tulee takaisin.

Teksti: Petra Himberg