Tyypillisin Suomen olympiajoukkueen edustusasu on kautta historian ollut tumma asu siniristilipulla koristeltuna. On olympia-areenoilla nähty myös erikoisempia asuja, joiden tyylistä tai tyylittömyydestä on myös kiistelty.

Suomen olympiajoukkueella on ollut yhtenäinen kilpailuasu jo Lontoon kisoista 1908 ja yhtenäinen matkustusasu/edustusasu vuoden 1924 (Chamonix ja Pariisi) kisoista lähtien. Suomen edustusasut ovat sekä kesä- että talviolympialaisissa olleet varsin huomiota herättämättömiä: tummia, selkeitä ja yksinkertaisia.

Olympiajoukkueen asut ovat paljon muutakin kuin pelkkiä vaatteita. Edustusasut ovat toimineet välineenä Suomi-kuvan kiilottamiseen ja suomalaisen identiteetin erityispiirteiden korostamiseen, ehkä siksi suomalainen urheiluyleisö on ollut kärkäs arvostelemaan asujen tyyliä ja materiaalivalintoja. Vuonna 1994 arvostelun kohteena olivat edustuspukujen huput, jotka oli somistettu hopeaketun karvalla.

Suomalaisuuteen liitettävät perinteiset symbolit kuten sisu, asiallisuus ja vaatimattomuus näkyvät myös kisa-asuissa. Vuonna 1952 Oslon talviolympialaisten avajaisissa eri maiden joukkueet liukastelivat jäisellä kentällä. Suomalaiset olivat osanneet varautua pitävillä kumipohjaisilla monoilla. Suomen joukkueen meno oli niin jykevää, että selostajan mukaan Suomen ryhdikkäälle joukkueelle olisi kuulunut avajaisten kultamitali.

Kaarlo Kangasniemi toi Suomelle Meksikosta vuonna 1968 olympialaisten ainoan kultamitalin. Kisojen avaisisissa marssittiin liituraitatakeissa ja tyylikkäissä valkoisissa hatuissa. Naisilla oli jalassaan polvipituiset shortsit ja miehillä vaaleat suorat housut.

1970-luvun puolivälissä lähtien Suomen Olympiakomiteassa ruvettiin toden teolla panostamaan asukokonaisuuden valintaan. Tämä näkyi selkeiden suunnittelukriteerien asettamisella. Olympia-asun suunnittelun päälinjoiksi tulivat edustavuus, laatu ja käytännöllisyys. Myös perinteinen sinivalkoinen värimaailma korostui.

Rentous ja muodikkuus ei ole ollut olympialaisten kisa-asujen suunnittelussa ykkösprioriteetti, ja aina kun suomalaisesta sinivalkoisuudesta on poikettu on ainakin mediassa saatu aikaan pientä kuohuntaa. Toni Niemisestä tuli Albertvillessä vuonna 1992 talviolympialaisten historian nuorin miespuolinen kultamitalisti. Albertvillen kisojen valkoisen marssiasun selkämyksen lennokas "heraldiikka" puhututti vaakunaharrastajia ja median edustajia. Näyttävän ja värikkään asun innoittajana toimi Lapin luonto, räiskyvine revontuliväreineen.

Valtiojohto on usein paikalla, kun ratkotaan olympiamitalien kohtaloa. Erityisesti pohjoismaiden kruunupäät ovat usein edustaneet maataan olympiapuku yllään. Lillehammerin olympialaisten jääkiekkoturnauksessa vuonna 1994 Leijonat saavuttivat pronssisen mitalin. Katsomossa kisojen edustusasuihin pukeutunut presidenttipari Mauno ja Tellervo Koivisto kannustivat kiekkoilijoita villisti.

Teksti: Emilia Kemppi