Willy Brandtin idänpolitiikasta huolestunut Länsi-Saksan konservatiivilehdistö alkoi 1970-luvun alussa varoitusmielessä viljellä termiä ”Finnlandisierung”, jolla viitattiin Moskovan vaikutusvaltaan toisen maan sisäisissä asioissa.

Suomessa käsite koettiin loukkaavaksi ja ymmärtämättömäksi, mutta Neuvostoliiton hajoamisvaiheessa ilmestynyt Timo Vihavaisen ”Kansakunta rähmällään” –kirja esitti ”suomettumisen” olleen kantava periaate Suomen 1970-luvun poliittisessa elämässä.

Tohtorit Timo Vihavainen, Martti Häikiö ja Risto E.J. Penttilä sekä Paasikivi-seuran puheenjohtaja Jaakko Iloniemi vaihtavat mielipiteitä ajasta, jolloin puolueet kilpailivat ulkopoliittisesta oikeaoppisuudesta ja opiskelijat vaativat neuvostonäkemyksistä eroavan tutkintokirjallisuuden sensurointia.