Sotakorvausten maksu Neuvostoliitolle oli valtava urakka. Käytännössä koko Suomen sodanjälkeinen teollisuus oli valjastettu korvausten maksuun. Tavarakirjon monipuolisuutta kuvaa se, että Neuvostoliitto vaati Suomea rakentamaan mm. yli 90 puista kuunaria korvausten osana.

Isojen purjealusten veistotaito oli Suomessa jo hiljalleen hiipumassa, mutta nyt veistokirveet oli kaivettava uudestaan esiin.

Kaikkiaan Neuvostoliittoon valmistettiin muiden tavaroiden ja tuotteiden lisäksi yhteensä 535 erilaista alusta. Näistä puisia kuunareita määrättiin valmistettavaksi 91.

Purjealukset vesitettiin Rauman Holmingin telakalla. Lisäksi töitä tehtiin myös Turun, Loviisan ja Porvoon veistämöillä. Kaikkiaan purjealusten valmistamiseen osallistui yli tuhat miestä.

Neuvostoliitto toimitti Suomeen tarkat kuvaukset, millaisia alusten tuli olla. Rungon pituus oli lähes 38 metriä ja leveys lähes 9 metriä. Neuvostoliitossa näitä aluksia käytettiin koululaivoina ja lastin kuljetuksessa.

Kuuden ensimmäisen korvausvuoden aikana Suomi toimitti sotakorvaustuotteita Neuvostoliittoon 340 000 vaunulastillista. Jos nämä vaunut olisi asetettu peräkkäin, korvausjunan kokonaispituus olisi ollut 3 600 kilometriä.

Viimeinen sotakorvausjuna ylitti rajan syyskuussa 1952.

Reijo Perälä