Koulukiusaamisen johdosta itsemurhan tehneen viisitoistavuotiaan Elisan tarina on koskettava, tärkeä ja raadollinen. Koko kansan huomion tarina sai kuitenkin vasta Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutun myötä.

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna 2012 ”Enkeli-Elisaksi” nimetyn Elisan tarina oli kaikkien huulilla. Keväällä mediahuomiota kerännyt, tytön itsemurhaan päättynyt tarina oli tässä vaiheessa jäänyt taka-alalle. Heinäkuun Kuukausiliitteessä julkaistussa Hanna Nikkasen ja Anu Silfverbergin jutussa tuotiin esille kysymyksistä tärkein: Onko Enkeli-Elisan tarina totta?

Artikkelin videoklipeistä on nähtävissä Ylen keväällä 2012 tekemät ohjelmat Enkeli-Elisan tapauksesta.

Ensimmäisen kerran Yle uutisoi Enkeli-Elisasta maaliskuussa, jolloin kirjailija Minttu Vettenterän kerrottiin tekevän kirjaa Elisan tarinasta. Vettenterä oli itsekin entinen koulukiusattu.

Aiheeseen palattiin huhtikuussa Ylen Akuutti -ohjelmassa, jolloin selvisi, että Vettenterä oli ollut aikanaan samalla ala-asteella Enkeli-Elisan isän kanssa. Isä oli itse ollut aikanaan koulukiusaaja. Vettenterän ja Elisan vanhempien kirjoittama blogi ja sen ympärille rakennettu Facebook -yhteisö oli saanut taakseen kymmeniätuhansia tukijoita.

Enkeli-Elisaa käsiteltiin vielä toukokuussa Ylen Poliisi-tv:ssä, jolloin Vettenterän kirja Elisasta oli valmis.

Hirveä tarina, joka vain oli liian hyvä

Toimittajat Hanna Nikkanen ja Anu Silfverberg kirjoittivat Helsingin Sanomien heinäkuun 2012 Kuukausiliitteeseen laajan artikkelin Enkeli-Elisan tapauksesta. Juttu pureutui itsemurhatarinan pintaa syvemmälle.

Tarina oli alun alkaen herättänyt Nikkasen ja Silfverbergin epäilykset, koska se vain kuulosti liian hyvältä ollakseen totta: Entisen koulukiusaajan tytär joutuu itse koulukiusatuksi ja riistää lopulta kiusaamisen takia oman henkensä. Kaiken lisäksi, isän nuoruudessaan kiusaama Vettenterä ystävystyy isän kanssa tämän pyydettyä Elisan kuoleman jälkeen kiusaamiltaan ihmisiltä anteeksi.

Lisäksi selvisi, ettei kukaan tapauksesta aiemmin uutisoinneista ollut missään vaiheessa haastatellut tämän vanhempia. Kaikissa tapauksesta tehdyissä jutuissa haastateltavana oli vain Minttu Vettenterä.

Silfverberg ja Nikkanen kiinnittivät huomiota Elisan vanhempien, Minttu Vettenterän sekä Elisan itsensä tekstien samankaltaisuuteen. Teksteissä toistui maneereita, jotka Kuukausiliitteen jutussa annettiin kielitieteilijän analysoitaviksi. Tutkijan mukaan kirjoitustyylien yhteneväisyydet puhuivat sen puolesta, että kaikkien tekstien kirjoittaja oli yksi ja sama henkilö.

Toimittajat löysivät myös Vettenterän aiemmin kirjoittaman novellin, joka oli otsikoitu samoin kuin toukokuussa julkaistu kirja Elisan tarinasta. Myös novellin sisällöstä löytyi yhteneväisyyksiä Elisan tarinan kanssa.

Lopulta Kuukausiliitteen jutussa tuotiin esille tilastokeskuksen fakta siitä, ettei blogissa ja muissa yhteyksissä mainittuna Elisan kuolinpäivänä kuollut Suomessa yhtäkään viisitoistavuotiasta tyttöä.

Toimittajat kirjoittivat Helsingin Sanomiin myös jatkojutun, jossa osoitettiin, että Enkeli-Elisan kuolema on käytännössä mahdottomuus: Tosiksi väitetyt Elisan päiväkirjansivut ja isän blogi sijoittivat Elisan kuoleman ajalle, jolloin Suomessa ei kuollut yhtään vuonna 1996 syntynyttä tyttöä. Myöskään vuotta vanhempien tai nuorempien kuolintapaukset eivät olleet sellaisia, että ne vastaisivat Elisan tarinaa mitenkään.

Lähteet: Helsingin Sanomien Kuukausiliite 7/12: "Uskomaton murhenäytelmä" Hanna Nikkanen ja Anu Silfverberg

Teksti: Ville Matilainen