Vuonna 1963 valmistunut lyhytelokuva kertoo, millaisiin tehtäviin nuoret miehet ja naiset voivat päästä, jos he valitsivat työnantajakseen Valtionrautatiet.

Valtionrautatiet, tuolloin maan suurin työnantaja, tarjosi ilmaisen koulutuksen ja töitä kaikilla asteilla opiskelleille suomalaisille.

Esimerkiksi konduktööriksi oli mahdollista opiskella jo kansakoulupohjalta. "Vastuunalainen mutta myös mielenkiintoinen työ" - saattoihan asiakkaaksi sattua kuka vain.

Mikäli mieli veturinkuljettajaksi, oli ensin läpäistävä "psykoteknilliset kokeet", kouluttauduttava ja työskenneltävä ensin kolmen vuoden ajan veturinlämmittäjänä.

Veturinlämmittäjän tehtävä oli kuitenkin pian poistuva tehtävä, sillä meneillään oli mittava uudistus: rataverkkoa sähköistettiin.

Naisille oli tarjolla lähinnä toimistotehtäviä. Akateemisen loppututkinnon suorittaneille "hyville miehille" oli tarjolla "hyviä virkoja".

Turvallisen työnantajan erikoisuuksiin kuuluivat myös hyvät sosiaaliset edut. Talo tarjosi terveydenhuollon, junamatkat sekä lomakohteet koko perheelle, vakaan eläkkeen sekä auttoi konkreettisesti asuntoasioissa. Joka viides rautatyöläinen asui tuolloin Valtionrautateiden omistamassa asunnossa.

"Valtionrautatiet on iso talo ja sen henkilökunta suuri perhe. Rautateiltä vaaditaan paljon, ja siksi se on vaativa työnantaja. Mutta kun astut sen palvelukseen, tiedät, että tulevaisuutesi on turvattu - jos huolehdit sinulle uskotuista tehtävistä."

Teksti: Petra Himberg