Yölinjalle saivat soittaa kaikki, joilla oli elämässään huolia. Usein soittajien mieltä painoivat parisuhdevaikeudet, alkoholi ja päihteet, mutta ohjelmassa puitiin miltei aihetta kuin aihetta.

Pekka Sauri vastaili kärsivällisesti soittajien välillä tuskastuttaviinkin kysymyksiin.

Nuoret soittelivat usein koulukiusaamisesta. Nuori tyttö kertoo että hänestä levitetään koulussa perättömiä huhuja, eikä kavereitakaan enää ole. Puhelu loppuu äkisti kun joku tulee huoneeseen. 16-vuotias tyttö tuskailee saatuaan huoran maineen pienellä asuinpaikkakunnallaan. Tyttö kokee tarvettaa miellyttää poikia jotka vislaavat perään tai kehuvat ulkonäköä. Tytön tulevaisuus mietityttää.

Ulla haluaa puhua vanhan ihmisen seksistä. Neljänkymmenen vuoden avioliiton kokemuksella Ulla ihmettelee, miksi seksiä pitää pihistää – mutta toteaa kuitenkin ettei avioliitto aina mitään ruusuilla tanssimista ole.

Seksilinjalla työtä tekevä Marjut kuvailee ammattiaan. "Työtähän se on jumalauta. Ei ole mitään helppoa hommaa. Kuuntelet kaikenlaisia paskanjauhajia." Monet miehet soittelevat seuran perässä, helppoahan se olisi jos seksilinja olisi pelkkä runkkulinja.

Nelikymppinen transseksuaali Sanna soittaa kertoakseen että elämä voittaa. Itsemurhayrityksen jälkeen Sanna tuli ulos kaapista ja aloitti prosessin muuttuakseen miehestä naiseksi. "Suututtaa semmoinen että ihmiset liian helpolla sen elämänsä luovuttaa."

Toiset soittivat julistaakseen omaa mielipidettään – oli se sitten kannabiksen puolustuspuhe, rasistin toive veteraanien arvostuksesta tai usko Jumalaan.

Satanistiksi itsensä luokitteleva Tuomas kaipaa todellista, epäitsekästä rakkautta, mutta tietää ettei se ole mahdollista koska jokainen ihmisen teko on pohjimmiltaan itsekäs.

Yölinjalle soittelivat myös päihtyneet. Miina kärsii yösoittelusta, hän siis soittaa humalassa keskellä yötä entisille työkavereilleen ja tutuilleen. Yölinjalle Miina sai sentään soittaa luvan kanssa keskellä yötä.

Monien työviikko alkoi maanantaiväsymyksellä ohjelman kuuntelemisen takia lyhyeksi jääneiden unien jälkeen.

Teksti: Sampo Sauri

Sampo Sauri oli Elävässä arkistossa harjoittelijana keväällä 2012. Hän koosti artikkelin isänsä Pekka Saurin ohjelmasta tämän muistiinpanojen ja ohjelmanauhojen pohjalta.