SEURAAVA LÄHETYS [ Päivitetty: 04.02.2012 ]
| Vieraina Antti Henttonen, Jaakko Vainionpää ja Rajkumar Sabanadesan. Kuva: Laura Pohjanvirta |
Perjantaina 10.2.2012 klo 22:00 YLE TV1
Sunnuntaina 12.2. klo 17:10 YLE TV1
Erilaisia veteraaneja, erilaisia sankareita. Tämän illan Inhimillisessä tekijässä pohditaan Anne Flinkkilän johdolla sotaa ja rauhaa, isänmaata, sankaruutta ja rauhaan palaamista.
Kun karjalaispoika Antti Henttonen lähti 17-vuotiaana talvisotaan, oli vihollinen selvä: Neuvostoliitto uhkasi isänmaata ja siihen haasteeseen oli vastattava. Srilankalainen Rajkumar Sabanadesan puolestaan littyi 11-vuotiaana tamilisissien riveihin, tavoitteena itsenäinen valtio. Vihollisia olivat niin oman maan kuin naapurimaankin sotilaat. Rauhanturvaamisen konkari Jaakko Vainionpää puolestaan sanoo puolustavansa isänmaan arvoja, vaikka asemapaikka on vaihdellut Golanilta Kosovoon, Libanonista Afganistaniin.
Mitä nuori poika sitten sotaan lähtiessään ymmärtää yhteiskunnasta? Rajkumar muistelee, että sankaruuden ihannointi oli kovaa ja oman maan eteen oli valmis uhraamaan henkensä. Silti hän arvelee, ettei teini-ikäisenä edes kunnolla tajunnut, mitä kuoleminen tarkoittaa, vaikka ruumiiden näkeminen oli arkipäivää. Antti Henttonen arvelee, että Karjalan kannaksella isänmaallinen palo oli erityisen voimakasta, ja kun nuorista suojeluskuntapojista koottiin pataljoona Summan murtuessa, nälkiintyneet ja kylmettyneet pojat saivat tulikasteensa. Antti kertoo elävästi ja koskettavasti sotamuistoistaan, ja yllättävän paljon tunnetason yhtymäkohtia löytyy Rajkumarin kokemuksista. Molemmat ovat pohtineet sitä, miksi he jäivät henkiin ja moni toveri menehtyi.
Jaakko Vainionpää sanoo, että rauhanturvaaminen on muuttunut sitten hänen alkuvuosiensa. Seikkailunhalu ja rahallinen korvaus siivittivät hänenkin ensimmäistä reissuaan, mutta aika pian omakin mieli vakavoitui. Nyt esimerkiksi Afganistanissa kohdataan sota, eikä rauhanturvaaja enää ole leppoisa hyväntahdon lähettiläs. Kovimman paikkansa Jaakko sanoo kokeneensa 90-luvulla Libanonissa, jossa sota tuli ensimmäistä kertaa lähelle. Siellä oppi pelkäämään, mutta myös käsittelemään pelkojaan. Jaakko muistuttaakin, että rauhanturvaamistehtäviin ei pidä lähteä, jos oma elämä ei ole kunnossa, Ongelmat vain pahenevat kriittisissä tilanteissa.
Rajkumar lähti lopulta synnyimaastaan ja päätyi Suomeen. Vasta turvallisissa oloissa hän on uskaltanut käsitellä kokemuksiaan, mutta paljon on vielä pimeän peitossa. Antti puolestaan muistelee masentuneita tunnelmia, kun jatkosodan vetäytyminen alkoi. Hän arvelee, että sodasta selviämistä auttoi ammattiin opiskelu, hänestä tuli opettaja ja Opettaja-lehden pitkäaikainen päätoimittaja. Sota on tullut molemmilla uniin, mutta Antti sanoo kirjoittaneensa muistot ulos itsestään.
Jaakko Vainionpää arkailee käyttää rauhanturvaajista veteraanin titteliä, mutta muistuttaa siitä, että rauhanturvatehtävissä on kuollut ja haavoittunut suomalaisia. Hoito, kuntoutus ja korvausasiat tulisi järjestää, ovathan he kuitenkin isänmaansa lähettämiä.
Ohjelmaan on saatavana suomenkielinen tekstitys ja se on katsottavissa YLE Areenassa.
Tuotanto: Anne Flinkkilä, YLE Asia.