|
Voisin esittää oman näkökantani keskusteluun nyt kun äidinkieli on jo kirjoitettukin. (6-6-6 ja 55 pistettä, laudatur)
Mielestäni tärkeintä äidinkielessä, molemmissa osa-alueissa, on hallita ne perussäännöt. Täysin turhia menetettyjä pisteitä ovat esimerkiksi viittaustekniikassa tehdyt virheet tai kielivirheet, nämä asiat kun ovat jokaisen opeteltavissa ja niiden päälle on hyvä lähteä rakentamaan tekstin tulkintaa ja syvempää osaamista.
Suosittelen kaikkia käymään äidinkielen tekstitaitokurssin (syventävä), jossa käydään läpi keskustelijoiden mainitsemia retorisia keinoja. Itse jätin esseekurssin väliin, mutta tämä on makuasia; itselläni on vuosien historia luovan kirjoittamisen puolella, eikä essee tyylilajina ollut minulle yhtä vieras kuin tekstitaitovastaus, joten koin kurssin siinä mielessä tarpeettomaksi.
Lisäksi: lukekaa. Lukekaa niin paljon kirjallisuutta ja lehtiä kuin vain ehditte, sillä tekstin taju ja kyky päästä "sisälle" tekstiin kehittyy ennen kaikkea olemalla paljon tekemisissä erilaisten tekstilajien kanssa. Tekstiä lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota rakenteeseen, kielikuviin, lauseisiin... Kun on lukenut paljon, on helppo lähteä sitten pilkkomaan tekstiä tekstitaidossa ja kirjasivistyksestä on äärimmäisen hyvä alkaa ammentaa lihaa esseen rungon ympärille.
Itse kirjoitin äidinkielen syksyllä ja en voi sanoa varsinaisesti lukeneeni kovinkaan paljon, esimerkiksi äidinkielen kirjoista selasin tekstitaitokurssin kirjan ja muut materiaalit läpi, mutta muihin kurssikirjoihin en tainnut koskeakaan. Sen sijaan kirjoitin itse (jos yhtään kiinnostaa, kirjoittaminen on erinomainen tapa parantaa kielen tajua) ja luin klassikkoromaaneita niin paljon kuin vain ehdin.
Tsemppiä opintoihin!
- Tempe
__________________
“All wish to possess knowledge, but few, comparatively speaking, are willing to pay the price.”
|