Lainaus:
roopenpoika kirjoitti:
Kyllä juuri tuollaisesta Lennart Meren Eurooppa käsityksestä samaistuen itsekkin aikanaan äänestin Unioniin liittymisen puolesta,
mutta kas siinä kävikin "ohraisesti"sillä en tuollaista "rahaliitovaltio"himoilua" osannut arvatakkaan niinkuin ei varmaan moni muukaan kaltaiseni"sinisilmä"silloin,vaikka olisi tietysti pitänyt se tajuta ettei sellainen "soviet- eurooppa" tule onnistumaan jossa markkinavoimat ja rahalaitokset kävelevät yli kansallisten hallitusten sekä määräävät tahdin "isänmaattomina" voimina tuhoten koko ideaalisen ihanteellisen käsityksen yhteenkuuluvaisesta Euroopasta.
Toivottavasti murrokseksi kuvaamasi tilasta (ei mitään pysyvää) uutta "kansallis-sosialistista"suuntausta sitten kuitenkaan pysyväksi ilmiöksi nousisi,sillä silloin olisi taas"vitsit vähissä" Euroopan kannalta?
Ja taantumuksen paluu mustaisi koko maanosan.
|
Ymmärrän huolesi natsismin suhteen.
On jäänyt mieleeni keskusteluja ja elämää ylioppilaskauden puitteissa. Paitsi että rakastettiin ja ihailtiin ranskalaisia leffoja, ne oilvat noihin aikoihin maailman huippua, keskusteltiin Pariisista, jossa osa meistä oli vieraillut ja todettiin, että Pariisin profiili on muuttunut 60-luvulla siitä, mitä se oli ennen maailmansotaa. Pariisista oli tullut moskeijoiden hallitsema silhuetti. Siis jo silloin näkyi, miten Eurooppaa muuttivat sellaiset tekijät, jotka tulisivat myöhemmin myös aiheuttamaa ongelmia.
Monikulttuurisen siunauksellisuuden hymistyksessä on siltikin hyvä muistaa, että kohtuus kaikessa, eikä mitään pelkkään yhteen suuntaan. Ei kukaan viihdy, jos Euroopasta kokonaisudessaa nuodostuu Malmön seudun kaltainen slummi tai esim. Wienin kaltainen suurkaupunki, jonka suurimmat ongelmat ovat järjestäytynyt itäeurooppalainen rikollisuus tai rikollisjärjestöjen ylläpitämä maahanmuuttajien tulva. Eivät viihdy kanta-asukkaat, eivät muuttajat.
Oli mielenkiintoista kuulla, miten oma unionmyönteisyytesi on kääntynyt pettymykseksi. Niin on käynyt uskoakseni miljoonille eurooppalaisille. Tuntuu, että poliitiköt eivät kuitenkaan kansaa kuuntele, hymisevät vain omia hyminöitään ja nykyisessä tilanteessa jopa uhkailevat.
Ainoa tapa saada nimenomaa väkivallaton muutos Euroopassa, on äänestyskäyttäytymisen jyrkkäkin muutos.