Työvoimapolitiikka on jotain sellaista, mika on miltei mahdotonta saada näyttämään asialliselta niin paperilla kuin käytännössäkin. Ihmiset ovat pelkkiä numeraalisia faktoja, tilastotäytteitä sanan varsinaisimmassa merkityksessä.
Hupaisinta -ja samalla traagisinta- työvoimapolitiikan kuvioissa on, että hoitaapa sitä mikä puolue ja ketkä poliitikot tahansa, lopputulos on aina jossain kohtaa pahasti pielessä...
Suomi on siitä mielenkiintoinen maa, että turvaverkkoon pudonneella harvemmin on enää edes varaa olla sen verran varakas, mitä voisi olla niin, että voisi vielä olla yleisen määritelmän mukaisesti "köyhä".
Työnvälitys taas toimii siten, että mahdollisimman monella taholla on mahdollisuus antaa lausuntoja tyhjänpäiväisyyksistä. Ilman, että todellista työtä tekee lopulta kukaan, paitsi korkeintaan työtön, jota verkko pomputtelee edestakaisin.
Ota tuostakin sitten selvää. Itselläni oli kerran tilanne, jossa akuutisti rahat olivat loppu, mutta ihan fattaan asti en ehtinyt, pikainen apu löytyi muualta. Parempi niin, freelancerin satunnaisissa tuloissa on Kelankin kanssa ihan riittävästi setvimistä...
Mitä Ihalaiseen tulee, hänen nostamisensa työministeriksi oli nerokas veto. Ihalainen kun nauttii arvostusta läpi koko puoluekentän ja myös ay-liikkeen ulkopuolella. Se on aikamoinen vahvuus noin epäkiitollisen tehtävän hoitajalle.