Taanilan uraa on huhti-toukokuussa 2012 käyty läpi YleRadio1:n Radiopersoona-sarjassa. Tiedossani ei ole, onko tämän linkin takaa löytyvillä ohjelmilla jokin netistä kuulemiseen liittyvä aikarajoitus.
http://yle.fi/radio1/asia/radioperso...ila_35131.html
Ihmiset, jotka ärsyyntyvät Taanilasta, ärsyyntyvät varmaan helposti aika monesta muustakin asiasta, eikä yhden Taanilan poistuminen radiosta paljon tätä tilannetta muuta.
Ikävintä näiden henkilöiden kohdalla on, että heiltä ilmeisimmin puuttuu radion sulkemisen tai kanavan vaihtamisen jalo taito. Suosittelen sen opettelemista, sillä kaikilta kanavilta tulee ainakin joskus ohjelmaa, jota ei mieli kuunnella. Näin siis muualla, paitsi Pohjois-Korean sairaassa diktatuurissa. Taitoa voi soveltaa myös näköradioon, myös sen digiversioon.
Taanila oli tietynlainen tähti jo työaikanaan. Nyt kun hänenlaistaan "virallista toisinsanojaa" ei ole, ei hänen sanomisistaan koottavassa ohjelmassa ole tarkoituskaan rakentaa väittelyä, vaan nimenomaan koota jokin hallinnoitavissa oleva kokonaisuus kaikesta siitä, mitä vuosikymmenten mittaan on tullut sanottua.
Harmi, että Taanilan keittiöohjelmat taitavat olla jyrätyillä nauhoilla. Niillä resepteillä voisi nimittäin perustaa vaikka ravintolan. Ei ainakaan kukaan tulisi väittämään, että ruoka on mautonta -varsinkin, jos ruokalistaan olisi lisätty Hegelin mietteitä ja taustalla soisi urkumusiikki. Taanilan tapaista hengennostattajaa tarvittaisiin myös suomalaisen, matkustajan oikeusturvan kannalta luvattoman heikkoon jamaan ajetun junaliikenteen puolustajaksi. Miehen herättämä, sinällään täysin aiheellinen kysymys on esimerkiksi, olisiko valkoisen Suomen hallitus toiminut vuonna 1918 Vaasassa, jos sinne ei olisi ollut suoraa junayhteyttä (mikä valitettava puute nykyään vallitsee).
Syksymmällä voimme sitten muistella Taanilan reseptejä ainakin lipeäkalan kutuaikaan (jonka määritys perustuu biologi Aaro Hellaakosken Hauen laulu-runon sovellukseen)...