Jatkotarina | Surua ja iloa

[Phoebee]

Hei taas pitkästä aikaa. Nyt voimme jatkaa mielikuvituksellisesti siitä, mihin sarja jäi. Täällä taitaa olla eräs liian koukuuntunut, ja muista jatkiksista ei ole oikein tullut mitään.

Oikeastaan juonena olisi se Pilkaman kuoleman puinti ja Pertin läheisten ilo, kun Pertti heräili jo hieman viimeisimmässä jaksossa. Itse aloittelen tuosta Niinan tilanteesta, seuraava voi jatkaa siitä ja aloitella jotain stooria tuosta Pertti-tilanteesta.

Ja pieni pyyntö - älkää jättäkö minua yksin kirjoittelemaan, koska edellisiä tarinoita katsellessa - moni teistä on/oli hyvä kirjoittaja! Tack ~

----------------------------------

Niina istui sängyllään ja näppäili puhelimellaan jotain töihin. Ehei, hän ei menisi sinne ilman Pilkamaa - ainakaan hetkeen. Miksi juuri Pilkama? Miksei joku muu.. Niina painoi päänsä tyynyyn ja sulki silmät. Uni olisi tarpeen.

Mutta hauskinta tilanteessa oli, ettei Niina saanut unta. Huoli omasta mielenterveydestä ja perheestä - etenkin Teemusta, joka ei tiennyt suhteesta mitään. Niina raahautui keittiöön ja istui pöytään.

''Jos vaikka lukisin lehteä..'' Niina mutisi hieman itsekseen ja vilkaisi kelloa - kohta Teemu ja Vilja tulisivat.

----------------------------------

Anteeksi kökkö aloitus, mutta kuten olen ennenkin hokenut - en vain osaa kirjoittaa. Mutta jatkakaa toki mielenkiintoisemmin.

[kk_carmen]

Ihan kiva idea, minä kyllä jatkan tästä, mutta juuri nyt en kerkiä. Pieni odotus vain.

[Strassi2]

Niina ei pysty keskittymään lehteen, eikä mihikään muuhunkaan, kun ajatuksissa pyörii vain yksi asia, Pilkama. Miten elämää voisi enää jatkua mielekkäänä. Niin, Viljan vuoksi pitää jaksaa, ja ehkä Teemun. Ei ole ketään kelle voisi kertoa syvimmät tunteet ja ahdistavan surun. Kuka voisi ymmärtää. Mielessä käy Roope, joka jo aikaisemmin pahoitteli tilannetta. Hän on tässä tilanteessa ainoa joka tietää. Ottaisinko yhteyttä?

[Phoebee]

Niina jäi miettimään hetkeksi. Roopelle soitto. Jaa-a.. Pitääpä jossain vaiheessa.. Ovi kolahti, ja sisään asteli iloinen Teemu Viljan kanssa. ''Moi. Miten menee?'' Teemu kysyi ja Niina puri alahuultaan. ''I-ihan hyvin kai.'' Niina katsoi Teemua, käveli hänen luo ja kierti kädet Teemun ympärille.

''Ei mene hyvin.'' Niina sanoi ja huokaisi.

------

joo kökkö oli :3

[Phoebee]

''Mä en vain saa Pilkamaa mielestäni..'' Niina murtui ja kuivasi silmiään. ''Mutta ei mitään. Miten Viljalla meni?'' Niina kysyi ja suoristi silkkipaitaansa. Teemu katseli hieman epäilevänä Niinaa. ''Eiku mee sä vaan lepäilemään, vaikka sänkyyn, niin mä huolehin tän asunnon. Sä ansaitset lepoa.'' Teemu päätti ja sai Niinan hymyilemään.

''Kiitos kulta..'' Niina käveli makuuhuoneeseen ja rojahti sängylle. Omatunto kolkutti.

--

Jatkoin

[kk_carmen]

Teemu ja Niina istuivat vaitonaisina aamiaispöydässä. Vilja nukkui vielä, mutta Teemu kävi laittamassa makuuhuoneen oven varmuuden vuoksi kiinni, koska se, mitä hän nyt aikoi sanoa Niinalle, oli sellaista, että lapsen ei tarvinnut sitä kuulla. Teemulla oli jotenkin kummallinen, vieras ilme kasvoillaan, ja Niina katsoi häntä kummastellen kulmat kurtussa.

- No, mitä nyt?

- Sitä vain, vastasi Teemu, ei tässä kannata enempää kierrellä eikä kaarrelle. Minä tiedän, että sinä ja Pilkama, siis että hän ei ollut vain työkaveri sinulle, vaan te olitte rakastuneet toisiinne.

- Mitä sinä nyt puhut? Niina melkein hyppäsi tuolillaan.

- Ei tässä enää tarvitse pelleillä eikä esittää mitään. Minä satuin näkemään kerran, kun Pilkama juoksi autoltaan takaisin sinun luoksesi ja siinä sitten pussailitte. Eikä se näyttänyt siltä, että työkaveria vain suukotellaan. Juuri silloin satuin olemaan asioilla, ja ajoin siitä ohi, ja kun näin sinut siinä, niin mieleeni juolahti, että pysäytänpä auton ja tulen ja halaan sinua. Mutta Pilkama kerkesi ensin. Ja toisaalta, kyllä minä tiesin jo ennen sitäkin, miten asiat olivat. En minä ole sokea, jos sellaista olet kuvitellut. Enkä minä ole tyhmäkään, vaikka minun työhuoneeni ei olekaan korkeissa kerroksissa.

- Voi, Teemu, voi Teemu...Miksi sinä et...

- Juuri kun ajattelin puhua asiasta, tuli se Pilkaman sairaskohtaus. Ja nythän hän on kuollut. Että minä inhosin sitä miestä. Oli niin lipevää, niin lipevää shampanjapulloineen. Mutta kuten sanottu nyt hän on kuollut, ja minä elän. Ja yksi kysymys, Niinaseni. Mitäs sinä aiot nyt tehdä?

--------------------------
Tästä on hyvä jatkaa.

[kk_carmen]

Onhan tätä juttua jatkettava, kun se on aloitettu, joten...

-----------------------------------

Pertillä ei ollut aavistustakaan, missä hän oli. Hän vain leijui jossain usvapilvessä. Sen hän tajusi, että ihmisiä pyöri hänen ympärillään, kuului hiljaista puhetta, mutta ei hän mitään ymmärtänyt eikä voimia ollut mitään kyselläkään. Hän koetti raotella silmiään, mutta pienikin valon heijastus viilsi koko päätä. Kuitenkin hän halusi nähdä tarkemmin hahmon, joka istui juuri tällä hetkellä hänen sänkynsä vieressä. Hänessä oli jotain tuttua, äärettömän tuttua. Varovasti, hyvin varovasti Pertti availi silmiään. Huone oli täynnä valoa, voiko näin valoisaa ollakaan, tuumi hän itsekseen sekavissa ajatuksissaan.

Silmä tottuu valoon, niin tottui Pertinkin silmät, ja hän näki siinä tuolilla naisen, joka oli niin tuttu, mutta hän ei vain pystynyt muistamaan, kuka tämä nainen oli.

- Voi, Pertti, oletko sinä hereillä? Nainen otti Perttiä kädestä, ja silloin hän tajusi ja muisti.

- Eeva, sinähän olet Eeva. Pertin silmiä häikäisi vielä, ja hän näki Eevan kasvot valomeren keskellä. Sehän oli hänen Eevansa. Hänen ikioma Eevansa. Näin sen piti ollakin.

Eeva puristi lujasti Pertin kättä, ja hänestä tuntui, että Perttikin puristi takaisin. He ymmärsivät toisiaan sanoittakin. Yhtäkkiä kuitenkin miehen ote herpaantui, jotenkin koko mies muuttui. Eeva ei heti edes tajunnut, mitä tapahtui. Pertti oli siinä, oli tuntenut hänet, puristanut hänen kättään. Vihdoin Eevan tajuntaan iski totuus. Herrajumala, ei, ei...

--------------------------------

[Phoebee]

Jatkan tuosta Niina ja Teemu - pätkästä kun ideaa tulee. Hm hm.
-----------------------------

Niina vilkaisi hieman sarkastisesti Teemua. ''Jatkaa varmaankin elämää.'' Niina tokaisi ja käveli sängylle. ''Anteeksi, että olen huono ihminen. Haluatko jatkaa saarnaasi?'' Niina puuskahti ja katsoi kysyvästi Teemua otsa hieman rypyssä.

Voi ei.. Mistä Teemu nyt tuon sai selville.. Hyvä Niina.. Niina mietti ja peitti kasvonsa käsiinsä. ''Mutta Teemu..'' Niina yritti aloittaa lauseen, mutta Teemun ilme oli sellainen, että nyt ei kannata alkaa selittää yhtään mitään.

----------------------------

Hieman huonosti kirjoitin, mutta kyllä tuosta selvää pitäisi saada. Lyhyt teksti, mutta kiire pelaamaan golfia, jatkan sitten kun on paremmin aikaa.