Kaatuuko Kreikka?

[Barrett]

Hobbes kirjoitti:

Helpompihan se olisi sopeuttaa kasvuympäristössä, niin kuin toteat, mutta tässä on kolme ongelmaa. Ensinnäkin kriisimaiden vientisektorilla on ongelmia, vaikka tilanne on joissakin tapauksissa paranemassa. Toisekseen kansalaiset ovat velkaantuneet (esim. Espanja) ja palkkoja pitää laskea, jotta vientisektorin kilpailukyky saataisiin kuntoon. Tämän seurauksena yksityinen kulutus laskee. Kolmanneksi markkinat rankaisevat kriisimaita korkeilla valtionlainojen koroilla heti jos säästöissä ja leikkauksissa lipsutaan, eli valtioiden on pakko leikata budjettialijäämiä.

Ongelma siis on se, että tällaista kasvuympäristöä ei ole näkyvissä ihan heti noissa kriisimaissa. Tarjolla ei ole kuin kurjuutta. Ja tämä taloudellisen aktiviteetin lasku rupeaa pikkuhiljaa heijastumaan myös Saksaan ja Suomeen.

Ja nämä mainitsemasi ongelmat liittyvät nimenomaan euron rakenteisiin. Kaikki euromaat ovat mahdottomassa tilanteessa mikäli euron rakenteita ei uudisteta kokonaiskysyntää lisääviksi.

Hobbes kirjoitti:

Se suuri kysymys onkin se, että saadaanko tällaiset kilpailukykyongelmat ratkaistua eurossa pitkällä aikavälillä? Vai ovatko ajoittaiset kriisit ja niitä seuraavat sisäiset devalvaatiot euron arkipäivää?

Tällä linjalla ne näyttäisivät olevan pysyvä ilmiö tasaisin väliajoin. Yksi euron rakentamisen taustalla olleista ideoista oli päästä eroon valtioiden keskinäisistä valuuttakurssien "kilpailevista devalvaatioista". Tämä oli sinänsä ihan perusteltu tavoite. Euro on kuitenkin korvannut tämän vielä huonommalla vaihtoehdolla eli "kilpailevilla sisäisillä devalvaatioilla".

Liittovaltiossa tällaisilla epätasapainoilla ei olisi väliä. Mikäli tämä on liian pitkälle menevä kehitys, tarvittaisiin laajat tulonsiirrot eri osien välille. Tällekin voi olla vaikea saada poliittista kannatusta mutta vastustuksen taustalla saattaa olla puutteellinen ymmärrys euromaiden keskinäisestä riippuvuudesta ja rahavirroista. Etelä-Euroopasta virtasi ennen kriisiä valtavasta rahaa Saksaan/Suomeen/Hollantiin vientiteollisuuden kysyntänä. Minusta olisi täysin perusteltua, että nykyisessä tilanteessa pohjoisesta virtaisi rahavirtoja vuorostaan nykyisiin kriisimaihin (kunhan tämä rahoitus stimuloisi kysyntää, ei supistaisi talouksia). Ymmärrän, että kaikki eivät tätä halua. Niinpä jäljelle jää omat valuutat. Euron säilyttäminen Berliinin opeilla on Euroopalle haitaksi.

[Hobbes]

Barrett kirjoitti:

Liittovaltiossa tällaisilla epätasapainoilla ei olisi väliä. Mikäli tämä on liian pitkälle menevä kehitys, tarvittaisiin laajat tulonsiirrot eri osien välille. Tällekin voi olla vaikea saada poliittista kannatusta mutta vastustuksen taustalla saattaa olla puutteellinen ymmärrys euromaiden keskinäisestä riippuvuudesta ja rahavirroista.

Luin netissä noista 'optimaalisista valuutta-alueista' (OCA). Euro ei näyttäisi kaikkia näitä kriteereitä täyttävän. Kriteereitä ovat mm.:

- keskinäisen ulkomaankaupan suuruus
- työvoiman vapaa liikkuvuus alueella
- pääoman vapaa liikkuvuus sekä palkkojen ja hintojen jousto alueella
- riskin jakojärjestelmä, eli fiskaaliset tulonsiirrot alueella
- samantyyppiset (ja aikaiset) taloussyklit

Tuota OCA -teoriaa voidaan kritisoida, ja kaikki USA:n alueetkaan eivät täytä kriteereitä. Mutta hyvin voidaan kysyä, auttaisiko liittovaltiokaan saamaan euroa toimimaan?

Suurin ongelma Euroopan kohdalla on varmaankin tuo työvoiman vapaa liikkuvuus. Vaikka se on periaatteessa turvattu, niin käytännössä kielimuurit ym. estävät työvoiman vapaan liikkumisen samalla tavalla kuin USA:ssa. Voidaan myös epäillä, että taloussyklit eivät kulje käsi kädessä, jolloin yksi yhtenäinen rahapolitiikka ei välttämättä sovi koko alueelle. Ja kolmanneksi tuo fiskaalainen unioni tarkoittaisi liittovaltiota, johon nykyiset eurovaltiot eivät ole valmiita siirtymään. Ja tuo palkkojen ja hintojen jousto ei ole kovin hyvä asia, jos eurossa joudutaan säännöllisiin sisäisiin devalvaatioihin, jotka tulevat yhteiskunnille kalliiksi.

Euron puolesta puhuu siis vain keskinäisen kaupan suuruus ja pääomien vapaa liikkuvuus.

Jos Eurooppa halutaan säilyttää itsenäisten valtioiden yhteisönä, voi hyvin kysyä kuinka euro tähän kuvioon sopii?

Barrett kirjoitti:

Niinpä jäljelle jää omat valuutat. Euron säilyttäminen Berliinin opeilla on Euroopalle haitaksi.

Sitten herää kysymys? Voisivatko euro ja kansalliset valuutat toimia yhtä aikaa? Tarkoitan tällä sitä, että siirryttäisiin kansallisiin valuuttoihin, mutta Euroopan sisäisessä vientikaupassa käytettäisiin euroja. Tällöin jokainen valtio saisi itsenäisen rahapolitiikan ja kelluvan valuutan edut. Mutta samalla valuuttakurssiriskiltä voitaisiin suojautua, jos kauppaa käytäisiin laskennallisella korivaluutalla, kuten eurolla.

Tämä on vähän samansuuntainen idea kuin tuo Wocu (World Currency Unit).

http://www.wocu.com/

Kiina ja Venäjähän ovat halunneet maailmaan uutta reservivaluuttaa dollarin yksinvallan rinnalle. Euro on vain osin täyttänyt tämän aukon. IMF:llä on SDR (korivaluuttayksikkö).

Voisivatko wocut pitkässä juoksussa toimia maailman laskennallisena kauppavaluuttana? Suurin hyötyhän tästä olisi se, että wocu on kansainvälinen korivaluutta, jonka arvo heilahtelee suhteellisesti vähemmän kuin sen taustalla olevat kansalliset valuutat. Yritykset hyötyisivät siis siitä, että ne voisivat käydä kansainvälistä kauppaa vähemmän volatiilissa yksikössä. Ja ajatella kuinka esim. raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat olisivat vähemmän volatiileja jos kauppaa käytäisiin wocuilla.

Jos euro hajoaa valuuttana, niin tulisiko se säilyttää laskennallisena kauppavaluuttana EU:n sisällä? Tai pitäisikö käyttää wocuja?

Ehkäpä tämä olisi se moderni kompromissi, jolla saataisiin sekä kansallisten valuuttojen, että yhteisen valuutan edut, samassa paketissa?

[Barrett]

Oletkos tutustunut Keynesin Bretton Woodsin konferenssissa tekemään ehdotukseen kansainvälisestä rahoitusselvitysliitosta? Käytännössä toiminnassa olisi maailman keskuspankki, jonka tilien kautta pyrittäisiin estämään liian suuret vaihtotaseiden yli- ja alijäämät.

http://www.econ.jku.at/members%5CLan...le_kapitel.pdf

En todellakaan kuvittele, että tämä olisi nykytilanteessa realistinen vaihtoehto mutta ainakin tätä kautta voitaisiin kehittää maailmantalouden kokonaisuutta. Ainakin Kiinan keskuspankissa on tämän tyyppistä järjestelmää esitetty.

[Hobbes]

Barrett kirjoitti:

Oletkos tutustunut Keynesin Bretton Woodsin konferenssissa tekemään ehdotukseen kansainvälisestä rahoitusselvitysliitosta? Käytännössä toiminnassa olisi maailman keskuspankki, jonka tilien kautta pyrittäisiin estämään liian suuret vaihtotaseiden yli- ja alijäämät.

http://www.econ.jku.at/members%5CLan...le_kapitel.pdf

En todellakaan kuvittele, että tämä olisi nykytilanteessa realistinen vaihtoehto mutta ainakin tätä kautta voitaisiin kehittää maailmantalouden kokonaisuutta. Ainakin Kiinan keskuspankissa on tämän tyyppistä järjestelmää esitetty.

Olen joskus aikoinaan lukenut Keynesin ehdotuksesta, mutta muistan vain ihan pääkohdat. Keynes ehdotti eräänlaisen kansainvälisen keskuspankin perustamista, jolle annettaisiin valta luoda uusi kansainvälinen valuutta, johon kansalliset kurssit kiinnitettäisiin. Keynesille mahdollisuus muuttaa valuuttakurssin arvoa oli myös tärkeä.

En itsekään kuvittele, että tällainen vaihtoehto olisi realistinen näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. USA saa merkittäviä etuja siitä, että dollari on kansainvälinen reservivaluutta. Samoin esim. öljyn ja monien raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnan määrittely dollareissa on sille eduksi. Enpä usko että Yhdysvallat tällaista uutta 'maailmanpankkia' hyväksyisi.

Itse en siis olisi luomassa mitään kansainvälistä valuuttaa, jota olisi pakko käyttää maailmankaupassa kansallisten valuuttojen tilalla. Tuo ehdotus wocuista (tai euroista) laskennalllisena korivaluuttana maailmankaupassa ei pyrkisi poistamaan kansallisia kelluvia valuuttoja käytöstä. Sen sijaan yritykset voisivat tehdä sopimuksia wocuissa, jolloin ne pystyisivät osin suojautumaan valuuttakurssiriskiltä. (Kehotan käymään tuolla edellisessä kommentissa linkitetyn wocu:n internetsivulla, ja katsomaan Wocu Advantage välilehden).

Ja myös pienemmille valtioille, jotka ovat kiinnittäneet valuuttansa arvon dollariin, saattaisi joissakin tapauksissa olla hyödyksi jos ne kiinnittäisivätkin valuuttansa arvon wocuun, joka on maailman 20 suurimman talouden korivaluutta. Samoin esim. raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat saattaisivat olla vähemmän volatiileja, jos hinnat määritettäisiin wocuissa.

Mitään valuuttavallankumousta, 'maailmanpankkia' tai uutta reservivaluuttaa ei siis tarvittaisi.

Tuolta wocu:n sivuilta myös näkee, että wocu/usd suhde on ollut suhteellisen stabiili, vaikka dollarin suhde euroon, jeniin ja puntaan on vaihdellut huomattavasti enemmän.

Jos euro hajoaa, niin meillä olisi ainakin periaatteessa mahdollisuus siirtyä tasapainoisen laskennallisen korivaluutan käyttöön kansainvälisessä kaupassa.

Lisäys:
Tuolta löytyy lyhyt englanninkielinen paperi, joka argumentoi wocun puolesta:

http://www.wocu.com/upload/16778.pdf

[Barrett]

Ihan mielenkiintoista pohdintaa. Wocu olisi ainakin vähemmin vaivoin toteuttavissa, koska mitään kansainvälisiä instituutioita ei tarvittaisi. Ja Keyneskin ehdotuksessa olisi myös mahdollista säilyttää omat valuutat mutta maailman keskuspankin tileille suoritettaisiin transaktiot yhteisellä rahalla.

Yritysten valuuttakurssiriskistä tuli mieleen, että paljon kritisoidusta spekulaatiosta on tässä yrityksille perusteltua hyötyä. Tarkoitan sellaista spekulaatiota, jolla yritykset suojautuvat finanssituotteita ostamalla juuri valuuttakurssiriskeiltä, en muuten spekulaatiota. Meni pahasti aiheen vierestä mutta tuli vaan mieleen, että valuuttakurssiriskeiltä on tietty jo nyt mahdollista suojautua.

Oleellista wocun kanssa olisi kuitenkin, että valtiot eivät velkaantuisi wocuissa. Tähän liittyvä maksukyvyttömyyden riski voisi olla turha rajoite muulle politiikalle. Mutta tämä on kyllä todella mielenkiintoinen aihe. Vaikka se utopialta saattaa kuulostaakin, jonkinlaisia mekanismeja maailmankaupan mekanismeihin tarvittaisiin nykyistä enemmän. Voihan olla, että Bretton Woods olisi ollut utopiaa vielä ennen suurta lamaa. Tuli taas mieleen, että Rodrikin kirja on varmasti sinulle mielenkiintoista luettavaa kunhan sen pariin pääset.

[Hobbes]

Barrett kirjoitti:

Oleellista wocun kanssa olisi kuitenkin, että valtiot eivät velkaantuisi wocuissa. Tähän liittyvä maksukyvyttömyyden riski voisi olla turha rajoite muulle politiikalle.
...
Voihan olla, että Bretton Woods olisi ollut utopiaa vielä ennen suurta lamaa.

Itse käsitin, että wocujen ollessa kyseessä, ei varsinaista 'wocu-valuuttaa' tarvita. Valtiot tai yritykset eivät siis voi velkaantua wocuissa, koska se on vain laskennallinen yksikkö. (Tietysti wocu saattaisi kehittyä ihan oikeaksi valuutaksikin.)

Ja wocuthan eivät ilmeisesti ole vielä lyöneet itseänsä läpi, vaikka ovatkin olleet käytettävissä pari vuotta. Ehkäpä niiden, tai jonkin muun korivaluutan aika tulee vielä. Itse näkisin kuitenkin, että jonkinlaisesta korivaluutan käytöstä maailmankaupassa saattaisi olla hyötyä. (Ja jonkinlainen korivaluutta, esim. SDR, reservivaluuttana saattaisi myös olla mahdollista tulevaisuudessa.)

Ja varsinkin raaka-aineiden kaupassa wocut saattaisivat vähentää hintojen volatiliteettia, mutta voi hyvin arvata, että Yhdysvallat, jonka dollareissa raaka-aineet nykyään arvostetaan, ei tällaista kehitystä ainakaan kannusta.

[Barrett]

Hobbes kirjoitti:

Itse käsitin, että wocujen ollessa kyseessä, ei varsinaista 'wocu-valuuttaa' tarvita. Valtiot tai yritykset eivät siis voi velkaantua wocuissa, koska se on vain laskennallinen yksikkö. (Tietysti wocu saattaisi kehittyä ihan oikeaksi valuutaksikin.)

Näinhän se olikin mutta onnistuin ensin lukemaan väärin.

[Hobbes]

Barrett kirjoitti:

Vaikka se utopialta saattaa kuulostaakin, jonkinlaisia mekanismeja maailmankaupan mekanismeihin tarvittaisiin nykyistä enemmän. Voihan olla, että Bretton Woods olisi ollut utopiaa vielä ennen suurta lamaa. Tuli taas mieleen, että Rodrikin kirja on varmasti sinulle mielenkiintoista luettavaa kunhan sen pariin pääset.

No nyt tuli tuo Rodrikin kirja, ja olen päässyt hyvään alkuun. Tähän maailmankauppaan liittyen Rodrikilla on ihan mielenkiintoinen analyysi Bretton Woods -aikakauden GATT-järjestelmän ja nykyisen maailman kauppajärjestön WTO:n eroista.

"WTO merkitsee uudenlaisen globalisaation tavoittelua, joka kääntää Bretton Woods -aikakauden prioriteetit päälaelleen: hyperglobalisaatiota. Kotimainen taloudellinen hallinta tuli alisteiseksi kansainväliselle kaupalle ja rahoitukselle, eikä toisin päin."

Itse näkisin, että nämä hyvinvointivaltiot rakennettiin juuri tuolla Bretton Woods -aikakaudella, jolloin kotimaisen politiikan ja kansainvälisten taloudellisten imperatiivien tasapaino oli kansallisten poliittisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten prioriteettien puolella.

Vaikka periaatteessa pidänkin kansainvälistä kauppaa hyödyllisenä ilmiönä, niin voi hyvin kysyä, kuinka Euroopan ja USA:n käy pitkässä juoksussa, kun nousevat taloudet BRIC-maiden johdolla rynnistävät kansainvälisille markkinoille?

Tästä ja maailman valuuttajärjestelmän muutoksesta oli muuten mielenkiintoinen raportti taannoin Maailman talousfoorumilta (WEF):

http://www3.weforum.org/docs/WEF_FS_...eport_2012.pdf

Yksi WEF:n skenaarioista on kääntyminen regionalismiin ja paluu protektionismiin. Tämä tie saattaa hyvinkin olla edessä, jos USA ja EU jäävät maailmankaupassa epäedulliseen asemaan, ja teollisuus ja työpaikat virtaavat ulos. (Tämä tietysti on utopiaa nykypäivän näkökulmasta.)

Jos näin käy, niin näkisin että silloin meidän pitäisi EU-tasolla pyrkiä noihin Bretton Woods -aikakauden päämääriin, eli täystyöllisyyteen ja 'kotimaisen' talouskehityksen ja sosiaalisten arvojen asettamiseen maailmankaupan edelle. EU:ta siis edelleen tarvitaan yhtenäisenä markkina-alueena, vaikka euro hajoaisikin.

[Barrett]

Hobbes kirjoitti:

No nyt tuli tuo Rodrikin kirja, ja olen päässyt hyvään alkuun. Tähän maailmankauppaan liittyen Rodrikilla on ihan mielenkiintoinen analyysi Bretton Woods -aikakauden GATT-järjestelmän ja nykyisen maailman kauppajärjestön WTO:n eroista.

"WTO merkitsee uudenlaisen globalisaation tavoittelua, joka kääntää Bretton Woods -aikakauden prioriteetit päälaelleen: hyperglobalisaatiota. Kotimainen taloudellinen hallinta tuli alisteiseksi kansainväliselle kaupalle ja rahoitukselle, eikä toisin päin."

Itse näkisin, että nämä hyvinvointivaltiot rakennettiin juuri tuolla Bretton Woods -aikakaudella, jolloin kotimaisen politiikan ja kansainvälisten taloudellisten imperatiivien tasapaino oli kansallisten poliittisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten prioriteettien puolella.

Kyllä. Rodrikin analyysi on oikein hyvä juuri näistä maailmankaupan rakenteista ja GATT:n ja WTO:n eroista.

Hobbes kirjoitti:

Yksi WEF:n skenaarioista on kääntyminen regionalismiin ja paluu protektionismiin. Tämä tie saattaa hyvinkin olla edessä, jos USA ja EU jäävät maailmankaupassa epäedulliseen asemaan, ja teollisuus ja työpaikat virtaavat ulos. (Tämä tietysti on utopiaa nykypäivän näkökulmasta.)

Vaikeita asioita. Länsimaiden protektionismilla olisi varmasti vastareaktionsa nousevien talouksien suunnalta samalla kun kotimaisilta kuluttajilta vietäisiin pois/vaikeutettaisiin halpojen tuontituotteiden hankintaa. Itse näkisin nykyisten kelluvien valuuttakurssien tarjoavan Bretton Woodsia paremmat edellytykset täystyöllisyyteen mutta tästä tietenkin on monta näkemystä.

Hobbes kirjoitti:

Jos näin käy, niin näkisin että silloin meidän pitäisi EU-tasolla pyrkiä noihin Bretton Woods -aikakauden päämääriin, eli täystyöllisyyteen ja 'kotimaisen' talouskehityksen ja sosiaalisten arvojen asettamiseen maailmankaupan edelle. EU:ta siis edelleen tarvitaan yhtenäisenä markkina-alueena, vaikka euro hajoaisikin.

Tästä olen samaa mieltä. Rodrik myös hyvin erottaa kaupan ja pääomien liikkeet. Nykyjärjestelmän suurimpia eroja Bretton Woodsin on nimenomaan tuo pääomakontrolleiden purkaminen.

[Hobbes]

Barrett kirjoitti:

Länsimaiden protektionismilla olisi varmasti vastareaktionsa nousevien talouksien suunnalta samalla kun kotimaisilta kuluttajilta vietäisiin pois/vaikeutettaisiin halpojen tuontituotteiden hankintaa. Itse näkisin nykyisten kelluvien valuuttakurssien tarjoavan Bretton Woodsia paremmat edellytykset täystyöllisyyteen mutta tästä tietenkin on monta näkemystä.

Itse näkisin, että nuo kelluvat valuuttakurssit eivät juurikaan vaikuta työllisyyteen, vaan niiden kanssa on helpompi elää maailmassa, jossa pääomanliikkeet on vapautettu. Bretton Woods -aikakaudellakin valuutat oli devalvoitavissa, vaikka voimassa olikin muodollisesti kiinteät valuuttakurssit.

On selvää, että länsimaiden protektionismilla olisi vastareaktionsa nousevissa talouksissa. Enkä väitä, että protektionismi olisi täysin ongelmaton muutenkaan. Mutta maailma saattaa kehittyä siihen suuntaan, että länsimaissa tullaan vielä kyseenalaistamaan taloudellisen globalisaation autuus. Toivottavasti olen väärässä. Toivottavasti USA ja Eurooppa pystyvät luomaan tarpeeksi hyväpalkkaisia työpaikkoja menetettyjen tilalle. Kyse on herkästä balanssista.

Ja tuo vaikutus kuluttajiin ja palkansaajiin olisi kenties kaksijakoinen, jos tiettyjä tuontitulleja nostettaisiin roimasti. Kuluttajat menettäisivät, koska halpojen tuontitavaroiden tilalle tulisi ainakin osittain paikallisesti tuotetut kalliimmat hyödykkeet. Tämä nostaisi inflaatiota. Mutta samalla täystyöllisyydestä olisi helpompi huolehtia, ja palkansaajiin ei kohdistuisi palkanalennuspaineita. Tullit huolehtisivat teollisuuden kilpailukyvystä.

Barrett kirjoitti:

Tästä olen samaa mieltä. Rodrik myös hyvin erottaa kaupan ja pääomien liikkeet. Nykyjärjestelmän suurimpia eroja Bretton Woodsin on nimenomaan tuo pääomakontrolleiden purkaminen.

Lisäisin tähän nykyjärjestelmän ja Bretton Woods -aikakauden eroihin tuon eron maailman kauppajärjestelmässä. GATT oli kuitenkin enemmän maailmankauppaa rajoittava järjestely kuin nykyinen WTO, vaikka GATTinkin puitteissa edistyttiinkin asteittain kaupan esteiden purkamisessa. Bretton Woods -aikakauden GATTin puitteissa oli helpompi suojella kotimaista teollisuutta ja ajaa kotimaisia poliittisia päämääriä.

Ja jos uusprotektionismi nostaa päätään länsimaissa seuraavien 10-20 vuoden ajanjaksolla, saattaa se poiketa aiemmista versioista, ihan historiallisista ja institutionaalisista syistä. USA:ssa on esim. joissakin piireissä halua suojella kotimaista teollisuutta 'epätervettä kilpailua' vastaan. Tällä tarkoitetaan matalapalkkamaissa tuotettuja edullisia tuotteita, ja työpaikkojen ulosliputusta.

Jos näin käy, niin saatamme kohdata maailman, jossa tuontitullit ja muut kaupan esteet kokevat renesanssin, mutta pääomien liikkeet pysyvät vapaina. Tämä on itse asiassa aika mielenkiintoinen skenaario. Länsimaat suojelisivat työpaikkojaan rajoitetulla ja kohdennetulla protektionismilla, samalla kun pääoma ja suorat investoinnit olisivat vapaita liikkumaan niin kuin ennenkin. Tämä olisi jotain ennen kokematonta.

Eurooppakin siis toivottaisi kiinalaiset investoinnit ja yhtiöt tervetulleeksi vanhalle mantereelle luomaan työpaikkoja paikallisesti.

USA:ssa ja EU:ssa saavutettaisiin varmaankin aika nopeasti täystyöllisyys, ja kaikkea ei voitaisi tuottaa paikallisesti. Maailmankauppaakin siis tarvittaisiin. Tarkoituksena olisi vain saada eri kehitysvaiheissa olevien talouksien kilpailukyky samalle viivalle.