|
No nyt nyt... Eiköhän riitä, että kommentoimme näitä poliitikkojamme heidän kenenkään vanhempiinsa puuttumatta, sen enempää Väyrysen, Kiviniemen kuin mahdollisesti Soininkaan. Asiatonta kirjoittelua, sanalla sanoen.
Mieltäni jäi askarruttamaan aamusta kun kuuntelin Tuomo Puumalan lausuntoa, jossa hän totesi politiikasta tulleen niin raadollista, ettei siellä ihmiselle eikä hänen läheisilleen elämisen mahdollisutta tahdota antaa. Hän oli varmasti oikeassa.
Mutta kukas sen niin raadolliseksi on tehnyt? Me äänestäjätkö?
Olenkohan oikeassa vai väärässä, kun muistelen, että eduskuntavaaleista tuli ns. pääministerivaalit nimenomaan v. 2003 Jäätteenmäen-Lipposen taistelun myötä? Sitä ennen ainakin Koivisto toimi pääministerinä olematta puolueensa puheenjohtaja.
Miksi sitten tuohon systeemiin mentiin, joka vaikuttaa olevan yhdelle ihmiselle liian rankka posti kantaa?
Ja olisikohan mahdollista ajatella, että puoluejohdossa olisi esim. kolmen hengen kollektiivi ihan virallisesti, jolle vastuu puolueen tilasta kuuluu? Tällöin ei vastuun taakka niin epäinhimillisen raskaana lankeaisi yhden ihmisen osalle.
Saattavat olla ajatukseni varsin naiiveja ajatellen vallanhimon sumentamaa poliittista maailmaa.
Väyrysen suhteen olen epäileväinen: hänen aikansa voisi olla jo ohi, Kekkosen aikaan emme enää palaa. Vaikka kyllä niitä samanlaisia kassakaappisopimuksia taidetaan tehdä vielä tänäänkin. Uutisoitiinhan edellisten vaalien jälkeen isosti, miten Wallin oli oitis tuloksen tultua luikerrellut kokoomuksen vaalijuhlaan. Mitähän sopimuksia siellä mahdettiin supatella?
Jukkis saattaisi tietää, pitääkö sellainen tarina paikkansa kun muistelen Väyrysen aikoinaan joidenkin vaalien yhteydessä maininneen olevansa Jumalan lahja Suomen kansalle.
Muistelen jostain lukeneeni/kuulleeni.
Kenties pienempikin itsetietoisuus olisi riittävästi?
Pahoittelen, vaan tulenpa vielä rääpimään ja repostelemaan kun ei kiireessä kaikkea muista, mitä sydämellä on.
Edelleen vain ihmettelen keskustan naisvastaisuutta, mitä puheenjohtajiin tulee. Mikä kummallinen vanhaherrahyväveli-kopla siellä alkaa aina kalvaa maata jalkojen alta naisen tultua valituksi johtoon? Aika oudon kuvan tällainen menettely toistuessaan puolueesta antaa. Voisi keskustan herrakaarti jo astua 2000-luvulle jos mieli menestyä.
Toiseksi ihmettelen kyllä Kiviniemen kimmastumista tulevasta puheenjohtajavaalista. Miksi hän siitä niin kovasti loukkaantuu, jos henkilövaali puoluekokouksen agendalla kerran on? Kaiketi se tarkoittaa, että jokaisella kannatusta saaneella on oikeus ehdolle asettua? Vai odottiko hän, että vaalista tulee hänen hurraa-hurmos-hetkensä?
Tai sitten olisi pitänyt koko vaali poistaa kokouksen asialistalta. Olisiko hänellä siihen ollut valtuudet?
|