|
Maailma muuttuu mielenkiintoisella tavalla. Kun Martti Ahtisaari oli presidenttinä, hänen lihavaa habitustaan naureskeltiin julkisesti, kokoomuslaiset jakelivat loukkaavia vitsejä ja jopa tv-ohjelma HPR:ssa (joka muuten suhtautui kaikkiin poliittisiin suuntiin tasapuolisen vähäisellä kunnioituksella) syyllistyttiin kysymään hänen virtsanpidätysvaikeuksistaan, mitä tuskin normaalioloissa kysyttäisiin edes puliukolta. Ahtisaari on kuitenkin valtiomies. Hänen sovittelijakykynsä on tunnustettu kansainvälisesti ja kotimaassakin tämä on hyväksytty.
Mitä Matti Vanhaseen, Anneli Jäätteenmäkeen tai Esko Ahoon -maamme pahimmin toimessaan epäonnistuneisiin pääministereihin- tulee, ei kenelläkään tarvitse heistä olla minkäänlaisia ihannoivia tai kaunaisia mielipiteitä. Molemmat on näyttöjen perusteella omienkin joukoissa nähty poliittisiksi mitättömyyksiksi, joiden jäteongelman luo lähinnä se, että he entisinä pääministereinä kuuluisivat teoriassa protokollan VIP-osastoon. Kukaan missään maassa ei kuitenkaan heitä sinne laske, poislukien presidentti Sauli Niinistö, joka ei voi kieltäytyä kutsumasta kumpaistakin siinä "arvovierasjonossa" Linnan juhliin. Jäätteenmäki saattaa meppinä pystyä jotain merkittävää kansainvälistä uraa vielä tekemäänkin. Nokian lausuntoautomaattivarmistimeksi otettua Ahoa ei onneksi kenenkään journalistinkaan tarvitse kuunnella, koska Stephen Elop on mielekkäämpi haastateltava ja jos perheyrityksistä jotain todellista tietoa halutaan, kannattaa ottaa yhteys suoraan Heikki Salmelaan tai johonkuhun muuhun perheyritystoimijaan. Johtajaksi tällaiseen organisaatioon joutuminen on entiselle poliitikolle yksiselitteinen nöyryytys ja ikävintä on, että kaikki sen myös tajuavat, eikä sitä tarvitse selittää kuin jollekin idiootille.
Tosin eipä Suomen elossa olevien ex-pääministerien henkisen vahvuuden loiste muutenkaan ole järin kirkas, kun vertaa sitä vaikkapa aikoihin, jolloin ex-pääministereitämme olivat vaikkapa sellaiset valtiomiehet kuin Johannes Virolainen, Harri Holkeri tai Kalevi Sorsa. Mari Kiviniemi hyytyy rivikansanedustajaksi (josta voi toki vielä tehdä uuden nousun, tuskin kuitenkaan enää ihan huipulle asti) ja Paavo Lipposen kaunaisuus on oma valitettava lukunsa. Mies, jonka menestys perustui puolueen tukeen, eikä kansansuosioon, koki järkytyksenä sen, ettei saanut omiensakaan tukea pressanvaaleissa, joihin ei missään tapauksessa olisi saanut lähteä edes ehdolle.
Edellisen viestin kirjoittaja käytti hauskaa verbiä "rönkyä", jonka merkitystä olen häneltä aiemminkin tiedustellut (hän kun esiintyi kahdellakin eri käyttiksellä vintille siiretyssä Yle-foorumissa, jossa minä puolestani kirjoitin omalla nimelläni). Oletettavasti sana viittaa Rönkönvaaran kylään entisessä Savonrannan kunnassa Saimaan vesistön Oriveden rannalla. Ajoin tuon kylän läpi johtavan tien läpi heinäkuussa pyöräretkelläni ja maisemat olivat näkemisen arvoiset. Asiayhteys, jossa verbiä on käytetty, ei mitenkään yhdisty savolaisiin vaaramaisemiin, mutta minkäs sitä kaikenmaailman nimimerkkikirjoittelijoiden aivoituksista tietää. Rönkönvaaran tielle autolla lähtevien on syytä varoa mahdollisia tukkirekkoja.
|