Ja taas keskustellaan poliitikkojen ulkonäöstä.
En katsonut vallanvaihdosta, kun ei se kauheasti kiinnostanut, joten en tiedä, kuka ilmehti ja miten. Ei kamalasti kiinnosta nytkään. Saulilta odotan ennen kaikkea mielipidejohtajuutta, nyt voisi hra presidentti komentaa aatetovereitaan - uhkailemalla, kiristämällä tai suostuttelulla, ei väliä - ottamaan osaa Suomen pitämiseen poissa Kreikan tieltä, eli ns. Wahlroos-veroa kehiin vaan. Voisi pitää tiukan puhuttelun oppipojalleen (niin, sille jota mielipidepalstoilla käteiseksi kutsutaan), miten korjataan tämän valtiolaivan kurssia, jotta heikompien ei tarvitsisi kannatella vahvempiaan, kun asian kerran pitäisi olla toiste päin, noin niin kuin maalaisjärjellä ajateltuna.
Vaan eipä taida Saulilla paljon valtaa olla - tällä kuusivuotiskaudella tärkeintä varmaan onkin, mitä Jennillä on päällään aina joulukuun kuudentena: Giorgio Armania, Stella McCartneya vai Karl Lagerfeldiä, vaiko ihan jotain muuta.

Ei vais, Sauli on ihan jees. Minun silmissäni hepun pisteet nousivat silloin, kun eduskunnan älyttömiä kuluja alkoi puhemiehenä karsia.
Tuota, tuota, muistan, millaisen mekkalan kokoomuslaiset nostivat, kun presidentti ja pääministeri olivat viimeksi samasta puolueesta, eli Halonen ja Lipponen. Silloin Suomi oli menossa ihan just päin prinkkalaa, kuulimme. Nyt taitaa olla toinen ääni kellossa eli suut pysyvät samoilta poliitkoilta ihan supussa tästä asiasta. Vai miten?