Uskonto K2012

[maxjmus]

Morjensta kaikille. Täällä kanssa yksi kevään uskonnon kirjoittajista...oman lukionsa ainoana Onko teillä muilla kuinka monta kanssa-abia kirjoittamassa uskontoa lukiossanne? Ja itsellä tähtäimessä E tai jopa L:kin, vaikka tässä vaiheessa kovin kaukaselta tuntuu, kun preli (mikä tosin oli vuodelta 2005) oli järkyttävän vaikea ja sisälsi mahottomia laaja-alasia ja sitten puolestaan myös mahottoman suppeita kysymyksiä, mitkä vaativat tarkan vastauksen...mainittakoon tällaisista mm. "Augustinuksen opetukset."

Ja tartun heti insspienen kyssäriin:
En tiedä voiko edes puhua uskonnonvapaudesta Suomessa keskiajalla. Kristinuskohan rantautui Suomeen hiljalleen 1100-luvulta lähtien ja 1300-1400-luvuilla (keskiajanhan katsotaan loppuneen 1500-lukuun) katolisen kirkon asema oli Suomessa vahva. Koko suomalainen yhteiskunta rakentui katolisen kirkon varaan ja voidaan sanoa, että kirkko oli yhteiskunta; kirkon ulkopuolelle joutuminen (kirkonkirous eli panna) oli mitä kamalin kohtalo ihmiselle. Kirkonkiroukseen joutuminen tarkoitti siis lainsuojattoman asemaa. Käsittääkseni siis ei ollut edes mahdollista erota kirkosta, koska kukaan ei todellakaan halunnut ajautua turmioon eli yhteiskunnan ulkopuolelle. En sitten tiedä, oliko uskonnonvapautta edes käsitteenä olemassa, jos sitä tarkoitit. Ainakaan ihmiset eivät kokeneet tarvetta, tai luoneet ajatustakaan, erota kirkosta, koska sen käsittämä osa-alue yhteiskunnassa oli niinkin kokonaisvaltainen. Vaikuttaminen ja normaali ihmisten välinen kanssakäyminen kulminoitui kirkon asioissa - niin jumalanpalveluksissa kuin muissakin kirkkokurin edellyttämissä tehtävissä.
Mitä reformaation aikaan tulee, niin eiköhän silloinkin ollut sama homma - ainakaan en ole mistään lukenut toisin. Ainoa seikka tietysti on se, että silloin katolinen usko vaihtui luterilaiseen. Ja uskonnonvapauslakihan säädettiin vasta 1920-luvulla.

Jos joku tietää asiasta enemmän, voi oikaista kirjoitustani

[iiduliinu]

Ihan samaa mieltä olen maxjmusin kanssa tuosta uskonnonvapaudesta. Sen voisi lisätä, että uskonnonvapaus käsitteenä keksittiin tosiaan vasta valistuksen aikana 1700-luvulla, joten keskiajalla sellaista ei edes osattu kaivata. Katolinen yhtenäiskulttuuri keskiajalla ja se, että Suomessa oli äärettömän vähän minkään muun uskonnon kannattajia, pitivät huolen siitä, että uskonnonvapautta ei oikeastaan edes tarvittu. Pakanallisia tapoja toki yritettiin kitkeä, mutta niitä ei varsinaisesti edes pidetty uskontona vaan ne olivat osa ei-toivottavaa pakanuutta. Ruotsin vallan aikana, kun luterilainen tunnustus Kaarle XII:n toimesta saatiin vakiinnutettua Ruotsiin, säädettiin aivan 1500-luvun lopussa uskontopakko, joka määräsi kaikki Ruotsin valtakunnan asukkaat noudattamaan luterilaista uskoa. 1686 säädettiin lisäksi kirkkolaki, joka velvoitti kaikkia Ruotsin asukkaita, eli siis sisälsi oletuksen, että kaikki asukkaat ovat luterilaisia. 1600-luvun kirkkokuri oli muutenkin kaikkea muuta kuin uskonnonvapautta kunnioittavaa, sillä kaikkia velvoitettiin käymään kirkossa sunnuntaisin ja ehtoollisellakäymistodistus oli välttämätön avioliittoon ja valtiollisiin virkoihin. Suomessa uskonnonvapaudelle ilmaantui tarve vasta 1800-luvulla, kun liityttiin Venäjän vallan alle, jolloin Suomeen alkoi tulla Venäjältä muiden uskonto- ja kirkkokuntien edustajia. Uskonnonvapauden ensi askel oli kirkkolaissa 1869, joka velvoitti enää pelkkiä luterilaisia, ei kaikki kansalaisia.

[innspieni]

Joo kiitos! Jotain tuollaista ajattelin itsekin, mutten ollut osannut sitä kurssikokeeseen kauan sitten enkä nytkään oikein muodostaa sanoiksi Jotenkin on muutenkin tänä vuonna alkanu ilmetä ihan typeriä ajatuskatkoja, ettei vaan saa selkeästi ilmaistua asiaansa, vaikka tietäiski mitä hakee. Onneksi on vielä aikaaa..... (tosin tuntuu kyllä vähän liian vähältä)

[kadonnut]

jonkinasteista hermostuneisuutta on ilmassa, näin unta, etten osannut vastata yhteenkään kysymykseen...

[Pallokaktus]

Mie kirjotan kans uskonnon. Olen ykkösvuoden syksystä lähtien panikoinut kirjotuksia ja nyt sit lähen näin kakkosen keväällä jo yrittämään elämäni ekoja ylppäreitä. Kirjoitan lähinnä siksi, että jännitän itse tilannetta enemmän kuin koetta. Käyn tavallaan katsomassa, et millasta siel salissa oikein on ja annan itelleni anteeksi, jos tuo nyt meneekin vähän huonommin. Toki kuitenkin luen mahdollisimman paljon ja hyvin, mut kirjotusten pääpaino on itse tilanteen kokemisessa.
Oon nähny jo syksystä lähtien ties millasia unia ylppäreistä: en osaa mitään, mut hylätään lunttaamisesta, nukun pommiin jnejne... Viime yönä menin paniikkiin, koska muistin, et mulla jäi kännykkä taskuun!

..aika kamala... Viis kokeesta - se on pieni ongelma verrattuna itse salissa istumiseen... Katotaan tuunko hengissä pois

[maxjmus]

Itse olen aikamoinen viilipytty tuollaisen suhteen. Lähinnä mua huvittaa katsoa toisten pakokauhua ja paniikkia näin kirjoitusten alla ja itse todeta mielessä stoalaisen elämänfilosofian tapaan: "menee, miten menee." En kuitenkaan tarkoita, etteikö kirjotusten eteen pitäs töitä tehä mutta ei sitä pidä kammoksua tai pelätä. Samanlaisia hattivatteja ne muutkin on - myös sensorit - vaikka välillä tuntuvatkin liian akateemisilta. Jännittäminen on inhimillistä mutta ei sen pidä antaa elämää sotkea.

[jeesbox1]

Muistan ite, miten järjettömän paniikissa olin syksyllä kun ekat kirjoitukset, ja vielä hissasta (jota kaikki tietysti pelotteli kauheesti ) oli edessä. Olin siis oikeesti kauhusta jäykkänä varmaan viikkoja ja luulin, etten tuu selviimään siitä.

No, hissa oli ja meni ihan hyvin, ja huomasin ettei siinä kirjotustilanteessa oikeestaan oo mitään sen kummempaa. Ite ainakin unohin tosi nopeesti, että missä ees oon ja keskityin vaan suorittamiseen. Nyt kun siellä salissa on tultu istuttua useampiakin kertoja (kaikki prelit + tekstitaito), niin nyt oikeestaan se tuntuu paljon tutummalta tilalta tehdä koe, kun luokka. Oli oikeestaan kauheeta ku jouduin tekemään vielä parit korotustentit joistain aineista tossa viikko sitten, ja musta oli ihan hirveetä istua siellä luokassa ilman _eväitä, kun niitä ei saanu sinne ottaa. Ennen tuntu oudolta ottaa eväät mukaan kirjotuksiin, nyt en voi kuvitellakaan että saisin mitään järkevää siihen paperille ilman ruokaa. Jännästi ne asiat vaan muuttuu.

Ensi viikkoa innolla odotellessa.

[anskutt]

Jännitin kanssa syksyllä ensimmäisiä kirjoituksia tosi paljon etukäteen mutta jotenkin kun pääsi siihen omalle paikalle istumaan ja sai sen koepaperin eteen niin se jännitys hävisi aika lailla kokonaan. Liian usein muuten kuulee sitä, ettei oo aikaa syödä.. Uskoisin, että tyhjällä vatsalla ja vähällä energialla se panikoiminen lisääntyy. Joten muistakaa ottaa hyvät eväät mukaan Itse suosin naposteltavissa olevia eväitä

Vielä pitäis muutama päivä jaksaa lukea. 3.kurssi pahassa vaiheessa muut ihan ok Jonkinmoista taulukkoa ajattelin vielä tehdä maailmanuskonnoista. Ja sit varmaan muistiinpanoja kertailen. Minkälaisia suunnitelmia teillä on näille jäljellä oleville 3 päivälle?

[maxjmus]

Lähinnä ajattelin keskittyä leffojen kautta opiskeluun nämä viimeset päivät. Turha pänttäys ja "kaikkien alueiden" hallinta vaan herättää epäluuloja omasta osaamisesta. Iisisti vaan niin hyvä tulee. Ja jos jännittää kauheasti niin se myös voi lyödä sellasen lukon päälle, ettei sitten saa mitään siihen paperille eikä järkikään kulje. Sellasta kannattaa yrittää välttää

[kadonnut]

Tällä hetkellä on ihan hyvä olo. Tarkotus ois rauhottaa maanantai (esseekokeen jälkeen toki voi olla sellanen olo, ettei jaksa mitään) ja tiistai ihan kokonaan ja vaan vähän selailla muistiinpanoja yms. Huomenna vielä vähän pidempää lukemista.