Suhteellista kannattavuutta kuvaava kannattavuuskerroin nousee edellisvuoden 0,33:sta 0,39:ään. Luvut ovat toukokuun lopussa 2010 päättyvän poronhoitovuoden ennakkotuloksia.

- Kannattavuuden paranemiseen vaikutti erityisesti kustannusten aleneminen. Myös poronlihan tuottajahinta sekä eloporotuki ovat kohonneet edellisvuodesta, selvittää MTT:n tutkija Jukka Tauriainen.

Tukien osuus viidennes tuotoista

Porotalouden kokonaistuotto vuonna 2009/2010 oli kolme prosenttia suurempi kuin edellisvuonna, 26 900 euroa yritystä kohti. Eloporotuki yritystä kohti kasvoi kuusi prosenttia 4 700 euroon. Tukien osuus kokonaistuotoista on pysytellyt viimeisten kahdeksan vuoden ajan vajaassa 20 prosentissa.

Porotalousyritysten kustannukset pienenivät kolme prosenttia 18 700 euroon. Kun tuotoista vähennetään kustannukset, yrittäjän porotaloudessa tekemälle työlle ja yritykseen sijoitetulle omalle pääomalle korvaukseksi jää yrittäjätulona keskimäärin 8 200 euroa.

Kannattavuuskerroin osoittaa, kuinka suuren osan yrittäjäperheen työpanoksen ja oman pääoman kustannuksista yrittäjätulo kattaa. Porotalouden keskimääräinen kannattavuuskerroin vuonna 2009/2010 oli 0,39. Yrittäjäperhe sai 39 prosenttia 13,8 euron tuntipalkkavaatimuksesta (5,4 euroa) ja 39 prosenttia viiden prosentin oman pääoman korkovaatimuksesta (2,0 prosenttia).

Saamelaisporonhoito kannattavinta

Kannattavuuskirjanpidon tulostarkasteluissa pohjoisimmassa Lapissa sijaitseva erityinen poronhoitoalue on jaettu kahtia saamelaisalueeseen ja muuhun erityiseen poronhoitoalueeseen. Poronhoitoalueen eteläosaa nimitetään muuksi poronhoitoalueeksi.

Poronhoitovuonna 2009/2010 saamelaisalueen ennakollinen kannattavuuskerroin oli 0,54, muun erityisen poronhoitoalueen 0,42 ja muun poronhoitoalueen 0,25. Parhaiten poronhoito siis kannattaa saamelaisalueella.

- Poronhoito saamelaisalueella teettää vähemmän työtä kuin etelän paliskunnissa. Saamelaisalueen poromiehet eivät myöskään osta niin paljon rehuja, vaan heillä porot laiduntavat enemmän kuin etelässä, MTT:n tutkija Jukka Taurianen selittää.

Pedot syövät etelän porot

Muulla poronhoitoalueella eloporoa kohti saatava tuotto oli 10?20 euroa suurempi kuin saamelaisalueella ja muulla erityisellä alueella. Muun poronhoitoalueen kannattavuutta pudottavat kuitenkin eloporoa kohti tulevat 70?80 euroa suuremmat tuotantokustannukset. Etenkin oman työn ja ostettavien rehujen kustannukset olivat siellä selkeästi suuremmat.

Kurjinta poronhoidon kannattavuus on eteläisissä paliskunnissa Kuusamon, Pudasjärven ja Kainuun alueella.

- Etelässä pedot syövät poroja ja teuraita tulee vähemmän kuin pohjoisempana. Pedot teettävät poromiehille ylimääräistä työtä, kun poroja on aidattava ja petojen syömiä poroja on etsittävä maastossa, Tauriainen toteaa.

MTT:n laskelmien mukaan porotalousyritysten väliltä löytyy kannattavuuseroja. Vuonna 2009/2010 kannattavuustavoitteen (kannattavuuskerroin yli 1,0) saavuttaa 11 prosenttia yrityksistä. Ne sijaitsevat Pohjois-Lapin erityisellä poronhoitoalueella. Yrittäjätuloa ei synny lainkaan 22 prosentille yrityksistä. Näistä yrityksistä 2/3 sijaitsee erityisellä ja 1/3 muulla poronhoitoalueella.

YLE Lappi / Perttu Ruokangas