Säveltäjä Miika Hyytiäisen työpäiväkirja Stuttgartin oopperasta

Ukulelelehrer, eli miten virittää kahdeksan ukuleleä

Kommentoi () Twitter
Miika Hyytiäinen.

Miika Hyytiäinen on säveltäjä, joka on opiskellut myös matematiikkaa. Miika toimii kahden kuukauden ajan Stuttgartin oopperassa Jennifer Walshen oopperaproduktion "Die Taktik" musiikkiassistenttina ja kirjoittaa päiväkirjaa kokemuksestaan. Oopperan ensi-ilta on 14.6.2012.



Sunnuntai 27.5.2012

Ukulele on jostain syystä jäänyt oopperakirjallisuudessa hyljeksittyyn asemaan. Verdin riipaisevat tunteet eivät välity tällä aistikkaalla ja eksoottisella soittimella. Wagnerin germaaniset motiivit eivät ukulellä taitu. Oikeastaan voidaan suoraan sanoa, että tuo kitaransukuinen soitin ei ole tullut oopperasäveltäjille edes mieleen.

Tämän vakavan virheen säveltäjä Jennifer Walshe on päättänyt korjata. Hän soittaa itse ukuleleä kuin ammattilainen ja on omissa teoksissaan esittänyt ukulelesooloja mm. Marilyn Monroeksi ja lehmipojaksi pukeutuneena.

Ukulelekaksoset.Siksi olikin luontevaa, että käyttäessään ensimmäistä kertaa kuoroa, Walshe pistää kuorolaiset soittamaan kahdeksanäänistä, neljäksi duoksi jakaantuvaa ukuleleosuutta. Osuus on lyhyt ja puolet on rytmisesti hyvin helppoa.

Tämä kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä loput puolet stemmoista ovat aikamoisen hankalia. Lisäksi soittimia on kahdeksan ja soittotekniikan lisäksi myös virittäminen on kuorolaisille aivan uutta. Eikä vain kuorolaisille, vaan myös poloinen musiikkiassistentti joutui opettelemaan ukulelen virittämisen haastavan taidon.

Kävi niin, että yhtenä päivänä harjoitustilan nurkassa nökötti iso pahvilaatikko, josta kuoriutui kahdeksan pienempää laatikkoa ja kahdeksan piskuista soitinta muovisine kielineen. Tästä seuraavat kolme päivää olivat suoraan sanottuna aika haastavia. Soittimet eivät pysyneet kymmentä minuuttiakaan vireessä, mutta niillä piti päästä harjoittelemaan mahdollisimman nopeasti.

Vaikka olenkin soittanut muutaman vuoden klassista kitaraa, vaati virittäminen aluksi aikamoista keskittymistä. Tai no, vaati ainakin ensimmäisellä kahdellakymmenellä kerralla. Ukulelelle on myös olemassa erilaisia virityksiä ja Jenny ei partituurissaan erikseen mainitse, mistä virityksestä on kyse.

Partituuria analysoimalla todennäköisin viritys kuitenkin selvisi ja myös pienen salapoliisityön jälkeen se, miten Jennyn ihkaomaa partituurikirjoitusta tulisi tulkita. Loppujen lopuksi kuoro saatiin seisomaan suorana ja intonaatio-ongelmista huolimatta ukulelekuoron tulevaisuus näyttää valoisalta kuin Hawaijin taivas.

Seuraavalla kerralla lisää itse teoksesta ja siihen liittyvästä kertojaäänestä, jonka nauhoituksen saimme juuri valmiiksi.

Terveisin,
Miika


Äänitystehtävissä Stuttgartin eläintarhassa Wilhelminassa.

Sunnuntai 20.5.2012

Terveisiä Stuttgartista!

Tänään, vapaapäivän kunniaksi, työtehtäviin kuului sopivien äänityspaikkojen etsiminen Stuttgartin eläintarhasta Wilhelmasta.

Monet viilennyslaitteet, sumuttimet, hiirten vipellysäänet ja suihkulähteet tulivat taltioiduiksi. Niiden käytöstä voidaan sitten keskustella helpommin varsinaisissa äänityksissä, jotka tulevat olemaan aika vauhdikkaat. Tarkoituksena ei nimittäin ole äänittää pelkästään taustaääniä vaan myös laulajaa, joka lukee tekstejä.

Myöhemmin nämä tekstit ovat oopperassa voice-overina, siis kertojaäänenä. Se onkin tarpeen, jotta katsojalle selviävät oopperan monimutkaiset teemat, kuten psykologinen koe nimeltä savun täyttämä huone ja mikroskooppiset eläimet, karhukaiset.

Näitä äänityksiä ennen on kuitenkin edessä vielä alkuviikon harjoitukset, joissa tärkeään asemaan nousee kuoron lyhyt mutta vaativa ukuleleosuus.

Ensi kerralla siis lisää siitä, miten kahdeksan ukulelea saadaan nopeasti samaan vireeseen ja miten ne saadaan myös kuulostamaan samalta.

Miika


Sarjan muut jutut: Stuttgartin taktiikka

Lisää samankaltaisia: Miika Hyytiäinen Stuttgartin ooppera Työpäiväkirja Stuttgartin oopperasta

Twitter

Kommentit

Muualla Yle.fi:ssä