Kapellimestari Jakub Hrůša ihastui Musiikkitalon tapaan olla olemassa

Kommentoi () Twitter

Käyrätorvensoittaja Tommi Hyytinen tapasi Radion sinfoniaorkesterin 18.4.2012 konsertin nuoren tsekkiläisen kapellimestarin. Jakub Hrůša jutteli Tommille mm. suhteestaan Dvořákiin, Šostakovitšiin ja - tsekkiläisiin oluisiin.

Haastattelu Tommi Hyytinen - Video Tiina-Maija Lehtonen



Kapellimestari Jakub Hrůšan haastattelu



Tämän viikon konsertti alkaa kotimaasi musiikkituotannosta. Kertoisitko siitä?
Harkitsimme monia vaihtoehtoja orkesterin kanssa - miten voisimme esitellä jotakin harvemmin kuultua teosta kotimaastani Tšekistä. Tšekkiläinen sarja tuntui oikealta valinnalta, koska sen kaikki viisi osaa käsittelevät erilaisia tšekkiläisiä kansansävelmiä. Siinä on erilaisia tunnetiloja ja tansseja.

Ensimmäisenä on preludi, ja toisena polkka, joka on tyypillisin tanssimuoto niillä main. Kolmatta kutsutaan sousedskaksi, joka taas on hyvin mukava osa. Neljäntenä kuullaan nocturno ja viimeisenä eloisa furiant. Mielestäni avauskappale ei saisi jättää muita konsertin teoksia varjoonsa, joten tarjosin tätä sarjaa vaihtoehdoksi. Toivon, että yleisö pitää tästä yhtä paljon kuin minä!

Mitä Antonín Dvořák merkitsee tšekkiläiselle musiikkielämälle?
Ehdottomasti hänet mielletään Tšekissä tärkeimmäksi säveltäjäksemme. Musiikin historia taas nimeää Bedřich Smetanan tšekkiläisen musiikin ”isäksi”, ja hän onkin erittäin merkittävä kansallisromanttinen säveltäjä.

Dvořák on kuitenkin suosituin ja tunnetuin, ja hän on ylpeydenaiheemme. On paljon keskusteluja siitä, kuinka paljon hänellä on painoarvoa eurooppalaisessa musiikkiperinteessä. Erityisesti taidemusiikin ekspertit ovat sitä mieltä, että Dvořák ei ole niitä merkittävimpiä säveltäjiä, mutta hekään eivät voi kieltää sitä, että kuuntelijat näyttävät pitävän hänen musiikistaan paljon, oli yleisössä sitten musiikin rakastajia tai niitä, jotka käyvät konsertissa harvemmin. Tästä me olemme hänestä ylpeitä Tšekissä.

Toisena ohjelmanumerona kuullaan Jaakko Kuusiston viulukonsertto. Kuusistohan tunnetaan viulistina ja aktiivinen orkesterimuusikko. Mitä mieltä olet, voiko hänen musiikistaan kuulla sen, että hän soittaa myös orkesterissa?
Kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä, hyvässä mielessä tietenkin. Hänellä on ammattitaitoa ja kykyä saada orkesteri ja solisti – pikemminkin solistit kuulostamaan yhteissoinniltaan parhaalta mahdolliselta. Sen voi selvästi nähdä ja kuulla partituurissa. Mielestäni tällä on suuri osuus tämäntyyppisessä musiikissa.

Se ei luultavasti ole mikään tyylillinen uutuus, mutta se on hieno orkesteritekstuurin taidonnäyte ja solistin osaa käsitellään todella taidokkaasti ja tunnerikkaasti. Nämä ovat hyviä haasteita tässä teoksessa. Luulen, että kuten Dvořákista, tästäkin yleisö tulee pitämään kovasti.

Viimeinen teos konsertissa on Šostakovitšin ensimmäinen sinfonia, joka sävellettiin vuonna 1925. Miten vertailisit tätä hänen muihin sinfonioihinsa?
Erinomainen kysymys! Tavallaan sitä ei voi vertailla, koska se kirjoitettiin vielä siihen aikaan, kun Šostakovitš ei ollut vielä niin huolissaan tulevaisuudestaan. Olen varma, että hän oli jo silloin kypsä aikuinen ja hän varmasti tiesi, ettei elämä aina ollut helppoa, mutta jotenkin hänen sinfoniassaan voi kuulla eräänlaista lähestymistapojen yksinkertaisuutta. Ehkäpä hän käsitteli huolensa niin avoimesti huumorilla ja sarkasmilla, joskus puhtailla tunnekuohuilla.

Myöhempiä sinfonioita painaa hänen elämäntilanteensa vaikeus Neuvostoliitossa, psyykkisten ongelmien lisäksi. Šostakovitš ei ollut helppo persoona, ja nämä kaksi asiaa olivat hyvin kietoutuneet yhteen. Niissä olosuhteissa hänen oli hyvin vaikea elää elämäänsä, eikä hänen oma mielenlaatunsa tehnyt siitä yhtään helpompaa.

Ensimmäinen sinfonia on mestariteos. On vain muutama muu kappale, joista kuulee, kuinka kehittynyt hän oli yhdeksäntoistavuotiaaksi. Se on hyvä portti hänen myöhempiin teoksiinsa, joita minäkin olen esittänyt, jopa sellaisia kuin 14. sinfonia, joka on niistä vaikeimpia.

Ensimmäisellä sinfonialla on hyvä aloittaa Šostakovitšin teoksien kuunteleminen. Se on vastustamaton, siinä on mukaansatempaavaa energiaa, joka innostaa niin orkesteria kuin yleisöäkin. On fantastinen etuoikeus tuoda se tänne hienoon orkesteriinne!

Eilen harjoituksissa mainitsit, että akustiikka on hyvin kirkas. Voisitko kertoa lisää vaikutelmistasi?
Ei ole helppo arvostella akustiikkaa, kun "vain johtaa" orkesteria, koska lopputulosta ei kuule taaempana salissa. En ole käynyt täällä kuuntelemassa konserttia, mutta kaikesta kuulemastani voin sanoa, että akustiikka on hieno, varsin vivahteikas, kirkas, ja joskus kovaääninen. Minulle on kerrottu, että yleisön ollessa salissa se muuttuu vielä paremmaksi kuin se on tyhjänä. Jos niin on, odotan konserttia oikein paljon.

Pidän koko rakennuksesta. On selvää, että koko talo elää eloisaa elämää sen opiskelijoiden, ravintolan ja baarin kautta. Tunnen oloni hyvin kotoisaksi täällä.


Viimeiseksi: pidän itse hyvin paljon tšekkiläisestä olutperinteestä. Mistä pidät eniten, Pilsner Urquellista vai Budvarista?
Minun suosikkini on Pilsner Urquell. Minulle tärkeintä on kuitenkin se, kuinka kylmää se on. Jos se on liian lämmintä, se menettää tehonsa. Jos se taas on liian kylmää, ei se silloinkaan ole hyvää. Jos sitä tilaa ravintolassa, baarissa tai pubissa, ei silloin ole mitään sen parempaa.

Suomennos Vera Emanuelsson

Julkaistu 17.4.2012

Lisää samankaltaisia: Jakub Hrusa RSO

Twitter

Kommentit

Muualla Yle.fi:ssä