Musiikkiassistentti Miika Hyytiäisen työpäiväkirja Stuttgartin oopperassa päättyy

Ensi-illan sähköisyys koetaan vain kerran

Die Taktik. Kuva: A.T.Schaefer / Oper Suttgart

Hermostuneisuus näkyi siinä, että kahden tunnin kumarrusharjoitukset valuivat ensi-illassa aivan hukkaan, Miika Hyytiäinen kirjoittaa Die Taktik -oopperan ensi-illasta 14.6.2012. Mutta mitä tapahtui ennen kumarruksia? Lue musiikkiassistentti Miikan viimeinen työpäiväkirja Stuttgartin oopperasta.

Die Taktik. Kuva: A.T. Schaefer / Oper Stuttgart. Niin siinä sitten kävi, että kaikki meni hyvin. Laulajat hoitivat hommansa erinomaisesti. Kuoro malttoi ensi-iltajännityksestä huolimatta kuunnella laulajia ja tanssivat vetivät osansa energialla ja taitavasti.

Erityisesti sopraanomme Julia Späth yllätti meediokohtauksessa. Kohtaus oli ensi-illassa vähintäänkin inspiroitunut. - Tai no, oikeastaan se oli aivan holtiton, mitä juuri haettiinkin. Kuoro soitti ukulelea kuin parvi pieniä musikaalisia enkeleitä Hawaji-tunnelmissa.

Die Taktik. Kuva: A.T. Schaefer / Oper Stuttgart. Ja tietysti se kertojaääni toimi kuin nakutettu. Kun kuulin kertojaäänen ensimmäisen kerran, aloin välittömästi tehdä muistiinpanoja siitä, mitä vielä voisi ehkä vähän viilata. Ennen kuin ensimmäinen teksti oli ehtinyt loppuun, olin kuitenkin päättäväisesti unohtanut kaikki korjausehdotukset ja alkanut nauttia ensi-illasta parhaan kykyni mukaan.

Ensi-illoissa on oma erikoinen tunnelmansa. Niissä konkretisoituu oivallisesti se, että taiteessa mikään ei ole varmaa. On aivan mahdollista, että yhtäkkiä laulaja ei vaan muistakaan asioita tai että tanssija improvisoikin puoli minuuttia liian pitkään. Siksi kaikki ovat jatkuvasti valmiina improvisoimaan, vaikka tuntevatkin oman osansa tarkasti.

Musiikillisesti ehkä tarkimmat vedot tulevat vasta muutamia esityksiä myöhemmin, kun kaikilla on jo hieman kokemusta siitä, mikä onnistuu ja mikä ei. Voidaan tavallaan jo pelata hieman varman päälle, mutta varsinainen rutinoituminen tapahtuu vasta paljon myöhemmin. Silti sitä sähköisyyttä on mahdoton kokea muissa esityksissä. Sen myötä elää paitsi yleisö ja esiintyjät, myös koko työryhmä. Hermostuneisuus näkyi viimeistään siinä, että ne kahden tunnin kumarrusharjoitukset valuivat ensi-illassa aivan hukkaan.

Jälkikäteen oli tälläkin kertaa olo kuin olisi synnyttänyt jotakin materiaalitonta ja se juoksentelisi jo hyvän matkaa ulottumattomissa sinulta. Jenny kuiskasi minulle, että haluaisi ehkä sittenkin muuttaa jotain, mutta tiesi kappaleen kuuluvan nyt esiintyjille.

Ensi-iltajuhlat vietettiin yksinkertaisesti kamariteatterin alakerran suuressa eteishallissa, jota koristivat isot julisteet laulavista solisteistamme. He pystyivät jo nauramaan asialle vapautuneesti ja selvästikin kaikki olivat huojentuneita. Kuoro taas oli aivan täynnä energiaa. Käytiin loputtomia keskusteluja siitä, kuka halusi oopperalaulajaksi ja kuka musikaaleihin. Oli esiin nousevaa riemua mahdollisuuksista ja samalla kaipausta jo tuleviin projekteihin.

Ja sanomattakin oli selvää, että kuoro rakasti pieniä toi toi toi -lahjojaan, jotka olin jättänyt heille pukuhuoneisiin. Koko työryhmä sai siis nimikoidut shakkinappulat ja kapellimestari ja säveltäjä saivat laudat. Kuorolaiset saivat luonnollisesti moukat. Eivät siksi, että he olisivat vähemmän tärkeitä, vaan siksi, että ainoastaan moukkien on ahkeran työn avulla mahdollista matkustaa laudan toiselle puolelle ja siten muuttua aivan miksi haluavat. Siihen eivät muut nappulat kykene!

Die Taktik. Kuva: A.T. Schaefer / Oper Stuttgart. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia haasteita. Seuraava ensi-ilta on jo aivan nurkan takana. Elokuussa saa ensi-iltansa oma sävellykseni, kännykkäooppera Omnivore. Jos kännykkäooppera tuntuu käsitteenä omituiselta, niin siihen voi tutustua lähemmin osoitteissa http://omnivoretheopera.posterous.com/ ja http://yle.fi/uutiset/suomessa_maailman_ensimmainen_mobiiliooppera/2919179