Psykoterapeutti Mikko von Bruun kuunteli elämänsä ensimmäisen KLANG-konsertin

Unessa, suruissani, saavuttamattoman edessä

Kommentoi () Twitter
Psykoterapeutti Mikko von Bruun.

"Olen vältellyt älyllisesti laiskana musiikin erilaisia uusia tuulia ja tottunut ennalta tiedettyyn klassiseen ja joihinkin muihin musiikin alalajeihin", Mikko von Bruun tunnustaa. Mikko on ryhmäpsykoanalyytikko ja psykoterapeutti. Hän on luvannut kuunnella kevään KLANG-konsertit radiosta tai Areenasta ja kirjoittaa niiden hänessä herättämistä ajatuksista. Ensimmäiseksi Mikko kuunteli 6.2.2012 Suomen Solistiyhdistyksen Musiikkitalon Cameratassa järjestämän KLANG-konsertin. - Kuuntele konsertti Areenasta 7.3.2012 saakka.

Lupautuessani KLANG-konserttisarjan kuuntelijaksi en tiennyt mitä odottaa. Tiesin, että kyseessä on nykymusiikkia esittelevä sarja. Siinä kaikki. Olen vältellyt älyllisesti laiskana musiikin erilaisia uusia tuulia ja tottunut ennalta tiedettyyn klassiseen ja joihinkin muihin musiikin alalajeihin. Nyt virittäydyin, ajattelin panostavani tähän kuuntelutilaisuuteen ilman ennakkovarauksia, ilman totuusteoriaa, joka jo sellaisenaan sanoisi, että tuo tai tämä ei ole suurten tai pienten yleisöjen musiikkia. Tämä johdannoksi.

Kuunnellessani konsertin ensimmäistä kappaletta Lotta Wennäkosken Procrista, totesin nopeasti putoavani mielenmaisemaan, jonka Pia Komsin esitys loihti eteeni. Ajattelin, tunsin olevani jonkun nuoren unessa. Unessa, jossa tosi ja epätosi vaihtelevat olematta tosia tai epätosia. Kuuntelin löytyisikö aikaa? En löytänyt. Löysin puutetta, kärsimystä, nälkää ja emotionaalista ahdistusta. Kuuntelin intensiivisesti ja ajattelin. ”Aikakautemme nuoret” - keitä he sitten ovatkaan - ovat tällaisten unien uneksijoita.

Jännitykseni kohosi huippuun odottaessani toisen esityksen alkamista. Mielessäni alkoivat heti virrata mielikuvat. Niitä ryöppysi valtoimenaan mieleni syvyyksistä. Kuuntelin omasta mielestäni ajattelemattoman ajatuksen syntyä. Missä se syntyy? Mielessä, ruumiissa vai missä? Välillä tuntui, että jos teos kuvasi ihmistä, niin hän ei ole vielä edes syntynyt. On vain idea. Ja sitten siirryin katselemaan musiikillista pantomiimi esitystä. Näin edessäni hienostunutta elehdintää, liikkeitä, jotka sanatta kertoivat tarinan vuoropuhelun vaikeudesta. Kiitos säveltäjälle, Marc Andrélle.

Impromptut olivat kai teknisesti hienoja. Itse en kokenut minkäänlaista mielen sisällön kiihtymistä saati kiimaista kiihkoa. Jos joku tunsi ne elinvoimaisiksi, minä koin ne vain piano/flyygeliklaviäärin taiturillisena esittelynä. Ne olivat sanomia ilman sanomaa: tyhjiä, ääniä vailla merkitystä. Siis minulle impotentteja.

Riemastukseni oli iso, kun konsertin kaksi viimeistä kappaletta liikkuivat Heinz-Juhani Hofmannin surun ja väkivallan maisemissa. Nyt kuulisin jotakin uutta. Odotin, että nykymusiikki kuvaisi näitä ihmisen ikiaikaisia tuntoja tajuntani räjäyttävällä tavalla. Näin ei käynyt. Onko jossakin vika? Onko joku väärässä? Ei kait. Ajattelin ja tunsin itse, että tunnerekisteri olisi voinut olla laajempi.

Siis kannattiko kuunnella puolitoista tuntia? Epäilemättä kyllä. Konsertin ensimmäiset osat saivat minut reivaamaan ajatteluani. Ehkä ne synnyttävät minussa halun uusiin miellekombinaatioihin ja ymmärrykseen. Odotan uutta konserttia.

Mikko von Bruun

Kirjoittaja on ryhmäpsykoanalyytikko ja psykoterapeutti. Hän on luvannut kuunnella kevään 2012 KLANG-konsertit YLE Radio 1:stä ja Yle Areenasta ja kirjoittaa kuulemastaan.

Lisää samankaltaisia: KLANG Mikko von Bruun

Twitter

Kommentit

RSO:n tulevia konsertteja

Seuraava Edellinen

Lisää konsertteja ›

Muualla Yle.fi:ssä