Janine Jansen soittaa RSOn solistina Prokofjevin viulukonserton nro 2

Vladimir Ashkenazy auttoi tähtiviulisti Janine Jansenin uran alkuun

Kommentoi () Twitter
Viulutaiteilija Janine Jansen.

Hollantilainen viulutaiteilija Janine Jansen on Sakari Oramon ylikapellimestarikauden viimeisen konsertin solisti Musiikkitalossa perjantaina 25.5.2012. Janine esiintyi Sakari Oramon johdolla ensimmäisen kerran vuonna 2009, minkä jälkeen yhteisiä esiintymisiä on ollut eri puolilla maailmaa useita. Janine Jansen kertoi RSOn viulistille Taru Kircherille sekä lämpimästä suhteestaan Sakariin että Vladimir Ashkenazyyn, joka auttoi hänet alkuun kansainvälisellä urallaan.

Viulutaiteilija Janine Jansen RSOn solistina 25.5.2012

Haastattelu Taru Kircher - Video Hannu Kamppila

Viulutaiteilija Janine Jansenin haastattelu

Janine Jansen, tervetuloa Helsinkiin ja Radion sinfoniaorkesteriin! On ilo saada sinut tänne!
Kiitos paljon, on mukava olla täällä taas!

Olit täällä viimeksi vuonna 2009, eikö niin? Tänään harjoittelimme täällä Musiikkitalossa. Saanen kysyä ensivaikutelmiasi?
Minusta tämä on fantastinen sali! Olin tietenkin kuullut siitä niin paljon ja olin nähnyt avajaiskonsertin, joten minulla oli valmiiksi jo jonkinlainen mielikuva siitä, miltä se näyttää ja kuulostaa. Todellisen arvion voi kuitenkin antaa vasta sitten, kun on käynyt täällä paikan päällä. Sointi on todella lämmin ja kirkas. Soittaminen täällä on puhdasta riemua!

Anne-Sofie Mutter oli myös täällä tällä viikolla. Hän kertoi eräässä haastattelussa, että kuten sinäkin, myös hän soittaa Stradivarilla. Musiikkitalossa soittaminen oli hänelle kuin olisi soittanut Stradivari-salissa Stradivari-viululla. Olet varmaan samaa mieltä?
Kyllä, ehdottomasti!

Olet esiintynyt Sakari Oramon kanssa aika ajoin. Muistatko, milloin esiinnyitte ensimmäisen kerran ja mikä konsertto oli kyseessä?
Muistaakseni se oli täällä Helsingissä vuonna 2009, kun soitin Benjamin Brittenin viulukonserton. Sen jälkeen olemme esiintyneet muuallakin, kuten esimerkiksi Amsterdamissa Concertgebouw-orkesterin kanssa esitimme Shostakovitshin ensimmäisen konserton, ja Dvorakin konserton esitimme Tukholman filharmonisen orkesterin kanssa. On ollut hienoa soittaa hänen kanssaan niin monta kertaa ja me olemme hyviä ystäviä.

Huomisesta konsertista tulee aikamoinen ilta, koska kuten hyvin tiedät, hänen ylikapellimestarikautensa päättyy. Kysymys kuuluukin, miltä sinusta tuntuu soittaa Sakarin kanssa? Millainen hän on muusikkona ja säestäjänä?
Rakastan Sakaria ja hän on loistava muusikko. Kommunikointimme on hyvin lämmintä ja hänen kanssaan on hyvin mukava soittaa. En koskaan kutsuisi ketään säestäjäksi, se ei todellakaan ole sellaista! Hän ei säestä minua, hän on tasavertainen kollega kanssani ja me teemme musiikkia yhdessä. Sakarissa on positiivista karismaattisuutta ja hän on niin miellyttävä persoonana. Hänellä on todella suuri ilta edessään, kun on ollut täällä 22 vuotta, ensin konserttimestarina ja myöhemmin kapellimestarina. Huominen on varmasti merkittävä kaikille, orkesterille tietenkin ja yleisölle myös. Minulle on suuri kunnia olla mukana hänen päätöskonsertissaan!

Kuten jo aikaisemmin mainitsin Anne-Sofie Mutterin tämänviikkoisen käynnin, hänhän oli Herbert von Karajanin suojatti. Oliko sinulla urasi alkuvaiheessa ketään mentorin tapaista?
Vladimir Ashkenazy tuki minua paljon, kun olin nuorempi. Ensiesiintymiseni Lontoossa oli hänen kanssaan vuonna 2002. Esitimme Tshaikovskin konserton Philharmonia-orkesterin kanssa. Sen jälkeen hän otti minut mukaansa moniin paikkoihin. Debyyttini Clevelandissa oli hänen kanssaan, sen jälkeen olimme muun muassa Tokiossa.

Minusta on todella tärkeää ja hyvä jos on joku, joka näkee vaivaa jonkun nuoren tulokkaan eteen ja uskoo häneen. On vaikeaa aloittaa uraa ja avata ovia uusiin paikkoihin!

Siihen tarvitaankin hyvää manageria. Halusinkin kysyä, kun esimerkiksi Queen Elisabeth-kilpailu nuorille uraa aloitteleville solisteille avaa paljon ovia ja tuo julkisuutta - miten sinä löysit managerisi? Millaista se oli?
Minulla oli paljon onnea, koska kun olin 15-vuotias, tapasin erään mahtavan ihmisen Hollannissa. Niels Veenhuijzen oli managerini monta vuotta, mutta hän jatkoi matkaansa Harrisonparrotsiin Lontooseen, joka on yksi suurimmista agentuureista. Meillä oli hyvin pitkä työsuhde. Nykyään hän on Haagin Residentie Orchestran intendentti, joten hän meni eri teitä kuin minä, mikä oli alussa vähän outoa.

Minusta on ensisijaisen tärkeää, että tulee toimeen managerinsa kanssa. Hän ei ole vain se henkilö, joka järjestää konsertteja. Managerin pitää tuntea artisti hyvin, jotta hän tietää, mikä toimii ja mikä ei. Täytyy voida tuntea kykenevänsä puhumaan vapaasti hänen kanssaan. On siis kysymys paljon muustakin kuin konserttien buukkaamisesta.

Nykyään kierrät konsertoimassa ympäri maailmaa. Montako esiintymistä sinulla on vuodessa?
Jos olisit kysynyt tuota kaksi vuotta sitten, olisin sanonut, että yli 120. Se ei toiminut minulle enää seitsemän vuoden jälkeen. Sen jälkeen tulin siihen pisteeseen, etten voinut enää jatkaa samalla tavalla. Musiikki on aina ollut elämäni ja se antaa minulle niin paljon energiaa, mutta täytyy myös olla vain sellaista aikaa, jolloin voi vain olla kotona ja tehdä muita asioita. Silloin ehtii myös harjoitella kunnolla ja kehittää itseään. Nyt minulla on ehkä 70 tai 80 konserttia vuodessa, ja se sopii minulle hyvin. Olen paremmassa tasapainossa nyt.

Pelataanko pientä sanapeliä? Sanon sinulle jonkin sanan ja sinun tulee kertoa ensimmäinen ajatuksesi siitä. Ensimmäinen sana on: koti?
Koti merkitsee minulle nyt kaikkea. Minulla on ihana koti Utrechtissa, jonne muutin vain puoli vuotta sitten sulhaseni kanssa. Se on minun tukikohtani.

Musiikki?
Minun rakkauteni ja intohimoni, en voisi elää ilman sitä, mutta en voisi olla ilman sitä edellistä sanaa, kotia.

Media?
Se on osa musiikkia, nykyään. Kun soitamme, haluamme yleisön olevan paikalla, eikö niin? On ihanaa tehdä musiikkia, mutta sen haluaa myös jakaa. Musiikki pitää tuoda ihmisille ja media on hyvä keino välittää viesti.

Viimeiseksi: perhe?
Taisin jo antaa osan vastauksesta, kun puhuttiin kodista. Koti ja perhe ovat minulle hyvin tärkeitä. Tietenkin perhe on aina ollut lähellä sydäntäni.

Sinähän tulet musikaalisesta perheestä?
Kyllä, vanhempani ja isoveljeni ovat muusikoita, olemme hyvin läheisiä ja soitamme vieläkin joskus yhdessä. Aikaisemmin soitimme vielä enemmän. Musiikki ei kuitenkaan ole ainoa, joka yhdistää meitä – olemme tiivis perhe.

On hienoa kuulla, että niin korkeatasoinen taiteilija kuin sinä pidät näitä asioita tärkeinä itselleen. Sen kuulee myös soitostasi ja me kaikki odotamme huomisiltaa oikein paljon. Toivon, että sinulla on hauskaa Helsingissä ja nautit olostasi täällä. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos haastattelusta!

Suomennos Vera Emanuelsson

Julkaistu 24.5.2012.

Lisää samankaltaisia: RSO Taru Kircher Janine Jansen

Twitter

Kommentit

Muualla Yle.fi:ssä