OSA 1: Soitellen kalaan
Miehistönkuljetusvaunu on lastattu kalastus- ja kuvausvälineillä sekä neljällä saamamiehellä. Tästä alkaa kahden viikon A-luokan kalareissu. Mielessä kytee ajatus ennätysharjuksista ja -taimenista. Ensin on kuitenkin päästävä perille, yllättäen panssarivaunun kuljettaminen junassa ei olekaan itsestäänselvyys. Kun Kuusinkijoen campingalueelle vievä asvalttitie vaihtuu hiekkatieksi, tunnelma kohoaa ja odotukset saaliista nousevat.
Luontoäiti laittaa kuitenkin ukot heti ojennukseen.
Tätäkö tämä nyt on, perkele?
OSA 2: Kolmen hengen teltta
Ensimmäisen illan epäonnistuminen ei varmaankaan johtunut miehistä, vaan haastavista olosuhteista. Periksi ei tietenkään anneta, joten Kuusinkijoella jatketaan. Kertyy ainakin sitä kokemusta – kuulemma perho kalastaa paremmin joessa, kuin koivunoksassa. Yösijaa pystyttäessä huomataan ynnälaskun neljään tuottavan yllättävän suuria vaikeuksia. Kuka haluaa nukkua laavulla?
OSA 3: Kovaa virtaa Kemijoki
Kuusinkijoelta saimme toki muutaman harjuksen, mutta eihän Kuusinki sijaitse Lapissa, jonne väitimme lähtevämme kalaan. Suuntaamme taimenen perässä Kemijoen Loukaskoskelle, jossa Volvon maavaraa testataan ensimmäistä kertaa. Kun Loukaskoskea ei löydy, viisaampi ynnäisi yhtälön ja lähtisi karkuun. Kun järki viimein voittaa ja jätämme vesiperän taaksemme, taimen löytyy Nuorttijoelta.
OSA 4: Äitille terveisiä
Olemme löytäneet paratiisin. Nuorttijoesta saa tunarikin taimenta. Törmättyämme Tulppion shamaanin Joseen perhovehkeilläkin saadaan tapahtumia. Annamme virran viedä kohti pohjoista ja aistimme matkalla muinaisen kolttakentän yllä leijuvan energian. Jostain syystä energia ei tartu kaikkiin ja kalansaanti on kiertää Lotto-miestä kaukaa. Olemmeko tehneet jotain sopimatonta ja suututtaneet pyhät henget?
OSA 5: Siikaverkoilla
Nuorttijoen palkitsevan, mutta rankanpuoleisen reissun jälkeen takki on tyhjä. Päätämme mökkeillä hetken Inarinjärven rauhassa ja antaa siikaverkkojen hoitaa kalastamisen puolestamme. Näin ollen Tommillekin avautuu mahdollisuus saada kalaa. Jännitys tiivistyy verkkoja nostettaessa , olisiko lopultakin luvassa Pietarin kalansaalis vai joudummeko turvautumaan turistirysän antimiin?
OSA 6: Joskus ei pidä luovuttaa
Inarinjärveltä kohti Kilpisjärveä, suorinta reittiä tietenkin, eli Norjan Kautokeinon kautta. Ja kun kerran olemme päätyneet tähän myyttiseen villapaitamaahan, niin kalassahan on käytävä. Edes pikaisesti. Paikalliset johdattavat meidät poromiesten EK:lle ja panssarivaunumme joutuu todelliseen testiin. Takaisin kääntyminenkin käy ajoittain mielessä, mutta palkinto siintää tunturien takana, kun löydämme kaikkien kalapaikkojen äidin.
Osa 7: Kalaohjelmien aatelia
Koukkaus Norjan kautta oli menestys, mutta panokset kovenevat reissun edetessä. Saavumme Kilpisjärvelle ja suuntaamme Valtijoelle tunturien sisupussia, rautua, narraamaan. Tundralla on helvetin kylmä heinäkuussakin, miehet palelevat ja tulentekokin on yhden halon varassa. Kärsimys kuitenkin palkitaan, sillä suuressa tuntemattomassa odottaa maisema, joka hiljentää kokeneemmankin eränkävijän.
Osa 8: Maailman huipulla
Rautu osoittautuu maineensa veroiseksi voimanpesäksi, mutta suurta rautua ei oteta, vaan se annetaan. Jan löytää Lapin mystiikasta sen, mikä saa palaamaan uudelleen ja Tomikin suostuu lopulta myöntämään saaliin olevan pelkkä sivujuoni. Vaikka olemmekin eläneet viime päivät postikorttimaisemissa, odotamme innolla kyytiä takaisin sivistyksen pariin – nyt ollaan ansaittu tuoppi jos toinenkin!