RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Poimintoja

> Ohjelmat A-Ö
16:22 Audio: Erilaista elämää: Kolmen sukupolven kimppa
Radio Suomesta poimittuja

Erilaista elämää: Kolmen sukupolven kimppa

Arjen diplomatiaa ja pikaisia piipahduksia ulkona, siinä keinoja millä useamman sukupolven yhteiselo onnistuu. Helsingissä isoa omakotitaloa asuttaa Outi Pesonen-Laine yhdessä miehensä Kallen, tyttärensä Vilman ja vanhempiensa Mirjam ja Pauli Pesosen kanssa. Vielä 50-luvulla oli tavallista, että sukupolvet asuivat saman katon alla. Maalla, erityisesti maatiloilla, tämä on edelleen hieman yleisempää. Kaupungeissa taas saman perheen jäseniä voi asua samassa korttelissa, samassa porraskäytävässäkin. Pauli ja Mirjam Pesonen päättivät kysäistä tyttäreltään Outilta, josko hän ja miehensä Kalle tulisivat asumaan Outin lapsuuskotiin. Omakotitalo oli käynyt Pesosille isoksi ja omaa huolenpitoaan vaati myös peritty metsätila Pohjois-Karjalassa. Tarvittavat omaisuusjärjestelyt tehtiin ja yhteiseloa on kestänyt nyt 11 vuotta. Taloon on tehty molemmille oma puolensa, mutta yhteistä aikaa vietetään paljon esimerkiksi ruokapöydässä. Outin vanhemmat katsovat Vilman perään vanhempien ollessa töissä, mutta varsinaisia lapsenvahteja he eivät ole koskaan olleet. Asuminen yhdessä vaatii sopuisuutta, käsitykset esimerkiksi arki-iltojen vapaa-ajasta saattavat poiketa toisistaan. Silti Pesoset ja Laineet vakuuttavat tyytyväisyyttään järjestelyyn. Vierailulla kävi Paula Jokimies.

03:49 Audio: Näkymättömät kalterit
Marian mielestä

Näkymättömät kalterit

Tapasin eräänä päivänä elinkautisvangin. Vaihdoimme kuulumiset, olemmehan vanhoja tuttuja. Sen jälkeen kummankin päivä jatkui normaaliin tapaan työn ja perheen äärellä. En ollut tiennyt hänen tuomiostaan, vaikka hän on istunut sitä jo vuosia. Kun hän kertoi asiasta, syyllisyys hehkui hänen silmistään tummana ja kaiken nielevänä särkynä. Kyllä, hän oli tehnyt rikoksen. Rikoksen, josta ei ole säädetty lakikirjassa. Rikoksen, jolla hän on satuttanut läheisintä ihmistään. Vuosia on kulunut. Uhrin tuska ei helpota. Rikos kirvelee yhä kuin se olisi tehty eilen. Syyllinen on täynnä katumusta ja itsesyytöstä. Hän on tehnyt kaiken inhimillisesti kuviteltavissa olevan korjatakseen tekonsa seuraukset, mutta hän ei saa tekemättömäksi aiheuttamaansa pahaa. Lopputuloksena on kaksi elinkautisvankia näkymättömien kaltereiden takana. Aika on menettänyt merkityksensä. On vain ennen ja jälkeen rikoksen. Rikoksen, jonka uhreja he ovat jo kumpikin. Minun kävi sääliksi ystävääni. Jokainen loukatuksi tullut tietää, miltä tuntuu, kun elämästä lähtevät värit toisen tekojen seurauksena. Mutta moniko osaa ajatella, miltä tuntuu syyllisestä, joka kituen odottaa joka päivä armonlaukausta, jota ei tule? Uhrin puolella on helppo olla, mutta kuka puolustaisi syyllistä? Kun ei ole olemassa rangaistusta, jolla teon voisi sovittaa, on jäljellä vain yksi vaihtoehto. Anteeksianto. On ymmärrettävää, että uhrista tuntuu kohtuuttomalta vaatimus antaa anteeksi. Se voi tuntua samalta kuin hyväksyisi teon ja alistuisi ylikäveltäväksi. On vaikeaa uskaltaa luottaa uudelleen, kun luottamus on kerran menetetty. On helppoa haluta säilyttää ylpeytensä rippeet ja pysyä katkerana. Surullista on, että katkeruus ei auta. Lopulta siitä kärsii kaikkein eniten uhri itse. Voidakseen antaa anteeksi pitää nähdä ne näkymättömät kalterit, jotka estävät onnen, jos toisen pahaan tekoon jää kiinni. Sillä ei anteeksi antaminen poista sitä, että on tullut kaltoin kohdelluksi. Eikä se mitätöi niitä tunteita, joita on kokenut toisen toiminnan takia. Anteeksi antaminen on uhrille keino päästä eteenpäin ja säilyttää olemassa oleva ja koettu hyvä. Antamalla anteeksi voi asettaa itsensä samalle viivalle sen ihmisen kanssa, jolle antaa anteeksi. Jopa silloin, kun syyllinen ei sitä edes pyydä. Elinkautisvankiystäväni on rangaistuksensa kärsinyt, mutta ei ole vieläkään vapaa. Hän on joka päivä vuosien ajan pelännyt rakkaimpansa menettämistä, kantanut mukanaan itseinhoa ja puhuu jo itse itselleen julman tuomarin äänellä. Hän on läksynsä oppinut. Hän odottaa armoa. Paitsi uhrilta, myös itseltään. On inhimillistä erehtyä, on inhimillistä loukkaantua, on inhimillistä tuntea surua ja vihaa. Mutta inhimillisintä kaikista on kyky ja tahto antaa anteeksi. Sekä toiselle että itselle. Se ei ole luvan antamista muille käyttäytyä miten tahansa. Se on lupa astua näkymättömien kaltereiden takaa vapauteen.

31:33 Audio: Pilkkikisoissa Valkeakoskella
Jokapaikan Reetta

Pilkkikisoissa Valkeakoskella

Aikaa ei ole hukattavana, kun kolmen seuran kisoissa haetaan suurinta ahvensaalista. Kun kisa alkaa, häviävät pilkkijät nopeasti järvelle. Asiaan vihkiytymätön saattaa helposti ajatella, että pilkkiminen on paljolti tuurista kiinni ja rauhaisaa jäällä istuskelua ja päivän paistattelua. Sen kuin odottaa, että kala nappaa. Tosiasiassa pilkillä saa usein tehdä paljonkin töitä: juosta, ja kairata jatkuvasti uusia kalapaikkoja. Syötin ja muiden välineiden valinta vaikuttaa myös, puhumattakaan pilkkijän käsialasta! Reetta Arvila on Valkeakosken Lotilanjärvellä kolmen seuran välisessä kilpailussa.

Kuuntele musiikkiohjelmia

> Kaikki musiikkiohjelmat
57:59 Audio: Yöradio - tunti 70-lukua
Yöradion Tunti 70-lukua

Yöradio - tunti 70-lukua

Tunti 70-luvun musiikkia 1. CHICORY TIP - Son of my father 2. ELF - Tarantella Joe 3. ROCK'N' ROLL BAND - I'm gonna roll 4. STEVE HACKETT (feat. RANDY CRAWFORD) - Hoping love will last 5. SUZI QUATRO - If you can't give me love 6. HECTOR - Tuulisina öinä 7. ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA - Evil woman 8. BOOMTOWN RATS - I don't like Mondays 9. AMII STEWART - Knock on wood 10. JUSSI & THE BOYS - Mä oon rock-kuningas 11. AL STEWART - Post world war two blues 12. LITTLE FEAT - Wake up dreaming 13. AMERICA - Ventura highway 14. THE MOTORS - Airport

45:08 Audio: UMK 2016 tämän viikon biisit
Parasta aikaa

UMK 2016 tämän viikon biisit

1.NINA SIMONE: This Year's Kisses 2.JERE IJÄS: Yllytyshullu 3.RIHANNA: Love On The Brain 4.WHITE STRIPES: I Want To Be The Boy to 5.ATTENTION 2; Ready for The Show 6.CRISTAL SNOW: Love Is Blind 7.ANNICA MILAN & KIMMO BLOM: Good Enough 8.RAFAELA TRUDA: Rise Up 9.YLONA: Blazing Fire 10.MIKAEL SAARI: On It Goes 11.KRISTIINA HAUTALA: Kun kello käy 12.THE SOURCE & CANDI STATION: You Got The Love 13.ELIAS GOULD: Kylmää vai kuumaa 14.ABC: All Of My Heart Toimittajana Susanna Vainiola

Kuuntele luonto-ohjelmia

> Kaikki luonto-ohjelmat
26:53 Audio: Lasse J. Laine ja Ahvenanmaan talvilintulaskennat
Minna Pyykön maailma

Lasse J. Laine ja Ahvenanmaan talvilintulaskennat

Parikymppinen lintuharrastaja Lasse J Laine sai viisikymmentä vuotta sitten idean lähteä tutkimaan, mitä lintuja Ahvenanmaalta löytyy talvisin. Siitä käynnistyivät vuosittaiset talvilintulaskennat, joiden avulla on saatu paljon tietoa linnuista ja voitu seurata Ahvenanmaan ja Suomen linnustossa tapahtuvia muutoksia. Minna Pyykkö tutkii Lasse J Laineen kanssa Ahvenanmaan karttaa ja juttelee näistä lintuhavainnoista ja muistoista vuosien varrelta. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

04:06 Audio: Unelmien luontomatkat
Blomiksen luonto

Unelmien luontomatkat

Vähän vanhemmat radionkuuntelijat muistanevat vielä ajan, jolloin telkkarissa oli ohjelma nimeltään “Ihmeellinen luonto”. Se ja toinen suuri suosikkini oli Jacques Cousteaun “Merten salaisuudet”. Niitä tapitettiin mustavalkotöllöstä ja haaveiltiin pääsystä joskus niihin ihmeellisiin luontokohteisiin. Elämäni muuttui värilliseksi 80-luvulla ja aikuisemmalla iällä on jopa ollut mahdollisuus tutustua ihmeelliseen luontoon omaa takapihaa kauempanakin. Galapagos-saaret on nähty ja tarunhohtoinen Ngorongoron luonnonpuistokraateri. Nälkäni luontomatkailun suhteen ei ole näistä kokemuksista laantunut, päinvastoin. Ja vaikka 52-tuumainen FullHD-televisio tuo joka lauantai “Avaran luonnon” kautta luonnon ihmeet olohuoneeseen saakka, on se silti ihan eri asia seurata omin silmin lippupyrstökolibrin ruokailua etelä-amerikkalaisessa pilvisademetsässä. Tai saimaannorpan könyämistä rantakivelle Linnansaaren kansallispuistossa ihan kotimaan luontoparatiisissa. Jos voittaisin lotossa tai jos saisin sponsorin luontomatkoilleni, niin millainen valinnan vaikeus siitä tulisikaan. Maapallolle mahtuu tuhansia ja taas tuhansia mielenkiintoisia luontokohteita, eikä niitä yhden ihmiselämän aikana ehtisi millään läpikäymään - ei vaikka olisi itse sir David Attenborough. Mutta minne sitä lähtisi, jos olisi ns. rajaton budjetti ja aikaa loppuelämän verran. Noh, listataanpa. Afrikan safarilla olen jo pariin otteeseen ollut. Mutten vielä sellaisella “kunnon safarilla”, jossa näkisi kaiken ja vielä vähän päälle. Kaikki isot kissapedot haluaisin nähdä ehdottomasti. Seurata kaikessa rauhassa gepardien loikoilua savannilla, nähdä leopardin metsästämässä, tiikerin ylimaallisen raukean askelluksen haluaisin päästä todistamaan, mutta sitten pitäisikin jo siirtyä Aasian puolelle vaikkapa Intiaan. Nepalissa kävelin kerran metsikön läpi, jossa kuulemma asustaa tiikereitä. Näin minulle jälkikäteen kerrottiin. Ehkä tiikeri on siis nähnyt minut - bongannut Blomiksen, mutten minä vielä tiikeriä. Entäs sitten sademetsät? Sademetsät ovat äärimmäisen kiehtovia. Niissä elää sellainen kirjo luontokappaleita, että vaikka kuinka rajaisi, kaikkea ei pysty näkemään eikä kokemaan. Listallani on ehdottomasti Costa Rican sademetsät, Borneo orankeineen on sademetsien aatelia ja haluaisin palata Ecuadorin pilvisademetsiin uudelleen pidemmäksi aikaa seuraamaan vikkeliä kolibreja ja alueen muita hämmästyttävän värikkäitä lintuja. Eksoottiset safarit ja trooppiset sademetsät ovat ihan oma juttunsa, mutta niin on myös pohjoisen luonto. Luontomatkailuhaavelistallani on oma paikkansa Huippuvuorilla, jonne matkustaisin jääkarhujen perässä. Seuraavaksi suuntaisin Islantiin. Grönlannissa pitäisi käydä samalla kun kiertää vähän mualimaa. Haluaisin myös vierailla Etelämantereella tervehtimässä pingviinejä ja mursuja. Jos tämän jälkeen lottovoittoa olisi vielä jäljellä tai sponsorin pinna kestäisi, siirtäisin itseni ja kamerani seuraavaksi Amazonille. Sanomattakin on selvää ettei siitä reissusta tulisi lyhyt. Ja jos vielä tämänkään jälkeen taloushallintoni ei suosittelisi luontomatkailuuni leikkauksia, jatkaisin eteenpäin. Siperia. Kiina. Englannin nummet. Punainen meri, Suuri valliriutta. Koko Australia. Uusi Seelanti. Rarotonga. Madagaskar. Zanzibar, no se jo koettu. Utö vielä kokematta. Samoin Valassaaret. Nyt on aika täyttää haaveilevan luontomatkailijan apuraha-anomus. Lottokuponki. Ja jäädä odottelemaan orastavaa kevättä. Sillä vaikka voittaisin lotossa tai saisin sponsorin, en mistään hinnasta jättäisi keväistä luontoretkeä Haukivedelle väliin. Kuutin katse, teeren keväinen pulputus ja veneenkylkeen helisevä jää. Se on mun luonto.

Muualla Yle.fi:ssä