RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Poimintoja

> Ohjelmat A-Ö
32:15 Audio: Ari Turunen: Kaupunkien vauraus katoaa ahneuden ja suvaitsemattomuuden vuoksi

Ari Turunen: Kaupunkien vauraus katoaa ahneuden ja suvaitsemattomuuden vuoksi

Tietokirjailija Ari Turunen on tutkinut ihmisen tapojen historiaa. Juuri ilmestyneessä teoksessaan hän tarkastelee sellaisten kaupunkien kuten Alexandrian, Amsterdamin, Bagdadin ja Firenzen kukoitusta - ja kukoistuksen loppua. Hän on huomannut, että ahneus ja uskonnollinen suvaitsemattomuus löytyvät usein taludellisen vaurauden romahtamisen takaa, Nähtäväksi jää, kuinka käy nykyisten mahtikaupunkien kuten San Fransiscon. Ari Turunen pohti Olga Ketosen kanssa mm. erilaisuuden sietämistä ja luovuuden lisäämistä Ihan pihalla ohjelmassa 27.8.2015.

23:24 Audio: Paluumatkalla

Paluumatkalla

Paluumatkalla nelostiellä ajomatkaa on edessä jälleen 1300 km. Kesäsarjassa kuulemme kohtaamisia Sanna Kojon kanssa Suomen pisimmällä valtatiellä. Osa 10/10. Soitetut kappaleet: J. Karjalainen - Valtatie ja Pelle Miljoona - Moottoritie on kuuma

30:0 Audio: Poliitikot saavat onnitteluja ja kritiikkiä

Poliitikot saavat onnitteluja ja kritiikkiä

Pyöreässä pöydässä väitellään ajankohtaisista aiheista Pauli Aalto-Setälän johdolla. Syyskauden toisessa lähetyksessä keskustelijoina ovat mediatutkija Anu Koivunen, toimittaja Ruben Stiller ja muusikko Maija Vilkkumaa. Puheenjohtaja Pauli Aalto-Setälä määrittelee Pyöreän pöydän tehtäväksi olla kriitikko. Eli pohtia, mikä maassa on hyvin ja mikä päin honkia. Pyöreä pöytä aluksi onnitteleekin - pienin varauksin - hallitusta kauppojen aukiolojen vapauttamisesta. Siihen onnittelut loppuvat. Maija Vilkkumaa yllättyi presidentti Sauli Niinistön suurlähettiläille pitämän puheen sanavalinnoista. Erityisesti häntä ihmetytti lause: "Eurooppaan tulijoiden joukossa on myös valitettavasti paha mielessään tulevia." - Niinistö pyrkii toiselle kaudelle, ymmärtää asian Stiller. Anu Koivunen puolestaan on pannut merkille, että poliittinen kieli käyttää hyvin paljon sotaisia termejä ja ihmettelee miksi. Puheenjohtajan mukaan yrittäjät ja urheiluväki ovat luopuneet käyttämästä sellaisia sanoja kuten vihollinen tai kilpailija. Ruben Stillerille tulee kansanedustaja Olli Immosen erosta mieleen kysyä, mikä kaikki on poliittista teatteria. Esimerkkejä löytyy. Mieltä kutkuttavat keskustelut ovat ihastuttaneet ja ärsyttäneet keskiviiikon radiokuuntelijoita Yle Radio Suomessa tammikuussa 2007 lähtien. Twitterissä #pyöreäpöytä Tuottaja inkeri.kuisma-tarpila(at)yle.fi; @InkeriK

27:49 Audio: Oikeudenmukaisuus edelleen suomalaisten tärkein arvo

Oikeudenmukaisuus edelleen suomalaisten tärkein arvo

Tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen Taloustutkimuksesta on mies, joka tietää suomalaisten arvomaailmasta. Miten arvomaailmamme muotoutuu ja mihin suuntaan se on menossa? "Landepaukuista ja uusavuttomista kaupunkilaisista" puhuttiin Kaikki kotona -lähetyksen aluksi. Rahkonen kuvailee maalaisuuden ja kaupunkilaisuuden olevan nykyään enemmän henkistä, ihmisen pään sisällä olevaa. - Muuttoliike on johtanut siihen että talonpoikaiset ja kaupunkilaiset arvomaailmat ovat meillä sekoittuneet. Tutkimusten mukaan yli 40 % suomalaisista kertoo lapsuuden tärkeimmän elinympäristön olevan maaseudun haja-asutusalue. Vaikka kiihtyvä muuttoliike vie asukkaita maaseudulta kaupunkeihin, niin lapsuudesta periytynyt arvomaailma säilyy edelleen. Suomessa on noin 5 % aidosti kaupunkilaisia, meillä on todella vähän urbaaneja ihmisiä. Taloustutkimuksen arvokyselyssä puhutaan kahtia jakautuneesta Suomesta: on maakuntasuomalaisten Pölöslandia ja edelläkävijöiden Stubblandia. Tutkimuspäällikkö Rahkosen mukaan maaseutu-kaupunki vastakkainasettelua on vielä jonkin verran. - Olen yllättynyt siitä että nyt kun keskusta nousi valtaan suurimpana puolueena, olisi voinut odottaa että maaseutu - kaupunki vastakkaisuus olisi noussut poliittisessa keskustelussa myös keskiöön. Näin ei käynyt. Se johtuu ehkä siitä, että meillä on nyt mietittävänä kansakuntaa yhdistäviä suurempia ongelmia, kuin se että kuka on landelta ja kuka on cityjuppi. Keskustan nousu on kuitenkin palauttanut keskusteluun vanhan maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelun esimerkiksi asuntopolitiikan, haja-asutuksen ja koko maan asuttamisen muodoissa. Maaseudun ja kaupunkien välinen arvokuilu ei ole ainoa kuilu joka meitä suomalaisia jakaa. Taloustutkimuksen arvobarometrissä todetaan, että tuskin koskaan historiassa on nuorten ja vanhojen ikäluokkien arvomaailmoissa ollut niin suuret erot kuin nyt. Mikä kuilun on näin syväksi kaivanut? Maailma on nykyään niin erilainen kuin kymmeniä vuosia sitten muistuttaa Rahkonen.  - Suuret ikäluokat ovat lapsuudessa eläneet niukkuudessa, kun taas 80-90 -luvulla syntynyt Y-sukupolvi on kasvanut yltäkylläisyyden maailmassa. Suuret ikäluokat ovat kasvaneet ajattelutapaan, että työn tekeminen ja materialisen elintason kasvattaminen on tie onneen. Suhtautuminen työhön on heillä lähes uskonnollis-viritteinen.  - Y-sukupolvella materialiset perusasiat ovat kunnossa. Työ on heille väline, jolla hankitaan rahaa ja toteutetaan itseään. He arvostavat vapaa-aikaa ja elämyksellisyyttä. Nuorilla modernit, humanistiset pehmeät arvot ovat pinnalla.  Mikä meidän arvojamme muuttaa? Suomessa tärkein arvojen muuttaja on kaupungistuminen kertoo Rahkonen. Ihmiset hakevat helpompaa ja mukavampaa elämää kaupungista. - Yli puoli miljoonaa ihmistä tulee muuttamaan maalta kaupunkeihin lähi vuosikymmenien aikana. Toinen megatrendi on globalisaatio ja kolmantena tulee digitaalisuus, joka tuo kaiken lähemmäksi.   Kaikille suomalaisille yhteisiä arvojakin vielä löytyy huomauttaa Rahkonen.  - Suomalaisille tärkeitä arvoja ovat edelleen oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja kunnioitus toisia kohtaan. Arvomme ovat maailman mitassa aika hyvät ja ihailtavat. Niitä kannattaa yhä puolustaa. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen vieraili Kaikki kotona -lähetyksessä tiistaina 25.8.2015. Toimittajana oli Sanna Pirkkalainen.

Kuuntele musiikkiohjelmia

> Kaikki musiikkiohjelmat
55:6 Audio: Summer Wine

Summer Wine

1. The Monkees: I’m A Believer 2. Neil Diamond: Cracklin’ Rosie 3. Nancy Sinatra & Lee Hazlewood: Summer Wine 4. The Seekers: The Carnival Is Over 5. The Easybeats: St. Louis 6. David Bowie: Friday on My Mind 7. Claudio Baglioni: Io me ne Andrei 8. Ray Davies & Jackson Browne: Waterloo Sunset 9. The Small Faces: Itchycoo Park 10. The Cowsills: The Rain, The Park and Other Things 11. The Cowsills: Hair 12. The Partridge Family: Walking in the Rain 13. The Corrs: Only When I Sleep.

49:6 Audio: The Last Waltz

The Last Waltz

No 1. Roger Whittaker,The last farewell No 2. Bill Perkins, Little bird No 3. Basil Henriques and the Waikiki Islanders ,The Last Waltz No 4. Fred Astaire, Dancing in the dark. No 5. Nat King Cole ,Walking my Baby back Home No 6. Laila Kinnunen, Yön Äänet No 7. Maynie Siren & Ossi Malisen orkesteri, Kun syksy saapuu Helsinkiin No 8. Eric Clapton ,Autumn Leaves No 9. Stacey Kent 'Tis Autumn No 10. Ella Fitzgerald & Louis Armstrong ,Summertime No 11. Madeleine Peyroux ,The Summer wind No 12. Frank Sinatra ,My way

43:29 Audio: Huumehisia ja Bondeja

Huumehisia ja Bondeja

Tietoa ja tunnetta 80-luvun ilmiöistä - Dingosta Duran Duraniin ja Madonnasta Michael Jacksoniin. yle.fi/lakatutvarpaankynnet

54:15 Audio: Sinistä ääntä mustalla kankaalla.Matkalla jossain musiikissa Kalevi Pollari

Sinistä ääntä mustalla kankaalla.Matkalla jossain musiikissa Kalevi Pollari

Sora: Hiljaa metsässä 1. Robert Bonfiglio, huuliharppu: A whiter shade of pale (1994) 2. Siinai: Aeiouyäö (2014) 3. Inga Sulin: Tähtisumua (1976) 4. Robyn Anderson, Scott Bradlee & Postmodern Jukebox: Careless whisper (2014) 5. Dimitri Van Toren: Hé, Kom Aan! (1974) 6. Miss Yao Lee: Méi gui méi gui wo ài ni (1940) 7. Iva Zanicchi: La riva bianca-la riva nera (1971) 8. Amy Winehouse: Back to black (2006) 9. Karen Dalton Katie Cruel (1971) 10. Ellipsi: Pieni juhlija (1969) 11. Jacques Dutronc: Il est cinq heures, Paris s'éveille (1968) 12. Aphrodite's child: It's five o'clock (1969)13. Tchello Palma: When doves cry (1999) 14. Montserrat Caballe: Air (1998)

Kuuntele luonto-ohjelmia

> Kaikki luonto-ohjelmat
11:10 Audio: Elokuinen aamu satumetsässä

Elokuinen aamu satumetsässä

Sammaleinen kuusimetsä ja puhdasvetinen, salainen lampi. Lämmin aamu ja hiljainen, tyyni, melko kylmähkö yö. Siinä idylliset puitteet, joiden ympärillä Juha Laaksonen ja Pirkka-Pekka Petelius pyörivät Nuuksiossa satumetsässä elokuun viimeisellä Luontoretkellä. Uimassakin ovat herrat ilmeisesti olleet. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

1:57:0 Audio: Luonto-Suomen perhosbaari

Luonto-Suomen perhosbaari

Perhosbaari -lähetyksessä annetaan vinkkejä, miten kotipihan saa kukoistamaan. Millä kasveilla perhosia voi houkutella pihalle, miten rakennetaan oikeanlainen kosteikko sammakoille ja vesikasveille? Kuinka kasveja ja pihaa hoidetaan, milloin istutetaan, milloin raivataan? Laulava puutarhuri Mikko Lagerström, Riku Lumiaro ja Juha Laaksonen tekevät jälleen vierailun kukkien täyttämälle pihamaalle. Studiossa viestejä lukee Juha Blomberg.

3:57 Audio: Taivaantulet

Taivaantulet

“Aurora Borealis, the icy sky at night” laulaa Neil Young Pocahontas kappaleen alussa. Tämä tulee aina mieleen kun seison jäisenä, kristallinkirkkaan suomalaisen tähtitaivaan alla ja tähyilen haikeana kohti pohjoista taivaanrantaa toivoen näkeväni taivaantulia. Revontulet, taivaantulet, pohjanpalo, pohjoisen aamurusko, reposet.. Tällä rakkaalla ilmöillä on monta nimeä. Revontulet on liikuttaneet suomalaista mieltä jo vuosituhansia. Mitä mahtoikaan suomineidon ensimmäiset asukkaat, se kuuluisa alkuperäisväestö miettiä, kun taivaankansi leimahti liekkeihin äänetönnä. On mahtanut hieman pelottaa, kun ei ole ollut sitä internettiä ja wikipediaa mistä kysyä. Tuon wanhan hywän ajan wikipedia olikin varmaan heimon wanhin, jolta kysyttiin tai sitten peräti cunnianarwoica herra shamaani herra. Revontulet-nimi on muuten yhden selityksen mukaan wanhasta saamelaisesta tarusta peräisin. Ketun eli siis revon juostessa pitkin tuntureita ja revonhännän iskiessä kinoksiin taivaalle sinkoutuu kipinöitä eli revontulia. Uskomuksia ja ennusmerkkejä liittyi varmasti paljon revontuliin. On uskottu reposten olevan merkki jostain suuresta tulevasta: tärkeän ihmisen syntymästä, sodasta, lumimyrskyistä tai kovista pakkasista. Revontulista on paljon uskomuksia edelleen. Vaikka wikipedia. Vaikka tiede. Revontulten näkyminen liittyy edelleen monien mielestä koviin pakkasiin. Eipä ollut elokuisena kesäyönä Helsingin rannoilla pakkasta, kun pari viikkoa sitten niitä kuvasin. Uskomus vailla todellisuuspohjaa. Aasialaisen uskomuksen mukaan ihminen, joka on kerran nähnyt revontulet, elää loppuelämänsä onnellisena. Voi sitä onnea, jonka reposet ovat minun elämääni saattaneet. Ja eräissä kulttuureissa uskotaan, että rakastelu revontulten loimottaessa taivaalla on tulevan lapsen kannalta erityisen merkittävää. Lapsesta tulee uskomuksen mukaan suurhenkilö. En ole kyseistä juttua päässyt (vielä) testaamaan. Jos kohta, suurhenkilö-jälkikasvukiintiöni on jo täynnä. Tieteen ja nettiteknologian myötä revontulista on tullut varsin helposti ennustettavia. Siis varsin helposti. Lukemattomia ovat ne yöt, kun joukko taivaanilmiöistä kiinnostuneita kuvaajia, minä mukaan lukien, on vaeltanut ennusteiden lumoamina yön pimeyteen ja joutunut palaamaan kotiin muistikortin reunaan tarttuneen vihertävän harson kera. Onneksi useimmiten ennusteet pitävät kutinsa, ensin tulee aurorahälytys, sen jälkeen alkaa hillitön indeksien kyttääminen kotona, sitten reposkuvaajien hälytysrinki varoittaa ja kohta joku postaa Facebookkiin ilmoituksen “nyt näkyy taivaantulia Talikkalassa”. Ja silloin on aika kirmata ulos yön pimeyteen, vaikka ulkona olisi -20 C pakkasta. Ja vielä elokuussa. Ei tunnu missään, kun luvassa on ilmainen taivaallinen ilotulitus, ilman korvia särkevää ja koiria pelottavaa pauketta. Ja niistä reposten äänistä sananen. Revontulien äänistä on puhuttu paljon ja on niitä tutkittukin. Moni meistä kuulee ääniä. Minäkin. Mutta en ole koskaan kuullut revontulia havainnoidessani ääniä. Siis revontulten ääniä. Omakohtainen kokemukseni revontulista on ihan nollaluokkaa verrattuna pohjoisen konkareihin, siksi vaikenen seurakunnassa äänten olemassaolon tai olemattomuuden suhteen. Mutta haluan uskoa revontulten ääniin. Jonain yönä, kun olen seuraavan kerran valosaasteettomassa ja täysin hiljaisessa paikassa yksin, mutta rakkaiden kameroideni ympäröimänä haluan kuulla reposten kuiskivan minulle jostain tärkeästä. Koska se on mun luonto.

24:3 Audio: Heinäsirkkojen ja hepokattien jäljillä

Heinäsirkkojen ja hepokattien jäljillä

Minkälaista heinäsirkkojen ja hepokattien kuvaaminen on? Mitä niiden maailmasta voi selvitä sitkeälle luontokuvaajalle? Sami Karjalainen on kuvannut heinäsirkkoja ja hepokatteja jo yli kymmenen vuoden ajan. Karjalaisen valokuvissa heinäsirkat ja hepokatit kurkkivat lehden takaa, piileskelevät korren toisella puolella, heittävät varjonsa kallioon tai lehdelle, roikkuvat pää alaspäin kriittisella nahanluonnin hetkellä, tuijottavat valtavilla oudoilla silmillään. Ne ovat erisävyisiä vihreitä, ruskeita, harmaita, mutta lisäksi yllättäen myös osittain sinertäviä, violetteja, vaaleanpunaisia, oransseja! Minna Pyykkö lähti Sami Karjalaisen seurassa Kirkkonummelle etsimään niityn sirittäjiä. Kuva: Juha Laaksonen

Muualla Yle.fi:ssä