RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Poimintoja

> Ohjelmat A-Ö
27:01 Audio: Mikä on menestyksen ja täydellisen vartalon hinta?
Radio Suomesta poimittuja

Mikä on menestyksen ja täydellisen vartalon hinta?

Ruokaa gramman tarkkuudella, eikä mitään ylimääräistä. Treeniä monta tuntia päivässä. Kurinalaisuutta, kontrollia, kieltäytymistä. Palkkana kaikesta tästä kroppa, jota moni kadehtii. Mikä on hinta, jonka tästä täydellisyydestä joutuu maksamaan? Kaikki kotona -ohjelman Sanna Pirkkalainen kurkistaa fitness-urheilun maailmaan. Lahtelainen Mira Härkönen on aina harrastanut urheilua ja ollut kilpailuhenkinen. Lajit ovat vaihdelleet tanssista nyrkkeilyyn, mutta fitness-urheilua Mira ei ollut edes harkinnut ennen muuttoaan Lahteen. Muuton myötä nyrkkeily kuitenkin jäi ja siihen saumaan iski ”yhden tyypin lausahdus”. - Yksi tyyppi sanoi mulle, että sulla voisi olla sellainen ruumiinrakenne, että voisit pärjätä. Koska taustalla oli kamppailulajeja, lihakset olivat alkaneet piirtyä näkyviin ja siitä lähti se eka ajatus. Sitten otin selvää lajeista ja päätin, että tähän mä alan suunnata energiaani. Eri fitness-lajit poikkeavat melko selvästi perinteisestä kehonrakennukesta. Bodareille tärkeintä ovat suuret ja näyttävät lihakset, fitness-lajeissa haetaan sopusuhtaisempaa ja sutjakampaa vartta. Mira Härkösen laji oli bikini fitness, jossa kilpailijoilla ei saa olla suuret lihakset eikä lihaserottuvuutta. Kehon pitää myös olla urheilullisen ja terveen näköinen ja arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset. Mira Härkönen muistelee kilpailuun valmistautumista nyt jo lämmöllä. Silloin tankattiin mm. hiilihydraatteja eikä treenattu enää kovaa. - Viimeisenä päivänä ennen kisaa ei juoda ollenkaan vettä. Syödään kyllä, mutta ei juoda. Että siinä kun vedät riisikakkua kuivana ja muutenkin suuta kuivaa, niin ei se mitään ruusuilla tanssimista ole! Ja kun sitten lavalla yrittää hymyillä, niin pitää nuoleskella huulia, kun ne tarttuu hampaisiin kiinni. Jotkuthan käyttää vaseliinia, jota sivellään huulten sisäpintaan, ettei huulet jää kiinni, Härkönen muistelee. Vaikka Miran kilpaura alkoi lupaavasti, alkoi tiukka treenaaminen ja ankara dieetti jättää jälkensä. Toisen kisadieetin aikana kuukautiset loppuivat jo kuurin puolivälissä, eikä niitä alkanut kuulua, vaikka dieetti loppui. Mira huolestui hormonitoiminnastaan mutta päätti, että hän antaa kropalleen aikaa. Kun hormonitoiminta ei palautunut, oli Mira Härkösen pakko tehdä ratkaisu. Kilpailua rakastavalle sisupussille päätös ei ollut helppo, mutta loppujen lopuksi se oli pakko tehdä. Menestyksen vastapainona vaakakupissa oli terveys ja haave omasta perheestä. Vaikka fitness on lajina antanut Miralle paljon, hän ei välttämättä suosittele sitä, etenkään nuorille tytöille. Huolimatta siitä, että laji korostaa terveitä elintapoja, ei gramman tarkka ruokavalio ja valtava treenimäärä välttämättä ole lainkaan terveellistä. Asia on fitness-piireissä hyvin tiedossa, mutta siitä ei juuri puhuta.

30:00 Audio: Trumpin voitto koituisi yhdysvaltalaisten hyväksi?
Pyöreä pöytä

Trumpin voitto koituisi yhdysvaltalaisten hyväksi?

Keskustelijoina ovat kirjailija Juha Itkonen, professori Mika Pantzar ja yrittäjä Pekka Seppänen. Pyöreässä pöydässä suoraa puhetta johtaa Pauli Aalto-Setälä. Puheenjohtaja kysyy aluksi, mitä ei saisi Ylessä muuttaa. Aalto-Setälä on perjantaina menossa eduskunnan kuultavaksi median tulevaisuudesta. Hän on kustannusyhtiö Allerin toimitusjohtaja Suomessa. Juuri Iowasta palannut Itkonen on yhä häikäistynyt näkemänsä Donald Trumpin kampanjoinnista. Seppänen ei pelkää Trumpim mahdollista valintaa Yhdysvaltain presidentiksi, koska hänen mielestään yksi mies ei voi pilata - eikä pelastaa - maailmaa. Lisäksi Pyöreän pöydän miehistö väittelee suomalaisen median jakautumisesta oikeisto-vasemmisto-akselille ja tieteen valvonnasta. Pantzarin mielestä ulkoista valvontaelintä ei tarvita, koska VTT:ssä epäillystä vilpistä huolimatta vilppi ei ole hänen mukaansa tieteenteossa yleistä. Twitterissä #pyöreäpöytä

04:47 Audio: Sananen – Kun unestakin leikataan
Radio Suomesta poimittuja

Sananen – Kun unestakin leikataan

Rahalliset leikkaukset me kestämme. Mutta kun aletaan leikata unesta, pinnasta ja ajattelusta, vaikeudet alkavat. Kun jostain tulee oikein lyhyttä, siitä ei saa myötäotetta. Korkeasaaren karhut heräsivät talviuniltaan. Yli kuukauden etuajassa. Asiantuntijat eivät tiedä syytä. Minä tiedän. On kuulemma totuttava siihen, että kaikesta leikataan. Karhujen talviunista leikattiin yli kuukausi. Se on kohtuuton kertaleikkaus. Uni on aineetonta hyvää, perustavanlaatuinen saavutettu etu. Ihmisen pitäisi tietää, miten elämä alkaa muistuttamaan alamäkiluistelua, kun unet jäävät liian lyhyeksi. Karhu ei ole niin tyhmä, että haluaisi näillä keleillä olla hereillä. Karhut heräsivät, kun kuuntelivat aikansa (betonin läpi) valittavia ihmisiä. Ei ne sanoja ymmärrä, mutta ikävä intonaatio ja aggressiivinen jankkaaminen se herättää kerrostaloissakin, vaikka seinän läpi ei saa sanoista selvää. Kun leikataan, se on pahinta jos ei tiedä kuka leikkasi. Unet on hyvä esimerkki. Ihminenkin, joka säpsähtää hereille jäteauton raivokkaista kolinoista, on pitkään neuvoton. Vielä synkässä tokkurassa aamukahvipöydässä se miettii, minkähän näköinen nikander autoa piiskasi ja mikä hänen lohduton elämäntilanteensa mahtoi olla. Joku leikkasi meidän talvestamme kaksi kuukautta. Joku vaan. Ja tässäkään ei ole kysymys rahasta. Kun muutetaan maisema, vaihdetaan pakkasen raittius khakin väriseen sakkaan ja kun koko ajan on tunne kuin joku kusisi korvaan, silloin on tehty paljon. Kukaan ei tule kysymään vaihtaisitko lomarahasi, jos saisit vaihdossa lapsuutesi talvet, ikuisen onnen ja viattoman huolettomuuden vielä kerran takaisin. Miksei ne jo leikkaa rahasta? Kun taskulaskin jumittaa, kaikki muut leikkaukset korostuvat. Ihmiskunnan kehitys näyttää taantuvan, ja vauhdilla. Missä vaiheessa meiltä leikattiin pitkäjänteinen oleminen? Jos menen syömään lounasta, meinaan tukehtua nuudeliin, kun yritän olla tehokas. Kun katson ikkunasta, en näe mitään. Silmämunat muuttuvat bingopalloiksi. Jos onnistuisi vahingossa rauhoittamaan itsensä, saattaisi katse tarkentua ihmiseen. Alkaisi pian miettiä yhteiskunnallisia. Lukeminenkin on vuosi vuodelta vaikeampaa. Meiltä on leikattu kykyä istua ja pysyä rivillä. Jos on niin sanotun älykön kirja, taistelu on todellista. Jänne venyy ja päästää jopa ääntä. Meidän ajatteluamme on myös leikattu. Mitä monimutkaisempi ajateltava, sitä varmemmin ajatus katkeaa. Esimerkkinä Euroopan pakolaiskriisi. Järkevän näköinen ihminen alkaa suoltaa mielipidettään ääneen ja jo kohta pöytäkaverit istuvat posket loipottavasta myötähäpeästä punaisina ja puhaltavat turtana latteensa. Missä kohtaa logiikka katkesi? Ajatus lähti niin kivasti liikkeelle. Vanhempien pinnaa on leikattu koko ajan lyhyemmäksi, jonkun toimesta. Odotan vaarina lukevani nyt pikkulapsena elävien romaaneja, jotka ovat nimeltään: Kasvoin hermoherkkien helvetissä ja Sähkövanhempien jaloissa läpi Taivalkosken ja Thaimaan. Ja kuitenkin meidän jokaisen elämämme on leikkaamaton versio. On tylsää, kaunista, turhaa ja ainutlaatuista. Katselen heränneitä Korkeasaaren karhuja. Kuulemma niiden pihkatappi on irronnut. Miten viisas on luonto. Miten sotku voidaan välttää. Kun karhu nukkuu, kauniisti ja raukeasti, sen perään muodostuu pihkatappi. Kuraattori muistuttaa meitä ihmisotuksia, että pihkatappi on karhun tapa estää jätöksiä sotkemasta sen turkkia – siis ulkoista olemusta. Jos evoluutio kulkee, kuten unessani katsastin, ihmisellekin tulee pihkatappi. Silloin vasta luonto laittaa meidät kuriin. Keskustelupalstat siistiytyvät. Viisas vaikeneminen näyttäytyy toisen kunnioituksena. Kun kaikki ei tule saman tien ulos, energiaa imeytyy itsetutkiskeluun. Maallikkosaarnaaja Maasola

16:22 Audio: Kolmen sukupolven kimppa
Erilaista elämää

Kolmen sukupolven kimppa

Arjen diplomatiaa ja pikaisia piipahduksia ulkona, siinä keinoja millä useamman sukupolven yhteiselo onnistuu. Helsingissä isoa omakotitaloa asuttaa Outi Pesonen-Laine yhdessä miehensä Kallen, tyttärensä Vilman ja vanhempiensa Mirjam ja Pauli Pesosen kanssa. Vielä 50-luvulla oli tavallista, että sukupolvet asuivat saman katon alla. Maalla, erityisesti maatiloilla, tämä on edelleen hieman yleisempää. Kaupungeissa taas saman perheen jäseniä voi asua samassa korttelissa, samassa porraskäytävässäkin. Pauli ja Mirjam Pesonen päättivät kysäistä tyttäreltään Outilta, josko hän ja miehensä Kalle tulisivat asumaan Outin lapsuuskotiin. Omakotitalo oli käynyt Pesosille isoksi ja omaa huolenpitoaan vaati myös peritty metsätila Pohjois-Karjalassa. Tarvittavat omaisuusjärjestelyt tehtiin ja yhteiseloa on kestänyt nyt 11 vuotta. Taloon on tehty molemmille oma puolensa, mutta yhteistä aikaa vietetään paljon esimerkiksi ruokapöydässä. Outin vanhemmat katsovat Vilman perään vanhempien ollessa töissä, mutta varsinaisia lapsenvahteja he eivät ole koskaan olleet. Asuminen yhdessä vaatii sopuisuutta, käsitykset esimerkiksi arki-iltojen vapaa-ajasta saattavat poiketa toisistaan. Silti Pesoset ja Laineet vakuuttavat tyytyväisyyttään järjestelyyn. Vierailulla kävi Paula Jokimies.

Kuuntele musiikkiohjelmia

> Kaikki musiikkiohjelmat
58:00 Audio: Yöradio - Kasaritunti
Yöradion Kasaritunti

Yöradio - Kasaritunti

Tunti 80-luvun musiikkia 1. SLADE - Run run away 2. POPEDA - Kaasua, komisario Peppone 3. MIDNIGHT OIL - Blue sky mine 4. GEORGE HARRISON - Cheer down 5. WEATHER GIRLS - It's raining men 6. SHAKIN' STEVENS - You drive me crazy 7. CHRIS REA - I can hear your heartbeat 8. KATRINA AND THE WAVES - Walking on sunshine 9. MURRAY HEAD - One night in Bangkok 10. LEEVI AND THE LEAVINGS - Unelmia ja toimistohommia 11. JOHN MELLENCAMP - Jack and Diane 12. SWING OUT SISTER - Breakout 13. THE NIGHTS OF IGUANA - Bad drinker 14. KISS - Shandi

53:41 Audio: Ääntä nopeampi blueskone, kantrimies Doug Amerikasta ja raskaansarjan rockabilltyä
Kantritohtori Teppo Nättilä

Ääntä nopeampi blueskone, kantrimies Doug Amerikasta ja raskaansarjan rockabilltyä

1.Hank Williams Jr.: Honky tonk women 2.Doug Seegers: Going down to the river 3.Doug Seegers with Emmylou Harris: She 4.Miki Lamarr with Mark Harman: Going down rockin' 5.Miki Lamarr: Early in the morning 6.The Go Getters: Brand new Cadillac 7.Paladins: Mercy 8.Jerry Lee Lewis with Buddy Guy: Hadacol boogie 9.Supersonic Blues Machine: Miracle man 10.Supersonic Blues Machine: Let it be 11.Supersonic Blues Machine with Billy F. Gibbons: Running whiskey 12.Titty Bar Tim Blues Band: Fish cabin fever.

58:00 Audio: Yöradio - tunti 70-lukua
Yöradion Tunti 70-lukua

Yöradio - tunti 70-lukua

Tunti 70-luvun musiikkia 1. CHICORY TIP - Son of my father 2. ELF - Tarantella Joe 3. ROCK'N' ROLL BAND - I'm gonna roll 4. STEVE HACKETT (feat. RANDY CRAWFORD) - Hoping love will last 5. SUZI QUATRO - If you can't give me love 6. HECTOR - Tuulisina öinä 7. ELECTRIC LIGHT ORCHESTRA - Evil woman 8. BOOMTOWN RATS - I don't like Mondays 9. AMII STEWART - Knock on wood 10. JUSSI & THE BOYS - Mä oon rock-kuningas 11. AL STEWART - Post world war two blues 12. LITTLE FEAT - Wake up dreaming 13. AMERICA - Ventura highway 14. THE MOTORS - Airport

Kuuntele luonto-ohjelmia

> Kaikki luonto-ohjelmat
03:48 Audio: Valkopäätiaisen jäljillä
Blomiksen luonto

Valkopäätiaisen jäljillä

Aika-ajoin keskuuteemme laskeutuu harvinaisia tai ainakin vähän erikoisia lintuja. Kovan luokan lintuharrastajille nämä ovat ennenkaikkea pisteiden metsästyksen kannalta tärkeitä tapauksia, mutta ns. maallikkoharrastajien keskuudessakin ne herättävät suurta mielenkiintoa. Vuosi sitten talvella porukka vaelsi Pirkanmaalle katsomaan ja kuvaamaan talveksi Suomeen jäänyttä valkoista ihmettä. Jallu Jalohaikaran kävi bongaamassa sadat, jos ei peräti tuhannet luontoihmiset. Suuren kansainvaelluksen sai aikaan myös pussitiaispariskunnan pesäpuuhat vain 5 km:n päässä pääkaupungimme keskustasta. Pussitiaisen pesäpuun ympäristö tallautui innokkaiden kuvaajien jäljiltä aika ruokottomaan kuntoon ja niinhän siinä lopulta kävi, että linnut hylkäsivät pesän ja siirtyivät rakentamaan uutta vähän rauhallisempaan paikkaan. Tänä talvena on pääkaupungin rannoilla viihtynyt varsin harvinainen valkopäätiainen, jota on myös käyty sankoin joukoin kiikaroimassa ja ennenkaikkea kuvaamassa. Sadat ja tuhannet sulkimet ovat räpsyneet pikkuruisen valkopään ympärillä ja sosiaalinen media on täyttynyt toinen toistaan hienommista kuvista. Ja mikäs siinä, nykyaikana kuka tahansa meistä, jolla on sopivan paksuinen lompakko tai luottotiedot kunnossa, pystyy hankkimaan itselleen laadukkaan luontokuvaukseen soveltuvan kameran. Osa kuvaajista jopa osaa käyttää kameraansa ja jälki on sen mukaista. Loisteliaan hienoa. Harrastelijoiden lisäksi piskuruisen valkopäätiaisen perässä singahtelivat myös putkimiehet - siis ne yli 10 000 euron objektiiveilla aseistetut enemmän tai vähemmän ammattilaiset. Seurasin eräänä pakkaspäivänä rillit huurussa tätä hektistä kuntoilunäytelmää. Tiainen tuli ruokinnalle ja putkimiehet perässä. Monopodi maahan, metrin mittainen maastokuviosuojattu L niinkuin laatulinssi kohti tirppaa ja suljin raksuttamaan väh. 12 ruutua sekunnissa. Seuraavaksi vilkas tiainen pyrähti toiselle ruokintapisteelle ja alte kameraden juoksi perään. Ihan kuin kiusatakseen, valkopäätiainen päättikin seuraavaksi lentää rantaruovikon suojaan. Sanomattakin on selvää, että putkimiesjoukkio laukkasi perään. Saadakseen sen ruudun, sen ainutlaatuisen valotuksen, jonka voi lähettää johonkin luontokuvakilpailuun. Tai julkaista Facebookissa ja Twitterissä. Some like it hot. Kuluvan talven toinen lintukuvaajien suosikki on ollut viiksitimali. Tuo ruovikkojen kätköissä viihtyvä harvinaisuus, jonka olemassaoloa eivät edes kaikki suomalaiset tiedä laisinkaan. Oma jälkikasvuni kymmenen vuotta sitten päiväkodissa ollessaan rupatteli viiksitimaleista henkilökunnan hämmästykseksi. Lintuja harrastava päiväkodin opettaja kertoi myöhemmin poikaa hakiessani, ettei olisi voinut kuvitella 6-vuotiaan puhuvan linnusta, jota harva suomalainen on edes nähnyt. No, meidän kotirannalla niitä on ja siksi jälkikasvuni viiksitimalin tunsi. Jostain syystä tämä talvi on ollut viiksitimalien suhteen huippuhyvä. Jälleen kerran ruovikkorannat ovat vetäneet kuvaajien armeijan näiden viiksekkäiden siipiveikkojen maailmaan. Ja taas sadat, jos ei tuhannet sulkimet ovat louskuttaneet pakkaspäivän raikkaudessa pikselintallennuksen ilosanomaa muistikorteille. Olen nähnyt tänä vuonna ehdottomasti hienoimmat viiksitimalikuvat koskaan. Ja olen ottanut muutaman julkaisukelpoisen itsekin. Tiesittekö muuten että viiksitimalin vanha nimi oli partatiainen? No nyt tiedätte. Nyt on aika lopettaa jorina. Akut on ladattu, eväät tehty ja reppu pakattu. Punainen pipo päähän ja suomalaiseen luontoon suuntaa tämä viiksilumperi, entinen partajönni. Koska se on mun luonto.

26:53 Audio: Lasse J. Laine ja Ahvenanmaan talvilintulaskennat
Minna Pyykön maailma

Lasse J. Laine ja Ahvenanmaan talvilintulaskennat

Parikymppinen lintuharrastaja Lasse J Laine sai viisikymmentä vuotta sitten idean lähteä tutkimaan, mitä lintuja Ahvenanmaalta löytyy talvisin. Siitä käynnistyivät vuosittaiset talvilintulaskennat, joiden avulla on saatu paljon tietoa linnuista ja voitu seurata Ahvenanmaan ja Suomen linnustossa tapahtuvia muutoksia. Minna Pyykkö tutkii Lasse J Laineen kanssa Ahvenanmaan karttaa ja juttelee näistä lintuhavainnoista ja muistoista vuosien varrelta. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Muualla Yle.fi:ssä