RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Poimintoja

> Ohjelmat A-Ö
30:00 Audio: Näkyvätkö poliisien puoluepoliittiset asenteet virkatehtävissä?
Pyöreä pöytä

Näkyvätkö poliisien puoluepoliittiset asenteet virkatehtävissä?

Keskustelijoina Kaarina Hazard, Anu Koivunen ja Olavi Uusivirta. Puhetta johtaa Ruben Stiller. Pyöreässä pöydässä puhutaan poliisien asenteista, ministerien osallistumisesta mielenosoitukseen sekä ääriliikkeiseen kuulumisen syistä. Kaarina Hazard on lukenut Helsingin Sanomien pääkirjoitusta, jossa erityisesti yksi virke pisti hänen silmäänsä: "Hyvä kysymys on, miksi poliisia pitää erikseen kannustaa lakien toimeenpanoon." Hän liittää kysymyksen maaliskuiseen Lännen Median tekemään poliisikyselyyn. Hazardin mielestä pitää voida keskustella siitä, näkyvätkö poliisin puoluepoliittiset asenteet virkatehtävissä. Anu Koivunen pohdituttaa Pyöreää pöytää siitä, miksi hallituspuolueiden (Kokoomuksen ja Keskustan) ministereitä osallistui viime lauantain Peli poikki - mielenosoitukseen Helsingissä. Itse pääministeri Juha Sipilä osallistui Kuopion tapahtumaan. - Sipilän oli pakko, arvioi Uusivirta. - Oliko läpsy omaan poskeen? kysyy Hazard. - Kolme hallituspuoluetta yrittivät kaikki olla oppositiossa, tiivistää Koivunen. Olavi Uusivirta haluaa tietää, mikä ihmisiä ääriliikkeissä kiehtoo. Voiko syy olla ideologisen ajattelun lisäksi tai sijaan muiden tarpeiden tyydyttäminen? Vaikka kohahduttamisen tai erottautumisen tarpeen? Hazard ja Koivunen löytävät selitykseksi eri syitä. Twitterissä #pyöreäpöytä

34:57 Audio: Miksi toiset tieten tahtoen altistavat itsensä kivulle?
Radio Suomesta poimittuja

Miksi toiset tieten tahtoen altistavat itsensä kivulle?

Rajojaan voi ja pitääkin koetella. Nykyisin puhutaan muun muassa epämukavuusalueelle menemisestä. Sillä tarkoitetaan yleensä, että tehdään jotain henkisesti haastavaa, eli esimerkiksi julkista esiintymistä pelkäävä pitää puheen, tai vaikkapa tanssitaidoton päättää osallistua burleskiesitykseen. Mutta eikö sekin ole epämukavuusalueelle menemistä, että tajunnan hämärtyessä jatkaa matkaa kohti maaliviivaa tai että roikkuu nahkaan työnnettyjen koukkujen varassa katossa? Ja mikä on niin mahtavaa, että on valmis kestämään kipua uudestaan ja uudestaan? Kaikki kotona -lähetyksen vieraina olivat entinen kilpakävelijä, TUL:n liikuntapäällikkö Antti Kempas ja friikkishow-esiintyjä, kehonmuokkausartisti Lassi Sidoro. Antti Kempaksen mukaan 50 km:n kilpakävely on äärimmilleen viety suoritus, jossa kontrolli pysyy kävelijällä aina 35 kilometriin saakka. - Viimeisen 15 km:n ajaksi kytkeytyy autopilotti päälle, silloin alkaa näkyä sammumisia, oksentelua ja pyörtymisiäkin. Jos urheilija ei kuuntele omaa elimistöään ja ei osaa lukea kehon lähettämiä ennusmerkkejä, suoritusteho alkaa laskea. - Siinä kamppaillaan pääosin itseään vastaan, vaikka kilpakavereitakin radalla on. Perusduuni tehdään harjoituksissa maanteillä, ja kisat ovat vain huipentuma, jossa nautitaan euforian ja hyvänolon tunteesta. Lassi Sidoro huomauttaa, että sideshowhun ei liity jatkuvia treenaamiseen liittyviä kiputiloja kuten urheilutreenissä. - Emme juurikaan treenaa teknisesti temppuja etukäteen, vaan kipukokemus otetaan vastaan esityksessä. Teoria, tekniikka ja muut seikat voidaan harjoitellessa käydä läpi. Ei kukaan joka päivä ala tökkiä neuloja kehoonsa ihan vain treenatakseen. Mieluummin kannattaa treenata sitä, miten temppu rakennetaan showhun sisään. Kipu ei ole tavoite, vaan hyvä show. - Kipu on työväline, välttämätön paha ja tärkeä asia, johon joutuu keskittymään päästäkseen hyvään lopputulokseen showssa. Kipu myös kertoo suoritukselle rajat. Se koettaa asettaa rajoja jo aikaisemmin, kuin olet niitä valmis vastaanottamaan. Aina kuitenkin saat vähän neuvoteltua kivun kanssa ja katsottua vielä, missä oikeesti mennään. Kaikki kotona -lähetys kuultiin tiistaina 27.9.2016. Toimittajina Paula Jokimies ja Sanna Pirkkalainen.

04:40 Audio: Sananen – Kadonneen potenssin metsästys
Radio Suomesta poimittuja

Sananen – Kadonneen potenssin metsästys

Ajanhenki on raaka. Mikään ei ole enää varmaa. Ja kun suomalaisen miehen elämä on perustunut kaikessa siihen, että suoritusvarmuudesta nautitaan. Suomessa ei muuten olla kiinnostuneita enää matematiikasta, mutta yhden korottaminen potenssiin kiehtoo. Jos sen yhden saisi edes tuplasti suuremmaksi, sitä olisi vähän aikaa tyytyväinen. Suomalaiset käyttävät potenssilääkkeitä kolme kertaa enemmän kuin muut pohjoismaalaiset. Ja tämä on vasta pitkän (ja paksun) tarinan alkua. Potenssilääke on kaikista lääkkeistä kutkuttavin. Vaikka kuulemma se ei sillä lailla varsinaisesti kutkuta, niin kuin silloin teinivuosina oikein mahan pohjasta kutkutti ja kun tuntui, että elämä juilii luontevasti vain navan ja häpyluun välisellä taistelukentällä. Potenssilääke on lääke. Se nostaa viileästi kaukoputken kohti ilmakehää, niin kuin Pekkaniskan pojat aloittavat uuden työpäivän, turhia fiilistelemättä. Isossa kuvassa näyttää siltä, että monilla potenssitabletti on korvannut suussa mynthonin. Pelkästään viime vuonna potenssilääkkeiden kulutus kasvoi Suomessa 14 prosenttia. Näitä syödään meillä paljon. Sitä ei ole tutkittu kuinka moni seisottaa niin sanotusti turhaan. Dosentti Saastamoinen pitää huimaa kasvua uuden halvan rinnakkaislääkkeen ansiona. Salainen sininen markkinajohtaja on saanut rinnalleen monta kertaa halvemman nappulan. Rinnakkaislääke kutkuttaa. Samaan tapaan kuin Yleisradion rinnakkaisohjelma kutkutti. Oli se virallinen ja asiallinen yleisohjelma ja sitten tuli vuonna -63 viihteellisempi rinnakkaisohjelma. Sieltä saattoi naapurille kertomatta nauttia pienet syntiset mielihyvänsävytteiset ohjelmanamupalat. Kainalot kostuivat, tunne vavisutti. Todellisuudessa me suomalaiset miehet napsimme jo aiemmin kallista Viagraakin paljon muita pohjoismaalaisia hemputtajia enemmän. Mikä tätä selittää? Onko kyse suoritusvarmuudesta? Käsitteen alle mahtuu koko elämä. Me olemme Corolla -kansaa. Arvostamme vauhdin, aistillisuuden ja kosketuksen sijaan sitä, että vain pääsemme perille. Että kyyti on tasainen ja kohta tankki taas tyhjä. Nautimme hintatietoisina siitä, että meidän oma linimenttitankkimme täyttyy itsekseen, aina uudestaan. Suomalainen mies on mestari häpeämisessä. Luin juuri Jouko Turkan Häpeä –teoksen ja se voitaisiin ottaa peruskoulun opetusohjelmaankin. Siihen emme osaa keskittyä, että tulisimme paremmiksi rakastajiksi ja hellemmiksi koskettajiksi. Silläkin energiamäärällä pelkäämme kuollaksemme sitä, että höpsisvatkain nyypähtää. Että mekanismi ei toimi. Että ulospäin näyttää kuin sinällään hyvä hevonen kieltäytyisi esteellä. Suoritusvarmuus on lääkettä häpeään. Vaikka olisimme ihmisinä miten tunteettomia typeryksiä hyvänsä. Sekin on tutkittu fakta, että suomalaiset miehet ilmoittavat kärsivänsä erektiohäiriöistä paljon useammin kuin esimerkiksi ruotsalaiset. Joku siis vie erektiomme. Kuka? Minulla on antaa vain kolme teoriaa. Ensinnäkin me miehet vain kerta kaikkiaan murehdimme nykyään niin paljon ja intensiivisesti, että verenkierto on keskeisiltä osin otsalohkolla. Se on pois muualta. Toiseksi meidän ruokavaliomme ja -määrämme ovat pielessä. Itse tykkään paljon ranskanleivästä ja uunimakkara kuuluu syödä muussin kanssa. Nostan vuosi vuodelta enemmän penkistä. Kolmanneksi .. en voi sanoa. Mut.. voisiko olla niin, että naisemme leikkaavat meidän ikiaikaisesta erektiostamme terän? Katsokaa ympärillenne. Tossun alta kurkistelevia ukkeleita on kaikkialla, kiltteydestä kipeitä. Naiset määräilevät ja ovat itsetietoisia kaikesta, ovat ottaneet ihan uuden asenteen ja asennon. Mies ei enää tiedä mikä on. Hän tekee kaiken väärin, muuttuu ihan pieneksi ja neuvottomaksi. Siinä ympäristössä matsutake ei turpoa täyteen kukoistukseensa. Maallikkosaarnaaja Maasola

03:51 Audio: Epävakaista
Marian mielestä

Epävakaista

Myrskyä käytetään usein vertauskuvana ihmiselämän kriiseille. Hyvä vertaus se onkin, sillä kriisi todella tuntuu myrskyltä. Sitä ei voi hallita. Se tulee yllättäen, ja vaikka kuinka luulisi olevansa varautunut, harvoin sitä kuitenkaan on. Myrskyn silmässä pitää vain yrittää selviytyä jotenkin. Vielä yleisempi vertauskuva on myrskyn jälkeinen poutasää. Sillä viitataan kriisistä toipumiseen. Sen vertauskuvan haluaisin heittää roskikseen. Ajatus siitä, että myrskyn jälkeen aurinko paistaa, linnut laulavat ja kaikki on taas hyvin on toki lohdullinen, mutta se ei ole totta, kun kriisistä puhutaan. Kriisit eivät helpota tuosta vain. Myrskyn jälkeen ei ole poutasäätä. Myrskyn jälkeen on epävakaista - pitkään. Iso kriisi on sellainen, jonka aikana tulevaa on vaikea hahmottaa. Oma tai läheisen vakava sairastuminen, läheisen kuolema, parisuhteen rikkoutuminen, mikä tahansa suuri menetys. Olipa kriisin syy mikä hyvänsä, sen hetkellä tuntuu siltä, että elämä ei enää koskaan tule olemaan ennallaan. Kriisi järisyttää omaa maailmaa kuin myrsky, joka repii puut ylös juurineen, keinuttaa venettä niin että vesi tulee sisään, irrottaa kattopellit ja katkaisee sähkölinjat. Korjattavaa riittää ja kalliiksi tulee. Kun kriisi vähitellen alkaa jäädä elämässä taka-alalle, on päällimmäisenä tunteena usein väsymys. Ei millään jaksaisi siivota myrskyn tuhoja. Kunpa saisi vain levätä ja olla rauhassa. Jostain voimia kuitenkin tulee. Elämällä on sellainen taipumus. Se tempaa otteeseensa. Pikkuhiljaa alkaa taas uskaltaa katsoa eteenpäin. Voi alkaa jopa toivoa asioita. Jos myrsky-vertauskuvassa pysytään, voi alkaa suunnitella kasvimaata kaatuneiden puiden paikalle tai todeta helpottuneena, että se myrskyn repimä katto oli joka tapauksessa remontin tarpeessa. Niin sitä sitten vähitellen huomaakin olevansa taas arjessa kiinni, vähän muuttuneena ihmisenä. Epävakaisuus jatkuu silti pitkään. Välillä on hyviä päivä pitkäänkin, mutta sitten tulee taas pudotus. Se on inhimillistä. Huolestuttavampaa olisi, jos onnistuisi porskuttamaan eteenpäin ilman että menneet järkytykset koskaan palaisivat mieleen. Oman kokemukseni mukaan kaikkein vaikeinta kriisin jälkeen on luottaa uudelleen elämään. Vaikka kuinka yrittäisi elää fiksusti, joskus osuu pahasti omalle kohdalle. Kun se on tapahtunut kerran, alkaa helposti pelätä, että se toistuu. Sen takia kriisistä toipuvalle jokainen tuulenvire on varoitus tulevasta uudesta myrskystä ja tuhoista, vaikka oikeasti elämän sääennuste lupaisikin poutaa. Ulkopuolisille se näyttäytyy jaksamattomuutena, ailahtelevaisuutena, ylireagointina, neuroottisuutena ja epävarmuutena. Kriisistä toipuvan läheisille tämä olisi tärkeätä muistaa. Vaikka toinen vaikuttaisi jo päällepäin voivan hyvin ja elävän normaalia arkea, pinnan alla mennyt järistys on vielä tuore. Myrskyn jälkeen kestää pitkään ennen kuin elo tasoittuu. Myrskyn jälkeen voi olla poutasäätä, mutta sekin saattaa itkettää. Epävakainen mieli toipuu hiljalleen. Kun aikaa kuluu, alkaa vähitellen uskoa, että taivaalta tipahtava vesipisara ei olekaan merkki tulevasta rajuilmasta. Se on vain tavallista turvallista sadetta. Sade kastelee maan, josta kasvaa uusia puita.

Kuuntele musiikkiohjelmia

> Kaikki musiikkiohjelmat
57:00 Audio: Tunti kotimaista musiikkia
Paikka auringossa - lauluja Pohjantähden alta

Tunti kotimaista musiikkia

Juontajana Marko Maunuksela. 1. IRWIN GOODMAN - Meni rahahommat pieleen 2. SEIJA SIMOLA - Nyt alun uuden nään 3. TAPANI KANSA - Katson vuorilta laaksoon 4. HANNA PAKARINEN - Tyttöjen iskijä Mohair Sam 5. MIKKO ALATALO - Isänmaan toivot 6. TOPI SORSAKOSKI - Haavoittuneet 7. DINGO - Musta leski 8. KAIJA KOO - En pelkää pimeää 9. CLUB FOR FIVE - Saat miehen kyyneliin 10. AGENTS & VESA HAAJA - Haaveissain 11. KATRI HELENA - Minne tuuli kuljettaa 12. TUULA AMBERLA - Korppi 13. ANNIKA EKLUND - Shanghain valot 14. EPPU NORMAALI - Pimeyden tango

58:00 Audio: Yöradio - Kasaritunti
Yöradion Kasaritunti

Yöradio - Kasaritunti

Tunti 80-luvun musiikkia 1. DON HENLEY - The boys of summer 2. EPPU NORMAALI - Baarikärpänen 3. LITTLE FEAT - Let it roll 4. ALBERT JÄRVINEN - My joy 5. PAT BENATAR - You better run 6. BRUCE SPRINGSTEEN - I'm on fire 7. MILJOONASADE - Lapsuuden sankarille 8. RICK SPRINGFIELD - Rock of life 9. JUICE LESKINEN - Eilen hän kertoi 10. JUSSI HAKULINEN - Yö jota ei ollutkaan 11. KYLIE MINOGUE - I should be so lucky 12. APLHAVILLE - Forever young 13. LEEVI AND THE LEAVINGS - Elämä ikkunan takana 14. KENNY LOGGINS - Danger zone 15. THE PRETENDERS - Back on the chain gang

54:33 Audio: Shake, rattle & roll, mukana myös Leslie West!
Kantritohtori Teppo Nättilä

Shake, rattle & roll, mukana myös Leslie West!

1.Jackie Lee Cochran: Rock & roll blues 2.Linda Gail Lewis: Lie and deny 3.The Government: Fool in paradise 4.Leslie West: Left by the roadside to die 5.Leslie West: You are my sunshine 6.Leslie West: Goin' down 7.Rayburn Anthony: I love those country boogie woogies 8.Huojuva Lato & Pekka Myllykoski: Kantripaskaa 9.Waylon Jennings: Don't you think this outlaw bit's done got out of hand 10.Tom Jones: Elvis Presley blues 11.Stray Cats: Elvis on velvet 12.Elvis Presley: Shake, rattle & roll 13.The Sounds & Rock-Jerry: Hound dog.

Kuuntele luonto-ohjelmia

> Kaikki luonto-ohjelmat
1:39:38 Audio: Nokikokit sukeltavat nuotiovalmisteisen ruoan maailmaan
Luonto-Suomi.

Nokikokit sukeltavat nuotiovalmisteisen ruoan maailmaan

Vuosituhansien ajan nuotiolla on valmistettu mitä erilaisempia ruokia. Nykyään hiilien lämmössä paistetaan nopeasti valmistuvia grillimakkaroita, mutta Luonto-Suomen nokikokit eivät tähän tyydy vaan ohjelmassa sukelletaan jälleen todellisten makujen maailmaan. Nokikokit asettuvat liekkien äärelle Nastolan Arrajärvellä ja valmistavat suorassa lähetyksessä herkullista ruokaa. Arrajärven rannan läheisyydessä olivat Jukka Vesanen sekä Asko Hauta-aho, studiossa Juha Blomberg.

12:39 Audio: Lintuharrastaja Lahtinen aamutoimissa
Luontoretki.

Lintuharrastaja Lahtinen aamutoimissa

Lintujen muutto on ollut jo pitkään täydessä käynnissä. Merkittävä osa hyönteissyöjälinnuista on jättänyt Suomen, mutta edelleen on mahdollisuus nähdä vaikkapa mustapääkerttuja, leppälintuja ja tiltaltteja. Haukkoja, hanhia, kyyhkyjä ja tiaisia voi nähdä suuriakin määriä. Innokkaimmat lintuharrastajat jaksavat nousta joka aamu seuraamaan lintujen muuttoa, mikä linnuissa niin tavattomasti kiehtoo? Se paljastuu luontoretkellä kun Juha Laaksonen kapuaa Helsingin Lauttasaaressa Myllykallion lintutorniin tapaamaan Jukka A. Lahtista. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

1:45:23 Audio: Luonnonäänien ilta - Luontoäänien taltiointi on mielenkiintoista puuhaa!
Luonto-Suomi.

Luonnonäänien ilta - Luontoäänien taltiointi on mielenkiintoista puuhaa!

Viikon luontoääniä on kuultu radiossa jo vuosikymmenien ajan ja tämän vuoden osalta sarja päättyi syyskuun alussa. Miten haastavaa luonnon äänittäminen on ja mitä konsteja tähän nykyään käytetään? Minkälaisia tilanteita ulkoäänityksissä tulee vastaan ja mitkä ohikiitävät hetket ovat tulleet hoidetuiksi. Luontoäänien taltioiminen on mielenkiintoista puuhaa ja jokaiseen äänitteeseen liittyy aina tarina. Toimittajina ovat Juha Blomberg, Asko Hauta-aho ja Juha Laaksonen.

Muualla Yle.fi:ssä