RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Poimintoja

> Ohjelmat A-Ö
04:43 Audio: Sananen - Mallia P-pisteen kaarelta
Radio Suomesta poimittuja

Sananen - Mallia P-pisteen kaarelta

Ennen työpäivän alkua kannattaa luukuttaa pukuhuoneessa täysillä ysärihittejä. Mitä muita kannustavia asioita voisi siirtää jääkiekosta muualle työelämään? Kaikki strategiat on testattu ja huonoksi havaittu. Kaikki yrittävät olla työpaikalla mahdollisimman tehokkaita - ei minkään takia. Työilmapiiri kiristyy ennen lomia ja lomien jälkeen. Siksi on tartuttava korteen viimeiseen, jääkiekkomailan malliseen. Ihminen on onnellisimmillaan laittaessaan erkkaa lapaan. Hän tietää pääsevänsä kirmailemaan, kuin lapsi. Ja kun yhteinen päämääräkin on kirkas kuin pöytäviina, mikään ei voi tulla onnen tielle. Ajattelevat ihmiset yksi toisensa perään ovat nostaneet kiekkoleijonamme esimerkiksi siitä, miten työelämä voisi toimia. Kun seurasi lätkäjätkien, noiden seesteisten miljonäärien, arkista aherrusta, työpaikalla toimimista, hääräilyä, pari viikkoa, ei voinut kuin ihailla. Noinkin voivat työt sujua. Lyhyitä palavereita tarpeen mukaan. Sitten tekemään. Vastuuta annetaan niin paljon, että se on pakko kantaa, ja ylpeydellä. Sauna on lämmin periaatteessa koko ajan. Kävi työpäivän aikana miten tahansa, viimeistään siellä asiat muljahtavat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Jopa valtakunnansovittelija parkaisi, kuin linjatuomari, että leijonista pitää ottaa mallia työpaikoille! Kaikkein parhaiten asiat kiteytti Koivu joka sanoi, että ”joukkueessa on tärkeintä, että kaikki siinä työskentelevät ihmiset kokevat olevansa hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat”. Jääkiekko on viisaiden ihmisten yksinkertainen peli. Hyvä itsetunto lähtee siitä kun persoonaa arvostetaan. Erilaisuus on se suurin rikkaus. Silloin kun jokaisen persoonallinen osaaminen tunnustetaan ja päästetään esiin, tapahtuu suuria. Tai ainakin se on mahdollista. Miettikääpä yleistä suomalaista työkulttuuria. Älkää pitkään. Tasapäistäminen ja kelloon tuijottaminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Hengissä säilytään, mutta henki ei kulje. Tarvitaan aikalisä. Vain pieni hetki, jolloin vyöryttää ajatusta boksin ulkopuolelle. Melkein joka työpaikalta löytyy Leksa Komarov. Kaveri joka näyttää siltä, että rakastaa punaista malboroa ja huoletonta elämää. Mutta hän on sisimmältään uskomattoman sitkeä. Hän jaksaa tehdä kaikki likaiset työ valittamatta. Vaikka juuri muurattu takka murentuisi, hän aloittaa kylmästi uuden latomisen lippalakki takaraivolla fysiikan lakeja uhmaten. Häntä ei saa ehkä riviin tai kehityskeskusteluun, mutta hän tekee aina enemmän kuin pyydetään. Minne se taas livahti? Työpaikkamme Antti Pihlström. Hitusen ADHD-tapaus, mutta päämäärä hänelläkin aina kirkkaana. Keitti jo pannun kahvia ja ehti juodakin sen. Järjesteli lehdet ja pyyhki kaikki työpöydät. Heitti siivoojalle ylävitosen ja pomolleen alavitosen. Hänen seuraamisensa on aina jännittävää ja jättää teksti-tv:n varjoonsa. Tiedän, että jos täällä sattuisi tulipalo, hän olisi sammuttanut sen nopeammin kuin kukaan olisi edes huomannut katkua nenässään. Jokaiselle työpaikalle tarvitaan lakisääteisesti yksi Mikko Koivu, tai vastaava. Mies joka tietää alan kaikki metkut ja onnistuu kaikessa. Silti hän on vaatimaton ja auttavainen. Hän kertoo mitä seuraavana kannattaa tehdä. Vahvuutta on monenlaista, ja juuri Koivusta löytyy kaikki sortimentit. Kun minulla on juuri tänään siviilielämän ongelmia ja itkuun purskahtaminen sekuntien päässä, hänen viileä katseensa kulmien alta rauhoittaa. Jos käy niin harvinaisesti, että romahdan kolmeksi vartiksi henkisesti ja vapisen kuin haavanlehti Eino-myrskyssä, voin heittäytyä hänen syliinsä - ja asiat järjestyvät. Jääkiekosta voisimme napata myös huoltajat. He eivät pelaa ja ovat siksi korvaamattomia. He mahdollistavat onnistumisen, ovat juttukavereina erityisesti henkistä puolta hierovia hahmoja. Jääkiekko on meille tärkeää. Elämä on tärkeämpää. Siksi kannattaa oppia. Emme saa unohtaa, että monenlaisuus on voimaa. Kun muodot eivät ole symmetrisiä, jää happirakoja. Henki pääsee taas kulkemaan. Maallikkosaarnaaja Maasola

04:37 Audio: Moottoripyöräilystä ja elämästä
Marian mielestä

Moottoripyöräilystä ja elämästä

Suoritin vuosi sitten moottoripyörän ajokortin. Minulta on kysytty, miksi ihmeessä nelikymppinen nainen tekee niin. Vaarallinen ja kallis harrastus. Eihän sellaisessa ole mitään järkeä. Minun vastaukseni on ollut: Koska halusin. Helppoa se ei ollut, mutta harvoin mikään tavoittelemisen arvoinen onkaan. Ajamaan oppiessani, kilometri kilometriltä, olen ymmärtänyt, että moottoripyöräily edustaa minulle lähes kaikkea, mitä olen elämässäni aikaisemmin pelännyt, ja minkä olen viimein tässä iässä hyväksynyt. Moottoripyöräily muistuttaa minua siitä, miten haluan elää. Pää on pidettävä pystyssä ja katse on suunnattava riittävän kauas eteenpäin. Vain sillä tavalla pystyy ohjaamaan itsensä haluttuun suuntaan. Jos katsoo vain lähelle, kokonaiskuva katoaa ja ja tasapaino pettää. Kauas katsomalla pysyy pystyssä, ja voi varautua paremmin siihen, mitä on tulossa. Mutta vaikka miten varautuisi, jokaisen mutkan takana voi odottaa yllätys. Mutkatonta tietä ei kuitenkaan ole, joten ne on ajettava läpi. Ja mitä jyrkempi kurvi, sitä rohkeammin on uskallettava kallistaa. Vaikka pelottaisi. Jos ei uskalla nojata kurviin, menee metsään ihan varmasti. On vain luotettava siihen, että mitä tahansa tulee, siitä on mahdollista selviytyä. Useimmiten mutkan takana odottaa uusi kaunis maisema. Ja kun altistaa itsensä sille maisemalle moottoripyörän selässä, näkee ja kokee paljon tarkemmin ja enemmän kuin vaikka auton ratista. Moottoripyörän selässä on suojaton, mutta samalla elossa kaikilla aisteillaan ja sisällä maisemassa. Lämpötilanvaihtelut, tuulet, tuoksut, äänet - ne kaikki ovat mukana pyörän päällä juuri niin täyteläisenä kuin elämä parhaimmillaan on. Elämässäkään ei voi suojautua kaikelta mitä voi sattua. Muuten jää elämä elämättä. Haarniskan sisällä on turvallista mutta tylsää. Tyhmiä riskejä ei silti kannata ottaa. Siinä voi satuttaa paitsi itseään, myös toisia. Myös moottoripyörä itsessään symboloi minulle valintoja. Minulle ei ole tärkeätä omistaa mahdollisimman kallista, isoa tai hienoa pyörää. Paljon tärkeämpää on se, että oma pyörä on itselle sopiva ja mieluisa ajaa. Niin se on elämässäkin. On löydettävä ne jutut jotka itselle sopivat parhaiten. Sama pätee matkaseuraan. Omien hengenheimolaisten kanssa reittivalinnat, ajolinjat ja jopa samalla pyörällä istuminen onnistuvat. Mutta jos kyytiläinen nojaa kurvissa eri suuntaan, on odotettavissa ongelmia. Tai jos vierellä ajava häiritsee omaa ajoa, on parempi jatkaa risteyksestä eri suuntiin. Kaikkien kanssa kun ei vaan ole hyvä ajaa. Matkaseura on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on, että pystyy nauttimaan ajamisesta yksin. Silloin tietää harrastavansa itseään varten. Samoin elämässä on oltava luotettavia läheisiä ihmisiä, mutta kaikkein tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa. Moottoripyörällä on mukava tehdä matkoja, jotka on suunniteltu tarkkaan etukäteen. Ikimuistoisimmat reissut ovat mielestäni kuitenkin niitä, joissa mennään fiiliksen ja intuition perässä sinne mihin sillä hetkellä tekee mieli ajaa. Ja sekä elämän että prätkän selässä on mahdollista kääntyä takaisin, jos huomaa menevänsä vikasuuntaan. Ja muuten, koskaan ei tiedä, kuka tulee vastaan. On mahdotonta ennustaa, kenet levähdysalueella tapaa. Sieltä voi löytyä ajokaveri vaikka loppuelämäksi. Ajamaan oppii ajamalla ja elämään elämällä. Teoriassa kaikki on helppoa, käytännössä kummatkin ovat täynnä pohdintaa ja isoja ja pieniä valintoja. On luotettava siihen että osaa ja selviytyy. On antauduttava nauttimaan kyydistä. On vain uskallettava ajaa. Ja elää. Toivotan kaikille - kulkuneuvosta riippumatta - onnellisia mutkia ja hyvää kesää!

31:14 Audio: Veneilykauteen valmistautumista Kemissä
Jokapaikan Reetta

Veneilykauteen valmistautumista Kemissä

Kemin sisäsatamassa päivää paistattelevat Heli ja Esa Kalla. He nauravat, että ovat tulleet kateuksissaan seuraamaan muiden veneenlaittoa kesää varten: Oma kun on vielä Kalixissa hallissa talven jäljiltä. Selvää on, että pohjoisen veneilijöitä syyhyttää alkava kausi jo kovasti. Yksi veneitä innokkaasti raplaava kaveri on Olli Ahonen, joka toimii isäntänä perinnelaiva Katariinassa. Entisellä halkojaalalla tehdään aina kesäisin yleisöristeilyjä. Jokapaikan Reetta on merellisisissä tunnelmissa.

Kuuntele musiikkiohjelmia

> Kaikki musiikkiohjelmat
54:44 Audio: Guy Clark, Steve Young ja Dave Taylor - rootsmusiikin edesmenneet taitajat
Kantritohtori Teppo Nättilä

Guy Clark, Steve Young ja Dave Taylor - rootsmusiikin edesmenneet taitajat

1.Guy Clark: Texas cookin' 2.Guy Clark: The Randall knife (live) 3.David Allan Coe: Desperados waiting for a train 4.My favorite picture of you 5.Steve Young: Renegade picker 6.Waylon Jennings: Lonesome, on'ry and mean 7.The Hellraisers: Dim light boogie 8.Sonny Burgess with Dave Taylor: Move it on over 9.Sonny Burgess with Dave Taylor: Rock'n'roll daddy 10.Mike Bell & the Belltones: The chicken and the hawk 11.Mike Bell & the Belltones: Monkey see, monkey do 12.Lännentie: Nashville, Tennessee 13.Black Stone Cherry: The rambler 14.The Lincolns: Traveling man.

58:00 Audio: Yöradio - tunti 70-lukua
Yöradion Tunti 70-lukua

Yöradio - tunti 70-lukua

Tunti 70-luvun musiikkia 1. JANIS JOPLIN - Mercedes Benz 2. URIAH HEEP - Blind eye 3. LED ZEPPELIN - Stairway to heaven 4. GEORDIE - House of the rising sun 5. JUICE LESKINEN - Erkki twistaa 6. BARCLAY JAMES HARVEST - Galadriel 7. THE ROLLING STONES - Brown sugar 8. CUMULUS - Herra B+5 rakastuu 9. QUEEN - In the lap of the gods...revisited 10. CHER - Gypsies, tramps and thieves 11. THIN LIZZY - The boys are back in town 12. SLADE - Everyday 13. MELANIE - Brand new key 14. ARTO SOTAVALTA - San Bernadino 15. MICHAEL ZAGER BAND - Let's all chant

Muualla Yle.fi:ssä