RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Poimintoja

> Ohjelmat A-Ö
31:14 Audio: Strömsbergin myllyllä
Jokapaikan Reetta

Strömsbergin myllyllä

Vanhat, perinteiset myllyt ovat katoavaa kansanperinnettä. Kaukana ovat ne ajat, kun maatiloilta tultiin sankoin joukoin omien jyväsäkkien kanssa jauhattamaan jauhoja. Joitakin kymmeniä sitkeitä yrittäjiä on kuitenkin vielä olemassa ja ai, että kuinka tuoreista, huolella jauhetuista jauhoista saa hyvää lämpimäistä aikaiseksi! Reetta Arvila on Porvoossa Strömsbergin myllyllä. Ensimmäinen yllätys tulee vastaan heti kättelyssä: vanhasta myllystä lähtee hillitön melu, kun jauhoja tehdään. Oppaana ovat isä ja poika, Matti ja Joni Hannula.

32:32 Audio: Kasvissyöntiä päiviteltiin jo sata vuotta sitten
Radio Suomesta poimittuja

Kasvissyöntiä päiviteltiin jo sata vuotta sitten

Sata vuotta sitten suomalainen ruokavalio oli vilja-, maito- ja lihapainotteista ja kasviksia hyödynnettiin vähemmän, kertoo Jukka Vornanen. Sata vuotta sitten kasvissyöntiä perusteltiin melko tutun kuuloisesti: terveydellisin, eettisin ja taloudellisin sekä joskus uskonnollisin syin. Ekologiset syyt ovat nousseet listalle 1970-luvulta lähtien. Olga Ketosen kanssa keskustelevat suomalaisen kasvissyönnin historiasta väitöskirjaa valmisteleva Jukka Vornanen sekä 'Vähemmän lihaa. Kohti kestävää ruokakulttuuria' -kirjan toimittaja Hanna Mattila. Keskustelussa käytetään myös sanoja veretön ruokavalio, vegaani, fleksaaminen, lautasmalli, kasvisruokapäivä, ituhippi, satokausikalenteri ja Reko-renkaat. Keskustelu kuultiin alunperin Ihan pihalla-ohjelmassa 11.2.2016.

Kuuntele musiikkiohjelmia

> Kaikki musiikkiohjelmat
55:40 Audio: Pyörteitä
Jake Nymanin Popradio

Pyörteitä

1. Petula Clark: Downtown 2. Petula Clark: Un mal pour un bien 3. Françoise Hardy: Tous les garçons et les filles 4. Françoise Hardy: La maison où j’ai grandi 5. Anki: Pyörteitä 6. Sweetness: Les feuilles mortes 7. Supa John: Love Me, Please Love Me 8. Third World: Try Jah Love 9. Stevie Wonder: Master Blaster (Jammin’) 10. Graham Parker; Hey Lord, Don’t Ask Me Questions 11. Spinal Tap: (Listen to the) Flower People (reggae stylee) 12. Scorpions: Wind of Change.

49:20 Audio: Sekahaku - Tarja Närhi
Sekahaku

Sekahaku - Tarja Närhi

1. Teijo Joutsela ja Humppa-Veikot: Muistojen Inari 1977 2. Pekka Himanka: Muistojen helminauha 1981 3. Metro-tytöt: Kottarainen 1955 4. Tumba Tamminen: Sirkkojen tanssi 1979 5., Juha 'Watt' Vainio Ei maha mittään 1968 6. Veikko Tuomi: Silmät ikkunassa 1955 7. Ilkka Rinne: Kotiseutuni 1960 8. Matti Jurva: Manta ja mantoliini 1939 9. Finntrio: Ei tämän pojan haudalla ruusut kasva 1969 10. Anita Hirvonen: Etkö voisi alkaa uudestaan 2004 11. Oili Vainio: Onnen virvatuli 1963 12. Veikko Sinisalo: Lapsuuteni Pispala 1978 13. Esko Rahkonen: Pikku syntinen 1979 14. Lasse Kuusela: Kaunis valhe 1977

Kuuntele luonto-ohjelmia

> Kaikki luonto-ohjelmat
03:48 Audio: Valkopäätiaisen jäljillä
Blomiksen luonto

Valkopäätiaisen jäljillä

Aika-ajoin keskuuteemme laskeutuu harvinaisia tai ainakin vähän erikoisia lintuja. Kovan luokan lintuharrastajille nämä ovat ennenkaikkea pisteiden metsästyksen kannalta tärkeitä tapauksia, mutta ns. maallikkoharrastajien keskuudessakin ne herättävät suurta mielenkiintoa. Vuosi sitten talvella porukka vaelsi Pirkanmaalle katsomaan ja kuvaamaan talveksi Suomeen jäänyttä valkoista ihmettä. Jallu Jalohaikaran kävi bongaamassa sadat, jos ei peräti tuhannet luontoihmiset. Suuren kansainvaelluksen sai aikaan myös pussitiaispariskunnan pesäpuuhat vain 5 km:n päässä pääkaupungimme keskustasta. Pussitiaisen pesäpuun ympäristö tallautui innokkaiden kuvaajien jäljiltä aika ruokottomaan kuntoon ja niinhän siinä lopulta kävi, että linnut hylkäsivät pesän ja siirtyivät rakentamaan uutta vähän rauhallisempaan paikkaan. Tänä talvena on pääkaupungin rannoilla viihtynyt varsin harvinainen valkopäätiainen, jota on myös käyty sankoin joukoin kiikaroimassa ja ennenkaikkea kuvaamassa. Sadat ja tuhannet sulkimet ovat räpsyneet pikkuruisen valkopään ympärillä ja sosiaalinen media on täyttynyt toinen toistaan hienommista kuvista. Ja mikäs siinä, nykyaikana kuka tahansa meistä, jolla on sopivan paksuinen lompakko tai luottotiedot kunnossa, pystyy hankkimaan itselleen laadukkaan luontokuvaukseen soveltuvan kameran. Osa kuvaajista jopa osaa käyttää kameraansa ja jälki on sen mukaista. Loisteliaan hienoa. Harrastelijoiden lisäksi piskuruisen valkopäätiaisen perässä singahtelivat myös putkimiehet - siis ne yli 10 000 euron objektiiveilla aseistetut enemmän tai vähemmän ammattilaiset. Seurasin eräänä pakkaspäivänä rillit huurussa tätä hektistä kuntoilunäytelmää. Tiainen tuli ruokinnalle ja putkimiehet perässä. Monopodi maahan, metrin mittainen maastokuviosuojattu L niinkuin laatulinssi kohti tirppaa ja suljin raksuttamaan väh. 12 ruutua sekunnissa. Seuraavaksi vilkas tiainen pyrähti toiselle ruokintapisteelle ja alte kameraden juoksi perään. Ihan kuin kiusatakseen, valkopäätiainen päättikin seuraavaksi lentää rantaruovikon suojaan. Sanomattakin on selvää, että putkimiesjoukkio laukkasi perään. Saadakseen sen ruudun, sen ainutlaatuisen valotuksen, jonka voi lähettää johonkin luontokuvakilpailuun. Tai julkaista Facebookissa ja Twitterissä. Some like it hot. Kuluvan talven toinen lintukuvaajien suosikki on ollut viiksitimali. Tuo ruovikkojen kätköissä viihtyvä harvinaisuus, jonka olemassaoloa eivät edes kaikki suomalaiset tiedä laisinkaan. Oma jälkikasvuni kymmenen vuotta sitten päiväkodissa ollessaan rupatteli viiksitimaleista henkilökunnan hämmästykseksi. Lintuja harrastava päiväkodin opettaja kertoi myöhemmin poikaa hakiessani, ettei olisi voinut kuvitella 6-vuotiaan puhuvan linnusta, jota harva suomalainen on edes nähnyt. No, meidän kotirannalla niitä on ja siksi jälkikasvuni viiksitimalin tunsi. Jostain syystä tämä talvi on ollut viiksitimalien suhteen huippuhyvä. Jälleen kerran ruovikkorannat ovat vetäneet kuvaajien armeijan näiden viiksekkäiden siipiveikkojen maailmaan. Ja taas sadat, jos ei tuhannet sulkimet ovat louskuttaneet pakkaspäivän raikkaudessa pikselintallennuksen ilosanomaa muistikorteille. Olen nähnyt tänä vuonna ehdottomasti hienoimmat viiksitimalikuvat koskaan. Ja olen ottanut muutaman julkaisukelpoisen itsekin. Tiesittekö muuten että viiksitimalin vanha nimi oli partatiainen? No nyt tiedätte. Nyt on aika lopettaa jorina. Akut on ladattu, eväät tehty ja reppu pakattu. Punainen pipo päähän ja suomalaiseen luontoon suuntaa tämä viiksilumperi, entinen partajönni. Koska se on mun luonto.

Muualla Yle.fi:ssä