RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Poimintoja

> Ohjelmat A-Ö
35:57 Audio: Vaatesuunnittelija Sasu Kauppia kummastuttaa muodin kiihkeä kausivaihtelu
Radio Suomesta poimittuja

Vaatesuunnittelija Sasu Kauppia kummastuttaa muodin kiihkeä kausivaihtelu

Lökäpöksyistäkin puhuttiin, kun maailmantähdille muotia suunnitellut Sasu Kauppi saapui Olga Ketosen vieraaksi. Vaatesuunnittelija Sasu Kauppi työskenteli Los Angelesissa mm. Kim Kardashianille ja Kanye Westille. Kaupin vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä kun Olga K kysyi Kardashianin takamuksesta. - Ei ole retusoitu, se on just niin iso kuin kuvissa näkyy. Laulaja Kanye Westin ensimmäinen Yeezy-vaatemallisto esiteltiin vuosi sitten helmikuussa New Yorkissa. Sasu Kaupin nimi on yhdistetty Yeezy-mallistoon ja suunnittelija Kauppi myöntää, että asialla on totuusperää. Kalifornian auringosta Sasu Kauppi on kotiutunut Helsinkiin. - Tuli tunne, että pitää päästä kotiin. Helsinki on yksi hienoimpia kaupunkeja maailmalla ja haluan nyt asua täällä. Los Angelesin Santa Monicasta jäin kaipaamaan tuoretta ruokaa ja hienoja pyöräilykelejä. Järvenpäässä, Sibeliuksen varjossa kasvanut Kauppi soitti pienenä poikana kitaraa, fagottia ja pianoakin. Musikaalinen perhe kannusti musiikkiharrastuksen pariin. Haaveissa oli jopa muusikon ammatti ja tälläkin hetkellä joitain pieniä musiikkiprojekteja on työn alla. Muotimaailman kiihkeärytminen kausien vaihtelu ihmetyttää Kauppia ja hän peräänkuuluttaa hommaan järkeä. - Haluaisin tulevaisuudessa tehdä oman merkin kanssa enemmän klassikkoja ja vähemmän sesonkiin suunniteltuja vaatteita. Tekisin tuotteita, jotka kulutetaan loppuun, eikä heitetä puolen vuoden päästä roskiin. Suomesta on lähtenyt paljon hienoja suunnittelijoita maailman muotitaloihin, huomauttaa Sasu Kauppi. - Heistä eivät tavalliset kuluttajat juurikaan tule tietämään mitään, elleivät he kohoa muotitalon pääsuunnittelijaksi. Oman merkin alla työskentelevistä ehkä kuullaan, mutta muotitaloissa työskentelevät hyvät suunnittelijat jäävät valitettavan usein ilman huomiota.

30:00 Audio: Halatkaa toisianne
Pyöreä pöytä

Halatkaa toisianne

Keskustelijoina ovat Juha Itkonen, Pekka Seppänen ja Maija Vilkkumaa. Suoraa puhetta johtaa tällä kertaa Ruben Stiller. Pekka Seppänen kertoo, kuinka kehnosti Suomi on menestynyt Rion olympialaisissa ja jääkiekon World Cupissa. Pitäisikö lakata haikailemasta urheilumenestystä, niin ei pety? Lähetysikkunassa urheilua keskustelua kommentoitiin mm. näin: - Posman: Suomen huono menestys johtuu ilman muuta suomalaisista keski-ikäistä äijistä Ne ovat syypäitä kaikkeen. - EJariP: Palkkaurheilijoita tarvitaan. Muutama kymmen urheilijaa jaksaa veronmaksajat maksaa. - Leksa-R11: Tiaroks pyäriän pöytään jääkiakon kanaracupis ja sen jatkees EI jaeta mitalei Maija Vilkkumaa olisi halunnut pää- ja ulkoministeriltä selkeät kommentit Helsingin Asema-aukion pahoinpitelyyn. Vilkkumaasta pääministeri Juha Sipilä ei ole tarpeeksi irtisanoutunut tarpeeksi SVL-järjestöstä. Kommenttina Seppänen kysyy, että entä jos mielenosoitus Asema-aukiolla olisi ollut jonkun muun järjestön pitämä, niin olisiko tähän valitettavaan tapahtumaan reagoitu eri tavalla. Itkonen ihmettelee puheita ääripäistä. Juha Itkonen puhututtaa Pyöreää pöytää taksiuudistuksesta. Seppänen toivoo, ettei hinnoista tarvitsisi neuvotella kuten Ruotsissa aikoinaan. Hän matkustaa nykyään Tukholmassa busseilla ja metrolla. - Säälittävä uudistus, tiivistää kantansa Vilkkumaa. Seppäsellä on selvä ehdotus: Hiljaisina aikoina taksimatka voisi olla halvempi ja ruuhka-aikoina kalliimpi. Maijalle on osoitettu kommentti Twitterissä: - r.hyvönen @onniin: #pyöreäpöytä #uber tuomittiin juuri tänään #hovioikeus laittomaksi. Twitterissä #pyöreäpöytä

28:11 Audio: Millainen on suurperheen arki?
Radio Suomesta poimittuja

Millainen on suurperheen arki?

Miten ihmeessä hermo kestää viiden mukulan kanssa, kun tuntuu, että yhdenkin kanssa on tekemistä? Ovatko suurperheen vanhemmat arjen sankareita ja mestarijärjestelijöitä, joilla on salattuja voimia? Vai ovatko he sittenkin ihan tavallisia isejä ja äitejä? Kaikki kotona -lähetyksen vieraina olivat viiden lapsen äiti Anne Ruottinen kera 10 kuukauden ikäisen Jade-tyttären ja neljän tyttären isä Mikko Rusama. Toimittajina Sanna Pirkkalainen ja Paula Jokimies. Ajanhallinnan superammattilaiset keskustelevat mm. perheen menojen aikatauluttamisesta. Anne Ruottinen kertoo pärjäävänsä vielä ilman kalenteria. Joskus lipsahduksia muistissa sattuu, tänä syksynä pari vanhempainiltaa unohtui. Mikko Rusaman perheessä on tiettyjä vakiomenoja, joiden aikataulutus on helppoa. Kimurantimpia ovat lasten vanhempainiltoihin osallistumiset. - Vanhempainiltoihin osallistumisesta huolehtii vaimo, joka kertoo minulle, mihin iltaan osallistun. Haasteena on se, että useampi lapsi on samassa koulussa ja joskus pitää samanaikaisista tilaisuuksista valita kenen vanhempainiltaan osallistuu. Jakamaton aika vanhemman kanssa on lapselle arjen luksusta. Anne Ruottinen kertoo, että jokaiselle lapselle pyritään tasapuolisesti järjestämään kahdenkeskistä aikaa. Mikko Rusama kertoo tekevänsä pieniä "arjen seikkailuja" yhden lapsen kera. Arkinen asia, kuten hampurilaisretki kaupunkiin tai jätskillä kruunattu kauppareissu toimii hyvin. Välillä syntyy kilpailua siitä, kuka reissulle pääsee mukaan.

04:36 Audio: Sananen – After work vai after all?
Radio Suomesta poimittuja

Sananen – After work vai after all?

Kotimaassamme ahkerin kymmenesosa juo puolet kaikesta viinasta. Trendikäs after work on jo monin paikoin korvautunut rouhealla after all-ilmiöllä! Meillä Jyväskylässä on yleistynyt niin sanottu after all-kulttuuri. Se on sillä lailla sukua after work-ilmiölle, että siinäkin juodaan viinaa, keskellä päivää. Sen verran olen löytänyt itsestäni harrastaja-antropologia, että verkkatakki on kauttaaltaan nukkaantunut. Lähipubissa kannattaa käydä. Siellä näkee aitoja suomalaisia omassa liemessään. Meillä suomalaisilla on harvaan asiaan mutkaton suhde, alkoholiin on. Sitä juodaan niin paljon kuin ehditään. Huolellisella tankkaamisella teemme yhä uudestaan toisistamme glamourmalleja ja sisäisiä sankareita. Olen nähnyt sen läheltä, kunnes luolan sisäilma on sokerihuurruttanut silmälasini jonkun toisen laseiksi. Vasta muutama vuosi sitten tohistiin, että after work-kulttuuri tulee Suomeen. Tarkoitti suoraan töistä ravintolaan purjehtimista. Tarjouskuohuviinejä kannettiin pöytään. Viereiseen pöytään teki hajuraon viimeistään tilaamalla rakastamilleen työkavereille aitoa shampanjaa. Jyväskylän korkeudelle after work ei koskaan ehtinyt. Jo silloin oli luontevampaa rytmittää työkaverin katseleminen humalan pyöristämin linssein muutamaan isompaan rykäisyyn vuodessa. Täällä seitinohut huppeli on itsensä kiusaamista. Vielä jos joku pyörittelee auton avaimia vihreässä teessä, niin johan tässä joutaa kotiin jo itsekin. Pikkujouluissa on seuraava mahdollisuus näyttää todellinen luontonsa, silloin viina penslaa karstat elimistöstä ja ihmissuhteista. Silti olin aavistuksen yllättynyt, että meidän muunnelmamme, tämä after all, on niin iso ilmiö täällä. Kaupungin suosituin halpaolutpubi on jo iltapäivällä kuhiseva pesä ja karaokelaitteisto on kaakotettu ääriasentoon. Kaikki tuntuu niin kauan tahmealta, kunnes itse on muuttunut saman tuntuiseksi. En tiedä muista kaupungeista, mutta after all-kulttuuri tuntuu voimistuvan Jyväskylässä koko ajan. Missään ei törmää niin sakeisiin ja pörheisiin puliukkoparviin kuin Jyväskylän keskustassa. He varistavat, kujertavat, sulkiaan toisiaan vasten. Kun yksi horjahtaa, koko retkikunta piirtää tampaten kävelykatuun kasinmallisen ikuisuusmerkin. Eivät ole maltaan haukkoja, nauttivat tasavaltaa. After all-kulttuuri elää meillä vahvasti myös monissa ravintoloissa. After work-ilmiöstä se eroaa niin, että työ ei ole mukana ajatuksen tasolla eikä enää edes tunteen tasolla. Työtä ei ole ollut herran aikoihin. Työkavereita oli joskus muinoin, mutta yhdenkään nimi ei tule just nyt mieleen. After all voisi tarkoittaa: jälkeen kaiken. Kaikki elämää joskus rytmittäneet asiat ovat poissa. Työ menetti merkityksensä, rytmi menetti luontaisen komppinsa. Toiset menivät ohituskaistalta ohi niin kovaa, että ei ehditty näkemään oliko bemari vai audi. Monesta pubista on tullut kohtu, jossa on aina tasaisen kosteaa ja lämmintä. Jos kaikki märkyys hulahtaisi nyt lattialle ja sitten vedettäisiin päivän valoon, itku ei ehkä loppuisi. Meillä on ihan oikeasti iso after all-ilmiö. Itsestä ei ehkä löytynyt sitä sitkeyttä ja voimaa, joku oli pehmentänyt tärkeät paikat. Mutta ei yhteiskuntakaan tullut vastaan. Työtä ei ollut, joku halusi lakaista syrjään. Piti luoda uusi oma kulttuuri. Silti tiedän, että moni odottaa selvää päivää. Semmoista, jolloin kaikki on hetken oudon kirkasta ja selkeää. Napanuora sieltä uudesta kohdusta on yllättäen niin pitkä, että pystyy kävelemään satamaan ja takaisin. Soittamaan lapselleen. After all on englantia. Se ei oikeasti tarkoita jälkeen kaiken, e-hei. Se tarkoittaa loppujen lopuksi, kuitenkin. Siitä voi jatkaa. Maallikkosaarnaaja Maasola

03:32 Audio: Varo henkistä kastraatiota
Marian mielestä

Varo henkistä kastraatiota

Viisikymppinen mies ostaa Harrikan ja saa kaupanpäällisiksi tuttaviltaan ehtymätöntä vinoilua keski-ikäisyydestään. Viisikymppinen nainen rakastuu kolmekymppiseen mieheen ja antaa samalla loputtomasti polttoainetta kavereidensa kahvipöytäkeskusteluihin. Viisikymppinen mies pitää pitkää tukkaa ja soittaa rokkibändissä, ja säännöllisesti kuuntelee lähipiirinsä huomauttelua siitä, miten pitäisi jo kasvaa aikuiseksi. Ikää käytetään liian usein tekosyynä sille, ettei saisi tai voisi tehdä jotakin. Ajatellaan, että kun on joskus valittu yksi latu, joka kuitenkin vie tasaisesti eteenpäin, siltä ei tule poiketa. Ei, vaikka vuosien mittaan reitti alkaisi käydä tappavan tylsäksi. Ja parasta olisi, jos muutkin kiltisti hiihtelisivät juuri sitä samaa latua pitkin. Olen sitä mieltä, että elämäntapaa, harrastuksia tai rakkautta ei kuulu valita syntymätodistuksen vuosiluvun perusteella. Tosiasiassa monelle iän kertyminen on vain tekosyy karttaa muutoksia, jotka pelottavat. Kun on jo takana kilometrejä ja paljon tehtyjä valintoja, tuntuu tappiolta tunnustaa, että haluaakin jotain muuta kuin mitä on saanut. Tuntuu riskiltä kokeilla jotain uutta. Se kun voisi tarkoittaa pahimmillaan sitä, että menettää sen mitä on jo saanut, mutta epäonnistuu myös uuden tavoittelussa. Sepä lähipiiriä vasta naurattaisikin! Paljon turvallisempaa on vaientaa sydämestä kuuluva pieni kaipaava huokaus ja keskittyä arvostelemaan toisten elämää. Oman kokemukseni mukaan ne, jotka naureskelevat omasta poikkeaville elämänvalinnoille, ovatkin usein niitä, jotka sisimmässään hiljaa toivovat, että heillä riittäisi rohkeutta samaan. Siksi juoru-ukot ja -akat ovat loputtoman kiinnostuneita toisten valinnoista. Ne muistuttavat ärsyttävällä tavalla siitä, mitä itse pelkää. Ylenkatsova paheksuminen ja hämmästely on sitä äänekkäämpää, mitä kovemmin täytyy peittää tarve jollekin muulle kuin sille mitä oma arki tarjoaa. Toisen arvosteleminen on paljon helpompaa kuin peiliin katsominen. On ylevämpää ajatella olevansa tasapainoinen ja vakaa kuin myöntää olevansa kateellinen sille joka uskaltaa. Sen sijaan että tuijottaa toisten ihmisten tekemisiä, kannattaisi miettiä, mitä elämäänsä kaipaa. Ei se tarkoita sitä, että itse pitäisi hankkia moottoripyörä tai rakastua uuteen ihmiseen tai ryhtyä rokkariksi. Ne ovat niiden toisten toteutuneita unelmia. Omat voivat olla jotain ihan muuta, sillä valinnat ovat jokaisen henkilökohtaisia. Onko jokin haave jäänyt jossain vaiheessa kesken? Onko iän myötä sisälle syttynyt jokin palo, joka pitäisi päästä sammuttamaan, vaikka se tietäisi muutosta ja lähipiirin kulmienkohottelua? Mikä estää toteuttamasta? Miksi pitäisi elää sovinnaisesti ja huomiota herättämättä, jos se tarkoittaa oman itsensä henkistä kastraatiota? Viisikymppisenä tehty muutos tarkoittaa sitä, että voi parhaassa tapauksessa elää vielä toiset viisikymmentä vuotta paljon onnellisempana. Ja sitten ei tarvitse vanhempana katua, ettei uskaltanut yrittää.

Kuuntele musiikkiohjelmia

> Kaikki musiikkiohjelmat
55:07 Audio: Sweet soul music
Jake Nymanin Popradio

Sweet soul music

1. Arthur Conley: Sweet Soul Music 2. Sam Cooke: Yeah Man 3. Otis Redding: (Sittin’ on) The Dock of the Bay 4. Aretha Franklin: Respect 5. Gladys Knight & The Pips: I've got to use my imagination 6. Marvin Gaye: I Heard It Through The Grapevine 7. The Temptations: Papa Was a Rolling Stone 8. Joan Osborne: What Becomes of the Brokenhearted 9. Aki Sirkesalo: Mykkäkoulu 10. Kirka: Oh New York rakkain 11. R.E.M. Leaving New York 12. Amber Rubarth: Losing My Religion 13. Edu Kettunen: Autioilla rannoilla.

48:53 Audio: Hiljaisten miesten baarii
Kaitsun nurkka - Kai Ulmanen

Hiljaisten miesten baarii

No 1. James Ray - I got my mind set on you(parts 1 and 2). No 2. George Harrison - When We Was Fab No 3. The Inmates - I Saw Her Standing There No 4. Hurriganes - Keep on knocking No 5. The Beatles - I Want To Hold Your Hand No 6. Dean Martin - Dean's Vegas Melody No 7. Turo's Hevi Gee - Shellin Baariin No 8. Lapinlahden Linnut - Hiljaisten miesten baari No 9. Irwin Goodman - Kohtuus kaikessa No 10. Matti Johannes Koivu - Vain elämää No 11. Rick Nelson and The Stone Canyon Band - Life No 12. Harry Chapin - Circle No 13. 10 cc - Life Is A Minestrone No 14. Monty Python - Always look on the bright side of life

50:18 Audio: Pääskyset ovat menneet
Sekahaku

Pääskyset ovat menneet

1. Rami Ranta: Itkuliina 1980 2. Veikko Tuomi: Vanhan vaahteran laulu 1952 3. Channel Four: Sammunut nuotio 1999 4. Esa Pakarinen: Suhmuran Santra 1966 5. Georg Malmsten: Saharan lilja 1963 6. Eino Lehtinen: Viikinsaaren jenkka 1978 7. Eino Lehtinen: Jos luottamuksen saisin takaisin 1980 8. Pauli Lehtola: Tango tunturissa 1963 9. Kalevi Nyman: Hymyilit silmin niin kirkkain 1967 10. Sinitaivas: Valkeat vaunut 2009 11. Mikael Konttinen: Muistan Keurusselkää 2009 12. Jose Kuusisto: Naltioon 2009 13. Irmeli Mäkelä: Pääskyset ovat menneet 1961 Etsintäkuulutus: 1. 'Sumu aamun kun käy, sun ei kuvaasi näy, olit sumua vain...' 2. Esko Rahkonen: '...saavun valkamaan, en voi muuta antaa kuin tämän rakkauden, sulle sen kantaa...'

Kuuntele luonto-ohjelmia

> Kaikki luonto-ohjelmat
12:39 Audio: Lintuharrastaja Lahtinen aamutoimissa
Luontoretki.

Lintuharrastaja Lahtinen aamutoimissa

Lintujen muutto on ollut jo pitkään täydessä käynnissä. Merkittävä osa hyönteissyöjälinnuista on jättänyt Suomen, mutta edelleen on mahdollisuus nähdä vaikkapa mustapääkerttuja, leppälintuja ja tiltaltteja. Haukkoja, hanhia, kyyhkyjä ja tiaisia voi nähdä suuriakin määriä. Innokkaimmat lintuharrastajat jaksavat nousta joka aamu seuraamaan lintujen muuttoa, mikä linnuissa niin tavattomasti kiehtoo? Se paljastuu luontoretkellä kun Juha Laaksonen kapuaa Helsingin Lauttasaaressa Myllykallion lintutorniin tapaamaan Jukka A. Lahtista. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

1:45:23 Audio: Luonnonäänien ilta - Luontoäänien taltiointi on mielenkiintoista puuhaa!
Luonto-Suomi.

Luonnonäänien ilta - Luontoäänien taltiointi on mielenkiintoista puuhaa!

Viikon luontoääniä on kuultu radiossa jo vuosikymmenien ajan ja tämän vuoden osalta sarja päättyi syyskuun alussa. Miten haastavaa luonnon äänittäminen on ja mitä konsteja tähän nykyään käytetään? Minkälaisia tilanteita ulkoäänityksissä tulee vastaan ja mitkä ohikiitävät hetket ovat tulleet hoidetuiksi. Luontoäänien taltioiminen on mielenkiintoista puuhaa ja jokaiseen äänitteeseen liittyy aina tarina. Toimittajina ovat Juha Blomberg, Asko Hauta-aho ja Juha Laaksonen.

Muualla Yle.fi:ssä