RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Poimintoja

> Ohjelmat A-Ö
30:01 Audio: Suoraa puhetta jo 9,5 vuotta. Kevään viimeinen väittely
Pyöreä pöytä

Suoraa puhetta jo 9,5 vuotta. Kevään viimeinen väittely

Kymmenes kevätkausi Pyöreän pöydän ympärillä päättyi vilkkaaseen keskusteluun. Puheenjohtaja Pauli Aalto-Setälä kyseli raadilta Millenium-palkinnon uusista kohteista, Olavi Uusivirta toimittajien ja eliitin suhteesta, Kaarina Hazard hypen synnystä ja Ruben Stiller Kokoomuksen imagosta. Syyskausi alkaa 7.9. Mutta ei hätää! Pyöreän pöydän ystävien tuskaa helpotetaan ja kymmenettä väittelyvuotta juhlistetaan juhannusaattona, kun Pyöreän pöydän ritareita on vieraana perinteisessä Herkutellaan yhdessä -ohjelmassa. Silloin kuullaan Pauli Aalto-Setälän, Kaarina Hazardin, Ruben Stillerin ja Maija Vilkkumaan ajatuksia kesäherkuista, suomalaisuudesta ja tietysti maailman menosta. Heitä jututtaa Ylen pihamaalle pystytetyn ruokapöydän ääressä Olga Ketonen. Herkutellaan yhdessä juhannusaattona 24.6. klo 15.03-17.00 Yle Radio Suomessa ja Yle Areenassa. Twitterissä #pyöreäpöytä

25:15 Audio: Pesintöjen määrä riippuu naaraan kunnosta - koirashan on aina kunnossa, letkauttaa Juha Laaksonen
Radio Suomesta poimittuja

Pesintöjen määrä riippuu naaraan kunnosta - koirashan on aina kunnossa, letkauttaa Juha Laaksonen

Kaikki kotona -tiimi päätti kantaa kortensa kekoon Ylen pönttötalkoissa. Miljoona linnunpönttöä -kampanja luovutti askarteluumme valmiiksi sahatut runkotarpeet, nauloineen kaikkineen. Tavoitteenamme oli rakentaa sellainen linnunpönttö, että Huvila ja huussi -ohjelmakin olisi siitä kateellinen. Vasaran varressa pönttömestarina Juha Laaksonen sekä Sanna Pirkkalainen ja Paula Jokimies. Varhainen kevät virittää kysymyksen useampaan kertaan pesivistä linnuista. Laaksosen mukaan isot linnut eivät juurikaan pesi kahdesti. - Osa pikkulinnuista mm. talitiainen, sinitiainen ja haarapääsky pesivät useampaan kertaan. Ei voi yksiselitteisesti sanoa, että tietyt lajit pesivät kahdesti. Pesintöjen määrä riippuu naaraan kunnosta. Laaksonen letkauttaa, että koirashan on aina kunnossa. Emme ole toukokuun lopussa myöhässä rakennuspuuhassa, tuumaa mestari Laaksonen. Toiseen kertaan pesivät tintit ja vasta pesintäänsä aloittelevat kirjosiepotkin tarvitsevat kodin. Hän huomauttaa, että pönttö on pitkäikäinen sijoitus. Sen huoltotoimiin sitoudutaan noin kymmeneksi vuodeksi. Pönttö on aika turvallinen pesäpaikka linnulle. Luontaisia vihollisia ovat mm. kissa ja näätä, myös ilkeämieliset käpytikka yksilöt saattavat hakea poikaset pesän sisältä. Kaupungissa liian alas sijoitettu pönttö voi herättää ihmisen uteliaisuuden käydä tutkailemassa pönttöä. Sanna ehdottaa ratkaisuksi pöntön viereen kiinnitettävää lappua, jossa lukee "Älä näplää lähimmäisesi pönttöä". Pöntön teon lomassa keskusteltiin nikkaroinnin terapeuttisesta vaikutuksesta. Käsillä puuhastelun sanotaan auttavan stressiinkin. Onko Juha parempi ihminen rakentaessaan pönttöjä? - Kyllä käsillä tekeminen poikkeaa paljon mielen sopukoita rassaavasta työstä. Teen kesäisin erilaisia viritelmiä, esim. avolavoja ilman tarkkoja sääntöjä. Nikkarointi luo mukavaa balanssia työhön ja vapaa-aikaan. Mielenkiintoinen prosessi oli vaalean, uudenkarhean pöntön maisemointi mutaamalla se. Sanna valkoisissa vaatteissaan säästyi tältä puuhalta, kun Paula työhanskoineen tarttui tomerasti toimeen. Juha kaatoi pullosta vettä pöntön kylkiin ja sitten Paula pyöritteli kosteaa pönttöä maassa, hieroen multaa sen kylkiin. Hieno "design -pönttö" kiinnitettiin sähköjohdolla kiinni puuhun, johon Radio Suomen studiosta on suora näköyhteys. Nyt siis suoritamme vaativia pöntöntarkkailutehtäviä juontamisen ohella.

04:43 Audio: Sananen - Mallia P-pisteen kaarelta
Radio Suomesta poimittuja

Sananen - Mallia P-pisteen kaarelta

Ennen työpäivän alkua kannattaa luukuttaa pukuhuoneessa täysillä ysärihittejä. Mitä muita kannustavia asioita voisi siirtää jääkiekosta muualle työelämään? Kaikki strategiat on testattu ja huonoksi havaittu. Kaikki yrittävät olla työpaikalla mahdollisimman tehokkaita - ei minkään takia. Työilmapiiri kiristyy ennen lomia ja lomien jälkeen. Siksi on tartuttava korteen viimeiseen, jääkiekkomailan malliseen. Ihminen on onnellisimmillaan laittaessaan erkkaa lapaan. Hän tietää pääsevänsä kirmailemaan, kuin lapsi. Ja kun yhteinen päämääräkin on kirkas kuin pöytäviina, mikään ei voi tulla onnen tielle. Ajattelevat ihmiset yksi toisensa perään ovat nostaneet kiekkoleijonamme esimerkiksi siitä, miten työelämä voisi toimia. Kun seurasi lätkäjätkien, noiden seesteisten miljonäärien, arkista aherrusta, työpaikalla toimimista, hääräilyä, pari viikkoa, ei voinut kuin ihailla. Noinkin voivat työt sujua. Lyhyitä palavereita tarpeen mukaan. Sitten tekemään. Vastuuta annetaan niin paljon, että se on pakko kantaa, ja ylpeydellä. Sauna on lämmin periaatteessa koko ajan. Kävi työpäivän aikana miten tahansa, viimeistään siellä asiat muljahtavat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Jopa valtakunnansovittelija parkaisi, kuin linjatuomari, että leijonista pitää ottaa mallia työpaikoille! Kaikkein parhaiten asiat kiteytti Koivu joka sanoi, että ”joukkueessa on tärkeintä, että kaikki siinä työskentelevät ihmiset kokevat olevansa hyväksyttyjä sellaisina kuin ovat”. Jääkiekko on viisaiden ihmisten yksinkertainen peli. Hyvä itsetunto lähtee siitä kun persoonaa arvostetaan. Erilaisuus on se suurin rikkaus. Silloin kun jokaisen persoonallinen osaaminen tunnustetaan ja päästetään esiin, tapahtuu suuria. Tai ainakin se on mahdollista. Miettikääpä yleistä suomalaista työkulttuuria. Älkää pitkään. Tasapäistäminen ja kelloon tuijottaminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Hengissä säilytään, mutta henki ei kulje. Tarvitaan aikalisä. Vain pieni hetki, jolloin vyöryttää ajatusta boksin ulkopuolelle. Melkein joka työpaikalta löytyy Leksa Komarov. Kaveri joka näyttää siltä, että rakastaa punaista malboroa ja huoletonta elämää. Mutta hän on sisimmältään uskomattoman sitkeä. Hän jaksaa tehdä kaikki likaiset työ valittamatta. Vaikka juuri muurattu takka murentuisi, hän aloittaa kylmästi uuden latomisen lippalakki takaraivolla fysiikan lakeja uhmaten. Häntä ei saa ehkä riviin tai kehityskeskusteluun, mutta hän tekee aina enemmän kuin pyydetään. Minne se taas livahti? Työpaikkamme Antti Pihlström. Hitusen ADHD-tapaus, mutta päämäärä hänelläkin aina kirkkaana. Keitti jo pannun kahvia ja ehti juodakin sen. Järjesteli lehdet ja pyyhki kaikki työpöydät. Heitti siivoojalle ylävitosen ja pomolleen alavitosen. Hänen seuraamisensa on aina jännittävää ja jättää teksti-tv:n varjoonsa. Tiedän, että jos täällä sattuisi tulipalo, hän olisi sammuttanut sen nopeammin kuin kukaan olisi edes huomannut katkua nenässään. Jokaiselle työpaikalle tarvitaan lakisääteisesti yksi Mikko Koivu, tai vastaava. Mies joka tietää alan kaikki metkut ja onnistuu kaikessa. Silti hän on vaatimaton ja auttavainen. Hän kertoo mitä seuraavana kannattaa tehdä. Vahvuutta on monenlaista, ja juuri Koivusta löytyy kaikki sortimentit. Kun minulla on juuri tänään siviilielämän ongelmia ja itkuun purskahtaminen sekuntien päässä, hänen viileä katseensa kulmien alta rauhoittaa. Jos käy niin harvinaisesti, että romahdan kolmeksi vartiksi henkisesti ja vapisen kuin haavanlehti Eino-myrskyssä, voin heittäytyä hänen syliinsä - ja asiat järjestyvät. Jääkiekosta voisimme napata myös huoltajat. He eivät pelaa ja ovat siksi korvaamattomia. He mahdollistavat onnistumisen, ovat juttukavereina erityisesti henkistä puolta hierovia hahmoja. Jääkiekko on meille tärkeää. Elämä on tärkeämpää. Siksi kannattaa oppia. Emme saa unohtaa, että monenlaisuus on voimaa. Kun muodot eivät ole symmetrisiä, jää happirakoja. Henki pääsee taas kulkemaan. Maallikkosaarnaaja Maasola

04:37 Audio: Moottoripyöräilystä ja elämästä
Marian mielestä

Moottoripyöräilystä ja elämästä

Suoritin vuosi sitten moottoripyörän ajokortin. Minulta on kysytty, miksi ihmeessä nelikymppinen nainen tekee niin. Vaarallinen ja kallis harrastus. Eihän sellaisessa ole mitään järkeä. Minun vastaukseni on ollut: Koska halusin. Helppoa se ei ollut, mutta harvoin mikään tavoittelemisen arvoinen onkaan. Ajamaan oppiessani, kilometri kilometriltä, olen ymmärtänyt, että moottoripyöräily edustaa minulle lähes kaikkea, mitä olen elämässäni aikaisemmin pelännyt, ja minkä olen viimein tässä iässä hyväksynyt. Moottoripyöräily muistuttaa minua siitä, miten haluan elää. Pää on pidettävä pystyssä ja katse on suunnattava riittävän kauas eteenpäin. Vain sillä tavalla pystyy ohjaamaan itsensä haluttuun suuntaan. Jos katsoo vain lähelle, kokonaiskuva katoaa ja ja tasapaino pettää. Kauas katsomalla pysyy pystyssä, ja voi varautua paremmin siihen, mitä on tulossa. Mutta vaikka miten varautuisi, jokaisen mutkan takana voi odottaa yllätys. Mutkatonta tietä ei kuitenkaan ole, joten ne on ajettava läpi. Ja mitä jyrkempi kurvi, sitä rohkeammin on uskallettava kallistaa. Vaikka pelottaisi. Jos ei uskalla nojata kurviin, menee metsään ihan varmasti. On vain luotettava siihen, että mitä tahansa tulee, siitä on mahdollista selviytyä. Useimmiten mutkan takana odottaa uusi kaunis maisema. Ja kun altistaa itsensä sille maisemalle moottoripyörän selässä, näkee ja kokee paljon tarkemmin ja enemmän kuin vaikka auton ratista. Moottoripyörän selässä on suojaton, mutta samalla elossa kaikilla aisteillaan ja sisällä maisemassa. Lämpötilanvaihtelut, tuulet, tuoksut, äänet - ne kaikki ovat mukana pyörän päällä juuri niin täyteläisenä kuin elämä parhaimmillaan on. Elämässäkään ei voi suojautua kaikelta mitä voi sattua. Muuten jää elämä elämättä. Haarniskan sisällä on turvallista mutta tylsää. Tyhmiä riskejä ei silti kannata ottaa. Siinä voi satuttaa paitsi itseään, myös toisia. Myös moottoripyörä itsessään symboloi minulle valintoja. Minulle ei ole tärkeätä omistaa mahdollisimman kallista, isoa tai hienoa pyörää. Paljon tärkeämpää on se, että oma pyörä on itselle sopiva ja mieluisa ajaa. Niin se on elämässäkin. On löydettävä ne jutut jotka itselle sopivat parhaiten. Sama pätee matkaseuraan. Omien hengenheimolaisten kanssa reittivalinnat, ajolinjat ja jopa samalla pyörällä istuminen onnistuvat. Mutta jos kyytiläinen nojaa kurvissa eri suuntaan, on odotettavissa ongelmia. Tai jos vierellä ajava häiritsee omaa ajoa, on parempi jatkaa risteyksestä eri suuntiin. Kaikkien kanssa kun ei vaan ole hyvä ajaa. Matkaseura on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on, että pystyy nauttimaan ajamisesta yksin. Silloin tietää harrastavansa itseään varten. Samoin elämässä on oltava luotettavia läheisiä ihmisiä, mutta kaikkein tärkeintä on olla sinut itsensä kanssa. Moottoripyörällä on mukava tehdä matkoja, jotka on suunniteltu tarkkaan etukäteen. Ikimuistoisimmat reissut ovat mielestäni kuitenkin niitä, joissa mennään fiiliksen ja intuition perässä sinne mihin sillä hetkellä tekee mieli ajaa. Ja sekä elämän että prätkän selässä on mahdollista kääntyä takaisin, jos huomaa menevänsä vikasuuntaan. Ja muuten, koskaan ei tiedä, kuka tulee vastaan. On mahdotonta ennustaa, kenet levähdysalueella tapaa. Sieltä voi löytyä ajokaveri vaikka loppuelämäksi. Ajamaan oppii ajamalla ja elämään elämällä. Teoriassa kaikki on helppoa, käytännössä kummatkin ovat täynnä pohdintaa ja isoja ja pieniä valintoja. On luotettava siihen että osaa ja selviytyy. On antauduttava nauttimaan kyydistä. On vain uskallettava ajaa. Ja elää. Toivotan kaikille - kulkuneuvosta riippumatta - onnellisia mutkia ja hyvää kesää!

Kuuntele luonto-ohjelmia

> Kaikki luonto-ohjelmat
03:26 Audio: Jokamiehenoikeus
Blomiksen luonto

Jokamiehenoikeus

Jos metsään haluat mennä nyt… meillä Suomessa se on tavattoman helppoa. Luonto alkaa ihan parkkipaikan reunasta eikä montaa askelta tarvitse ottaa päästäkseen myös metsään. Ja siellä ikimetsäosastolla ollaan nyt pahoittamatta mieltänne. Metsäksi voi kutsua vaikka taajamassa sijaitsevaa useamman puun rykelmää. Blomiksen mielestä. Mutta, että ihan metsään mieli tekisi? Melkein kaikki suomalaiset tietävät, että meillä on poikkeuksellinen oikeus mennä sinne metsään ihan vapaasti. Kävellä vaan ja olla rennosti. Poimia marjoja. Kerätä sieniä. Onkia. Pilkkiä. Ottaa valokuvia ja tienata niillä. Pistää vaikka teltta pystyyn ja olla yötä. Jos siltä tuntuu eikä pelota. Jokamiehenoikeudeksi sitä kutsuvat. Ihan jokapaikkaan toki ei jokamiehenoikeuksilla voi tai saa mennä. Eikä siellä metsässä ihan mitä tahansa saa tehdä. Avotulta ei saa tehdä ilman metsänomistajan lupaa. Toisaalta ei voi metsänomistajakaan kieltää yksiselitteisesti omalla maallaan liikkumista. Kokonaan toinen asia on, kuka on antanut metsänomistajalle sen metsän. Tai siellä liikkumisen rajoittamisen oikeuden. Mutta se on ihan eri jutun aihe. Joillekin metsänomistajille on valitettavasti noussut lippalakkiin, joillakin jopa kalliiseen huopahattuun, pahasti omistamisen mukanaan tuoma ylivertaisuus ja heillä on pyrkimyksenä rajoittaa muiden liikkumista heidän omistamissaan metsissä. Toisinaan nämä tapaukset ovat johtaneet kieltomerkkien pystyttämiseen metsänreunaan, liikkumisen estämistapaukset ovat varsin yleisiä ja kaikenlainen pelottelu ja uhkailu kuuluvat myös omistavan luokan keinovalikoimiin. Pahimmillaan ylenpalttinen rajoittamisenhalu yhdistyneenä aineenvaihdunnalliseen häiriöön munuaisissa on johtanut jopa hengenvaarallisten ansojen virittelyyn ulkoilualueiden läheisyyteen. Toivottavasti näissäkin tapauksissa a) joko järki voittaa ja ansat poistetaan ennenkuin kukaan satuttaa itseään tai b) ansojen rakentelija jää kiinni saaden ansaitsemansa rangaistuksen ja kokee julkisen häpeän kohteeksi joutumisen. Jokamiehenoikeus ei kuitenkaan tarkoita pelkkiä oikeuksia. Meillä jokaisella Tellusta kuluttavilla ns. ajattelevilla nisäkkäillä on velvollisuus pitää huoli tämän maailmankaikkeuden uhanalaisimman maapallon tulevaisuudesta. Niin metsässä kuin urbaanimmissa olosuhteissakin. Tarvitseeko sitä oikeasti edes sanoa? No sanonpa nyt kun kerran sanomaan ryhdyin. Roskat kuuluvat roskiksiin. Jos jaksat kuljettaa metsään täyden oluttölkin, jaksat kantaa sen tyhjänäkin kiertoon. Sama koskee kaikkea muutakin roinaa. Metsään tai muuhun luontoon niitä ei jätetä. Luontoa ei häiritä, pesivää lintua ei mennä kuvaamaan metrin päästä. Eikä häiritä sitä maan- ja/tai metsänomistajaakaan. Ei vahingossa saati tahallisesti. Ja ne koirat pidetään kytkettynä, kuulettako työ? Siis, jos metsään haluat mennä nyt toimi niin, että jälkipolvemme yllättyvät vielä sadan vuoden kuluttua. Ja positiivisesti. Saaden nauttia luonnosta samalla tavalla kuin me olemme saaneet. Jokamiehenoikeuksin velvollisuuksia unohtamatta. Ugh! Olen puhunut!

Muualla Yle.fi:ssä