RADIOSSA NYT:
Seuraava ohjelma:

Poimintoja

> Ohjelmat A-Ö
36:15 Audio: Jättiläisen käsikirjoittanut Pekko Pesonen arvostaa enemmän Uunoja kuin Kaurismäkeä
Radio Suomesta poimittuja

Jättiläisen käsikirjoittanut Pekko Pesonen arvostaa enemmän Uunoja kuin Kaurismäkeä

Jättiläinen on jännityselokuva Talvivaarasta. Sen käsikirjoittaja Pekko Pesonen pitää yhtenä esikuvanaan Ryhmäteatterin Eduskunta-näytelmiä, jotka olivat Pesosen mielestä yhteiskunnallisia ja samalla viihdyttäviä. Pesonen kiinnostui Talvivaaran kaivoksesta v. 2012. Draamaelokuvan taustatyössä, joka vei tiimiltä puoli vuotta, paljastui "kiinnostava verkosto", jota elokuvassa kuvataan. Hän toivoo, että elokuvaa kommentoisivat katsojien lisäksi myös elokuvaan kirjoitetut silloiset ministerit ja päättäjät. Jussi-palkittu käsikirjoittaja Pekko Pesonen puhuu Olga Ketosen kanssa Jättiläisestä ja Pesosen muista elokuvista (kuten Lapsia ja aikuisia, Tyttö sinä olet tähti, Napapiirin sankarit 1&2), moraalista ja käsikirjoittamisesta sekä tv-sarjoista. Ja nuoruudesta puhuttaessa paljastuu muutama toimivaksi todettu iskulausevinkki: - Tuutsä näyttelemään mun näytelmään? - Voisitsä kommentoida mun käsistä? Keskustelu kuultiin Ihan pihalla -lähetyksessä 4.2.2016. Ohjelmassa kuultu musiikki on editoitu pois.

29:54 Audio: Historiasta pitää ottaa oppia
Pyöreä pöytä

Historiasta pitää ottaa oppia

Keskustelijoina ovat Kaarina Hazard, Sirkka Hämäläinen ja Maija Vilkkumaa. Suoraa puhetta johtaa Ruben Stiller. Vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard haluaa keskustella Iisalmen Sanomissa julkaistusta Jyri Paretskoin kolumnista. - Siinä jaettiin suomalaiset muodikkaaseen tapaan ääripäihin. Toisessa päässä ovat vöyhkärasistit ja toisessa päässä, niin, ketkä? Hän sanoo, että tiedotusvälineissä “ääripäiden etsiminen, kuvitteleminen ja keksiminen on sietämätöntä”. Lähetyksen aikana Sirkka Hämäläinen painottaa muutamaan kertaan historian muistamisen tärkeyttä. - Natsismi nousi aikoinaan Saksassa vähin äänin, ja alkoi sitten vähitellen voimistua. Täytyisi olla hirveän varovainen. ettei se tulisi hiipimällä takakautta. Sitä realismia tässä peräänkuulutettiin. - Presidentti ei näitä sanoja voi käyttää, mitä me tässä käytämme. Muusikko Maija Vilkkumaa kysyy provosoivasti, onko poliisi korruptoitunut natsien suojelija. Hänen ärtymyksensä taustalla on poliisin erilainen suhtautuminen Pride- ja Rajat kiinni -mielenosoituksiin, kuten Panu Raatikainen Uuden Suomen blogissaan kirjoittaa. Hallitusammattilainen Sirkka Hämäläinen ihmettelee omassa puheenvuorossaan tavaratalojen ns. asiakaslähtöisyyttä.Sitä ei hänen mielestään ole. Kaikki pitkät housut ja jakut pitäisi hänen mielestään olla yhdessä paikassa eikä brändien mukaan. Palautteen antaminen on vaikeaa, nyökytellään. Parasta palvelua ovat Pyöreän pöydän ritarit saaneet mm. verottajalta ja julkiselta terveydenhuollolta. Palautetta saa antaa inkeri.kuisma-tarpila(at)yle.fi, @InkeriK Twitterissä #pyöreäpöytä

09:58 Audio: Sanna Pirkkalainen: "Ai taivas kun se oli kivaa"
Radio Suomesta poimittuja

Sanna Pirkkalainen: "Ai taivas kun se oli kivaa"

Toivottamana vilukissana ja arkajalkana tunnetulle Sanna Pirkkalaiselle ajatus pari asteisesta vedestä on aina ollut kauhistus. Hän päätti voittaa pelkonsa ja pulahtaa avantoon Hollolan Vähä-Tiilijärvessä. Oppaana toimi Hollolan avantouimareiden puheenjohtaja Elina Ala-Sankola. Elina Ala-Sankolalle avantouinnin aloittaminen oli niin merkittävä tapahtuma, että päivämääräkin on vielä kristallinkirkkaana mielessä. - Ryhtyminen oli mielessäni pitkään, mutta 17.2.98 se tapahtui. Lainasin tutulta kopin avaimen ja siitä se lähti. Syyskuusta - huhtikuun loppuun on uintikausi ja tämän vuoden tammikuussa uintikertoja oli 19. Miksi juuri avantouinti? Elina Ala-Sankola perustelee hyvin laajasti harrastuksensa mielekkyyttä. - Avanto pitää stressin loitolla ja piristää. Harrastuksen parissa Hollolassa on mukavia ihmisiä. Tämä kuuluu kiinteästi talvielämääni. Tyyni, kuiva pakkassää on paras uintisää. Kun avantouinnin noviisi Pirkkalainen oli perehdytetty lajin saloihin, oli aika ottaa härkää sarvista ja suorittaa pulahdus hyiseen Vähä-Tiilijärveen. Avantoneitsyyden jälkeen Sannan ensikommentit olivat: "Ai taivas kun se oli kivaa, yhden pienen uimaliikkeenkin otin. Pahinta oli kun kylmyys tunki jalkoihin, siksi tossut ovat tarpeelliset. Käyn nyt niin ylikierroksilla."

Kuuntele musiikkiohjelmia

> Kaikki musiikkiohjelmat
53:33 Audio: Välivetoparatiisi. Matkalla jossain musiikissa Kalevi Pollari
Jokaniemen sävelradio

Välivetoparatiisi. Matkalla jossain musiikissa Kalevi Pollari

Django Reinhardt: All of me 1. 101 Strings Orchestra, Les Baxter: Come back to paradise (1970) 2. Frida Andersson & Bo Sundström: Paradiset (Paratiisi, 2015) 3. Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen: Loma (2016) 4. Kasey Chambers & Shane Nicholson: Adam and Eve (2012) 5. Maria Mena: I was made for lovin' you (2008) 6. Ornella Vanoni: Perduto (1992) 7. Tapio Liinoja: Hellä Ulla (2016) 8. Don Cherry: Karmapa Chenno (1977) 9. Esa Eloranta: Jack Keroauc (2016) 10. Jack Kerouac & Zoot Sims,Al Cohn, tenorisaksofoni: American Haikus (1958) 11. Martti 'Huuhaa' Innanen: Välivetoboogie (1980) 12. The Jolly Boys feat. Albert Minott: Perfect Day (2010) Sillä seikkailtuaan kuukauten kuumassa Kuupassa oli peloton tuhansien vaarojen mies saapunut varhain aamulla yöpikajunalla Antien yli Rasilian rantaan sekä nauttinut Amatsonas -virran ravintolassa tukevan seikkailian aamiaisen. - Kansainvälinen seikkailia Joe Smith, sano

58:00 Audio: Yöradio - Ysäritunti
Yöradion Ysäritunti

Yöradio - Ysäritunti

Tunti 90-luvun musiikkia 1. VAN HALEN - Can't stop lovin' you 2. NIRVANA - The man who sold the world (MTV-unplugged) 3. FUNKYKARKURIT - Elämän tivoli 4. WILSON PHILLIPS - You won't see me cry 5. LOS DEL RIO - Macarena 6. KEITH URBAN - But for the grace of God 7. KAIJA KOO - Viimeinen lento 8. GLENN FREY - Part of me, part of you 9. MICHAEL JACKSON - Stranger in Moscow 10. KAREN RAMIREZ - Troubled girl 11. BRUCE SPRINGSTEEN - Streets of Philadelphia 12. TUULA AMBERLA - Alla otavan 13. ALANIS MORISSETTE - Uninvited 14. INNER CIRCLE - Games people play

Kuuntele luonto-ohjelmia

> Kaikki luonto-ohjelmat
04:06 Audio: Unelmien luontomatkat
Blomiksen luonto

Unelmien luontomatkat

Vähän vanhemmat radionkuuntelijat muistanevat vielä ajan, jolloin telkkarissa oli ohjelma nimeltään “Ihmeellinen luonto”. Se ja toinen suuri suosikkini oli Jacques Cousteaun “Merten salaisuudet”. Niitä tapitettiin mustavalkotöllöstä ja haaveiltiin pääsystä joskus niihin ihmeellisiin luontokohteisiin. Elämäni muuttui värilliseksi 80-luvulla ja aikuisemmalla iällä on jopa ollut mahdollisuus tutustua ihmeelliseen luontoon omaa takapihaa kauempanakin. Galapagos-saaret on nähty ja tarunhohtoinen Ngorongoron luonnonpuistokraateri. Nälkäni luontomatkailun suhteen ei ole näistä kokemuksista laantunut, päinvastoin. Ja vaikka 52-tuumainen FullHD-televisio tuo joka lauantai “Avaran luonnon” kautta luonnon ihmeet olohuoneeseen saakka, on se silti ihan eri asia seurata omin silmin lippupyrstökolibrin ruokailua etelä-amerikkalaisessa pilvisademetsässä. Tai saimaannorpan könyämistä rantakivelle Linnansaaren kansallispuistossa ihan kotimaan luontoparatiisissa. Jos voittaisin lotossa tai jos saisin sponsorin luontomatkoilleni, niin millainen valinnan vaikeus siitä tulisikaan. Maapallolle mahtuu tuhansia ja taas tuhansia mielenkiintoisia luontokohteita, eikä niitä yhden ihmiselämän aikana ehtisi millään läpikäymään - ei vaikka olisi itse sir David Attenborough. Mutta minne sitä lähtisi, jos olisi ns. rajaton budjetti ja aikaa loppuelämän verran. Noh, listataanpa. Afrikan safarilla olen jo pariin otteeseen ollut. Mutten vielä sellaisella “kunnon safarilla”, jossa näkisi kaiken ja vielä vähän päälle. Kaikki isot kissapedot haluaisin nähdä ehdottomasti. Seurata kaikessa rauhassa gepardien loikoilua savannilla, nähdä leopardin metsästämässä, tiikerin ylimaallisen raukean askelluksen haluaisin päästä todistamaan, mutta sitten pitäisikin jo siirtyä Aasian puolelle vaikkapa Intiaan. Nepalissa kävelin kerran metsikön läpi, jossa kuulemma asustaa tiikereitä. Näin minulle jälkikäteen kerrottiin. Ehkä tiikeri on siis nähnyt minut - bongannut Blomiksen, mutten minä vielä tiikeriä. Entäs sitten sademetsät? Sademetsät ovat äärimmäisen kiehtovia. Niissä elää sellainen kirjo luontokappaleita, että vaikka kuinka rajaisi, kaikkea ei pysty näkemään eikä kokemaan. Listallani on ehdottomasti Costa Rican sademetsät, Borneo orankeineen on sademetsien aatelia ja haluaisin palata Ecuadorin pilvisademetsiin uudelleen pidemmäksi aikaa seuraamaan vikkeliä kolibreja ja alueen muita hämmästyttävän värikkäitä lintuja. Eksoottiset safarit ja trooppiset sademetsät ovat ihan oma juttunsa, mutta niin on myös pohjoisen luonto. Luontomatkailuhaavelistallani on oma paikkansa Huippuvuorilla, jonne matkustaisin jääkarhujen perässä. Seuraavaksi suuntaisin Islantiin. Grönlannissa pitäisi käydä samalla kun kiertää vähän mualimaa. Haluaisin myös vierailla Etelämantereella tervehtimässä pingviinejä ja mursuja. Jos tämän jälkeen lottovoittoa olisi vielä jäljellä tai sponsorin pinna kestäisi, siirtäisin itseni ja kamerani seuraavaksi Amazonille. Sanomattakin on selvää ettei siitä reissusta tulisi lyhyt. Ja jos vielä tämänkään jälkeen taloushallintoni ei suosittelisi luontomatkailuuni leikkauksia, jatkaisin eteenpäin. Siperia. Kiina. Englannin nummet. Punainen meri, Suuri valliriutta. Koko Australia. Uusi Seelanti. Rarotonga. Madagaskar. Zanzibar, no se jo koettu. Utö vielä kokematta. Samoin Valassaaret. Nyt on aika täyttää haaveilevan luontomatkailijan apuraha-anomus. Lottokuponki. Ja jäädä odottelemaan orastavaa kevättä. Sillä vaikka voittaisin lotossa tai saisin sponsorin, en mistään hinnasta jättäisi keväistä luontoretkeä Haukivedelle väliin. Kuutin katse, teeren keväinen pulputus ja veneenkylkeen helisevä jää. Se on mun luonto.

26:43 Audio: Lintujen talvi kaupungissa
Minna Pyykön maailma

Lintujen talvi kaupungissa

Mustia varpusia, uskollisia naakkoja, katulampun valossa lämmitteleviä mustarastaita... Monet linnut siirtyvät kaupunkeihin talvenviettoon. Minna Pyykkö käy Turussa dosentti Timo Vuorisalon kanssa juttelemassa siitä, miten linnut kaupungeissa pärjäävät, missä ne viettävät yönsä, mistä löytävät ruokaa, miten kekseliäästi ne seurailevat ihmisten toimia ja miten kaupunkilinnusto on muuttunut vuosikymmenten tai satojen myötä. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Muualla Yle.fi:ssä