Vänrikki Nappula ja Venäjän laskuoppi

Syyskuu, AD 2010, on jäävä historiaan EU:n aloittamana sotana suomalaista kalakukkoa vastaan. Unioni on jo ampunut direktiivitykeillä Mainilan laukaukset.

Jos Suomi sallii kenen tahansa mökkiläisen onkivan ahvenet leivottaviksi kalakukkojen sisään, syyskuun alussa EU hyökkää kohteenaan erityisesti ahvenkukko. Rauhaa tuskin saadaan muuten kuin palkkaamalla Kallavedelle ahvenenpyyntivalvojat siihen malliin kuin Itämerellä ovat päivystäneet valastarkkailijat.

Ahvenkukkosota ei ole vielä vaatinut yhtä paljon uhreja kuin sääskentapon tai löylynheiton suomalaiset maailmanmestaruuskilpailut, eikä se ole saanut yhtä paljon kansainvälistä huomiota.

Ilman kalakukkojakin Suomi juostiin viime viikolla taas kerran maailmankartalle amerikkalaislehti Newsweekin tekemässä valtioiden paremmuusvertailussa. Me olemme aina tienneet, että Suomi on maailman paras maa, ja nyt sen tietävät muutkin. (Hyvä Suomi!). Olot maassamme tästä vielä paranevat, jos EU ei estä direktiiveillään ilmastomuutosta. Jokunen ukkosmyrsky on suomalaisille halpa hinta siitä, että maamme lämpenee lämmittämättä. Toisaalta meille Kuumalaan, entiseen Puumalaan, saisi joku viskoa taivaalta välillä vettä, jotta saataisiin sieniä tänäkin syksynä.

EU käy sotaa kahdella rintamalla, kun ahvenkukkojen lisäksi se hyökkää ilmaston muuttumista vastaan. Siihen tarkoitukseen se käyttää – ei atomipommia vaan – atomivoimaa.

Sen takia Suomen eduskunta päätti, että maahamme saa rakentaa vielä kaksi uutta ydinreaktoria Olkiluodon Iisakin kirkon lisäksi. Sillä tavalla sähköä riittää vientiin, ja sähkön hinta saadaan maassamme kallistumaan Keski-Euroopan tasolle. Itse asiassa jo kallistuu niinkin, että meidän sähkön viitehinnan määräävä Oslon tukkusähköpörssi on sopinut yhdenmukaistavansa hinnat Keski-Euroopan tukkusähköpörssien kanssa. Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan välillä ei ole riittävästi siirtoverkkoa sähkön vapaasti kulkea, mutta sähkön hintakartalla käyrät kulkevat sen yhteistyön seurauksena Suomessa vapaasti yläviistoon, koilliseen.

Kun uudet ydinvoimalat valmistuvat, EU:n direktiivin mukaan Suomessa on tuotettava uusiutuvaa energiaa 38 prosenttia jokaista atomisähkökilowattia kohden; atomisähköhän ei ole uusiutuvaa energiaa. Veikkaan, että se tulee kansan eikä ydinvoimayhtiöiden kustannettavaksi. Jos minä olisin ollut kansanedustaja, olisin vaatinut eduskunnassa uuden ydinvoiman lupaehtoihin määräyksen siitä, että atomien halkaisulla sähköä tuottavia ja sitä kautta päästöoikeusvapaata pörssikultaa vuolevia ydinvoimayhtiöitä vaaditaan tuottamaan myös tuo EU:n meille määräämä uusiutuvan energian pakko-osuus: 38 prosenttia energian loppukäytöstä.

Vielä vähän teemasta Venäjä, Venäjä, Venäjä, johon Suomella ei isänmaalliseksi kansanliikkeeksi ryhtyneiden kokoomusministereiden mukaan ole erityissuhdetta. Jos ei olisi, eikö silloin pitäisi sanoa yksinkertaisesti vain Venäjä eikä hokea Venäjä, Venäjä, Venäjä?

Kun kokoomus on alkanut lyödä vaalilöylyä haastamalla sanasotaan, mutta onneksi vain sanasotaan, naapurimaamme, tulee ikävä kokoomuslaisen pankinjohtajan Juho Kusti Paasikiven aikaa, jonka patsaan jalustaan on kirjattu, että ”Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”. Ikiaikainen tosiasia on, että Suomi on Venäjän naapurissa ja että Venäjä on meidän näkökulmastamme mitä suurimmassa määrin suurvalta. Kun ministeri Katainen päästeli sanapieruja vertaamalla Venäjän pienuutta Hollannin suuruuteen, isot numerot eivät tunnu olevan vänrikki Jyrki Nappulan vahva laji.

Kokoomuksen poliittiset arkeologit kaivavat nyt haudoista sinne kuopattuja poliittisia luurankoja ja puolue tekee paluuta menneisyyteen, 1930-luvun Venäjän voiman vähättelyn aikaan. Ulkosuhdekomissaari Cai-Göran Aleksander Stubb, jonka kokemus Venäjästä ennen ministerimissikauden alkua rajoittui viinan salakuljetukseen, sanoo olevansa ”avoimesti Amerikka-mielinen”.

Alexin äänen kannattaja Helsingin Sanomat ja hänen hovireportterinsa Kari Huhta osaavat kertoa, miten ulkoministerimme lähettelee hervottomia tekstiviestejä Suomen paremmuudesta muihin nähden näiden meitä huonompien maiden ulkoministereille. Kannattaisiko hänen turvautua tekstiviestiasioissa ammattiauttajiin erään entisen ulkoministerin malliin, jotta hän varjeltuisi erilaisilta amerikanpäästöiltä?

Ajankohtaisen Ykkösen kolumni 24.8.2010

Kommentoi Lähetä: