Ympyrän neliöiminen

Tämän vuoden helmikuussa Saksan perustuslakituomioistuin julkaisi erittäin mielenkiintoisen päätöksen. Tuomioistuin totesi että maan hallituksen viimeisin päätös työmarkkinatuesta – ns. Hartz IV – ei ollut perustuslain mukainen. Eikä siinä kaikki.

Tässä tapauksessa perustelut ovat koko Euroopan sosiaalisten ongelmien kannalta erittäin keskeiset – ja meidän kannalta ehkä kiusalliset.

Saksan perustuslain ensimmäisen artiklan ensimmäinen momentti julistaa kiistattomasti että ”ihmisarvo on koskematon” ja että valtiovallan tehtävä on suojella tätä koskemattomuutta. Tähän periaatteeseen tukeutuen, ja viittaamalla 20. artiklan määritelmään sosiaalivaltiosta, perustuslakituomioistuin päätteli, että osa Hartz IV-lainsäädännöstä loukkasi etenkin köyhien lasten ihmisarvoa. Hallitus sai aikaa tämän vuoden loppuun korjata tämä ihmisarvon loukkaus.

Tällä hetkellä liittohallituksella on esitys asian korjaamiseksi. Miten tämän korjauksen kanssa määräaikaan mennessä käy, on jo poliittinen asia, johon minä en tässä yhteydessä aio sotkeutua.
Mielenkiintoisempaa on sen sijaan pohtia millä tavalla tämä asia koskee meitä?

Viimeisten kahdenkymmenen vuoden tulonjakotilastot kertovat jotain varsin mielenkiintoista. Parhaiten toimeentulevan kymmenyksen osuus tuloista on kasvanut merkittävän nopeasti ja köyhin kymmenys on jäänyt pahasti jälkeen. Tältä osin kertomus on yhtäpitävä niin meillä Suomessa kuin Saksassa tai Ruotsissa.
Politiikassa kaikki puolueet ovat – päinvastaisista väitteistään huolimatta – ennen kaikkea kiinnostuneita palkkatulojen laajasta keskiluokasta. Suurin osa väestöstä elää edelleen suhteellisen tasa-arvoista, samanlaista ja turvattua elämää. Keskiluokkaisten kansalaisten arvoarvostukset ovat edelleen kohtalaisen yhdensuuntaisia ja siksi puolueiden on helppo kalastaa ääniään juuri siellä ja hyvin samanlaisin vaatimuksin.

Käytännössä käy kuitenkin niin, että veropolitiikka, ja sen myötä myös kaikki muutkin politiikka-alueet, noudattaa ylimmän kymmenyksen etuja. Tähän johtavat globalisaatiokehitys ja verokilpailu.

Tällä suuntauksella ja menolla on kuitenkin eräitä varsin epämukavia seurauksia. Niistä ensimmäiseen – köyhyydessä elävien lasten ihmisarvoa loukkaavat tulevaisuudennäkymät – Saksan perustuslakituomioistuin on nyt kiinnittänyt huomiota. En kuitenkaan usko että meidän vastaava elin – Eduskunnan perustuslakivaliokunta – tulee kiinnittämään asiaan minkäänlaista huomiota vaikka meidänkin perustuslaissa on kauniita lauseita sosiaalisista perusoikeuksista.

Muut seuraukset ovat hankalampia. Kaikkien puolueiden keskiluokkamössö tuntuu jo vastenmieliseltä ja vähentää ajan myötä kiinnostusta politiikkaan. Osa väestöstä on jo ns. poliittisen prosessin ulkopuolella. Tämä taas toimii erilaisten negatiivipuolueiden populistisena kasvualustana. Negatiivipuolueilla tarkoitan siis niitä yhteiskunnallisia liikkeitä jotka vastaavat tähän ulkopuolisuuteen vaatimalla muidenkin sulkemista ulos – ikään kuin tasa-arvon nimissä. Milloin maahanmuuttajia, milloin sukupuolivähemmistöjä, milloin ruotsinkielisiä. Mitä nyt milloinkin.
Ruotsin vaalien äskeiset tulokset osoittivat tämän hyvin selkeästi. Globalisaatiokehityksessä perusteollisuuden heikosti koulutetut työntekijät ovat pudonneet sosiaalivaltion kyydistä ja joutuvat työmarkkinoilla kilpailemaan maahanmuuttajien kanssa. He vastasivat nyt äänestämällä Ruotsidemokraatteja. Tässä vastauksessa on paljon hyvää vaikka en usko että Ruotsidemokraateilla on mitään ratkaisuja armottomaan rakennemuutokseen. Hyvää on se, että poliittisen prosessin ulkopuolelle jääneet varjelevat demokraattisia oikeuksiaan ja vaativat muutosta. Parhaimmassa tapauksessa poliittinen eliitti oppii jotain tästä. Juuri siihen Francis Sejersted kiinnitti huomiota jo Norjan EU-vastaisen liikkeen yhteydessä.

Huonoa on se, etten näe miten Suomen poliittinen eliitti mitenkään olisi valmis arvioimaan toteuttamaansa politiikkaa uudestaan. Päinvastoin. Näyttää siltä että poliittisen eliitin asema pelkästään vankistuu populismin nousun myötä.

Vähän pidemmässä perspektiivissä tämä tuntuu erittäin epämiellyttävältä. Eliitin asema vankistuu kunnes poliittinen järjestelmä menettää kaiken uskottavuutensa. Tämä juuri oli Weimarin tasavallan tie. Saksan perustuslain nykyiset säädökset kirjoitettiin jotta maa ei uudestaan joutuisi sille tielle.

Saksan perustuslakituomioistuimen päätöksessä on toinenkin ulottuvuus: ihmisarvoa ei voi ulkoistaa tai kilpailuttaa. Tässä mielessä se on sokeiden markkinavoiminen ainoa kestävä vastakappale.

Ihmisarvo, ja siitä kiinnipitäminen, on siis jotain äärettömän tärkeätä.

Kommentoi Lähetä: