Apina, kirjailija ja kustantaja

WSOY ja kirjailija Sofi Oksanen esittävät, förevisar, draaman "Kaikkihan apinan tuntevat".

Kirjailija Sofi Oksasen mielestä apina hoitaisi WSOY:n toimitusjohtaja Anna Baijarsin työt vähintään hyvin kuin Baijars itse. Hän siis vertasi entisen kustantajansa toimitusjohtajaa eläimeen.

Analyysi kertoo kuinka syvälliseen yhteiskunnalliseen puheenvuoroon suomalainen kirjailija parhaimmillaan pystyy. Sofi Oksasen analyysiä on kuitenkin täsmennettävä.

Simpanssin ja ihmisen geenistöt poikkeavat toisistaan runsaan prosentin verran. Ollaan nyt vieläkin täsmällisempiä. Anna Baijarsilla , Sofi Oksasella ja allekirjoittaneella on 689 geeniä, joita simpanssilla ei ole. Meiltä puolestaan puuttuu 86 simpanssien geeniä.

Älkäämme myöskään unohtako gorilloja!

Koko-nimisen gorilla väitetään oppineen 1000 amerikkalaisen viittomakielen viittomaa ja ymmärtävän 2000 englannin kielen sanaa. Tällä perusteella rohkenen väittää, että gorilla pystyy tuottamaan ainakin viittomakielellä dadaistisen runokokoelman. Lienee kuitenkin ennenaikaista verrata suomalaista runoilijaa gorillaan.

Ehdotan kompromissia: unohdetaan solvaaminen ja nimittely ja mietitään mistä on kysymys.

Kustannusalan kaislikossa kuhisee. ” Kirjankustantaminen lähestyy normaalia kuluttajabisnestä”, Tammen Anna Valsta totesi taannoin Hesarissa. Kirja ei ole enää pyhä, se on tavara tavaroiden joukossa. Kärsivällisten ja avokätisten sivistysporvarimesenaattien aika on lopullisesti ohi. Nyt iskusanana on kannattavuus.

Alan tuotto-odotusten seurauksena kustantamoiden yt-neuvottelut ovat viime aikoina olleet arkipäivää: esimerkiksi Tammen henkilöstömäärä vähenee vuosien 2009 /2010 aikana viidenneksellä. WSOY:ltä kantautuvat uutiset irtisanomisista eivät siis ole ainutlaatuinen ilmiö.

Mutta WSOY on tullut tunnetuksi kohujen päänäyttämönä. Ensin Siltalan veljekset lähtivät yhtiöstä ja veivät mukanaan mm. menestyskirjailija Kari Hotakaisen. Viime syksynä joukko WSOY:n kirjailijoita kritisoi julkisesti talon johtoa huonosta markkinoinnista. Sofi Oksanen oli mukana joukossa.

Kirjailijoiden kannanotto osoitti, että ajat ovat ovat muuttuneet: enää ei saarnattu kauheasta kaupallisuudesta, vaan siitä, että oman kirjan markkinointi oli jäänyt liian vähälle huomiolle. Kirjailijoiden bisnestietoisuus on selvästi nousussa, mikä pantakoon ilolla merkille.

Ei muuten ole mikään ihme, että suomalaiset kirjailijat ovat huonolla tuulella. Viimeisin synkkä tutkimus kirjailijoiden tuloista on vuodelta 2005.

Suomalaisen kirjailijan tekijänpalkkioiden mediaani oli 2000 euroa vuodessa. Apurahaa sai 72 prosenttia vastanneista. Tilanne ei ole muuttunut mitenkään : suomalainen kirjailija elää apurahojen armosta.

Apurahabisnes on hämärine kuppikuntineen ja verkostoineen likaisempaa kuin Wsoy:n jokseenkin avoin liiketoiminta, mutta sitä vastaan kirjailijat eivät protestoi. Valtiolta tuleva raha on taiteilijoiden mielestä aina puhdasta --- varsinkin jos taiteilija kuuluu oikeaan verkostoon.

Sofi Oksanen on parin miljoonan euron nainen, hän ei apurahoja tarvitse. Täytyy siis kysyä, kuinka WSOY:lla on varaa heittää yhtiölle rahaa takova kirjailija pellolle.

Ehkä WSOY arvioi imagotappioitaan pidemmällä tähtäimellä. Jos kirjailija käy jatkuvasti keskustelua median välityksellä ja vertailee toimitusjohtajaa apinaan, luottamus ja kunnioitus on todellakin mennyt. Yhtiön päätös on näin ollen jopa rohkea, koska on aivan selvää, että mediassa pahis on aina toimitusjohtaja.

Sofi Oksasen voittokulku jatkuu ja hyvä niin. Hänen kirjansa puhdistavat meidät suomettumisen häpeästä. Siis tästäkin.

Ruben Stiller

Kommentoi Lähetä: