Madde, Vickan ja Mankellin sukat

Kirjailija Henning Mankellin sukat heittävät synkän varjonsa prinsessa Victorian häiden ylle.

Kuulitte aivan oikein: Henning Mankell, Gazan avustussaattueen sankari, syytti matkapäiväkirjassaan israelilaisia kommandoja sukkiensa varastamisesta.

Hiljennymme nyt näiden legendaaristen sukkien äärelle pohtimaan suhdettamme Ruotsiin ja ruotsalaisiin.

Suomalaiset nauravat mielleään ruotsalaisten kyvyttömyydelle tehdä nopeita päätöksiä. Ruotsissa keskustellaan liikaa, siellä istutaan loputtomissa yltiödemokraattisissa palavereissa ja äänestetään eurostakin kansanäänestyksissä. Täällä Suomessa tiedetään , miten hommat hoidetaan; täällä osataan vaieta kahdella kielellä ja jyrätä päätökset läpi ilman turhia kansanäänestyksiä.

Mutta mille me suomalaiset suomalaiset oikeastaan nauramme kun nauramme ruotsalaiselle demokratialle?

Me nauramme maalle jossa länsimaalaisen demokratian perinne on vahvempi ja vanhempi kuin Suomessa. Suomi on suomettumisen suosta noussut maa jossa opetellaan vapaata yhteiskunnallista debattia. Täällä rehennellään edelleen omilla myyttisillä sodilla , jotka ovat opettaneet reserviupseerit tekemään ikäviä päätöksiä nopeasti, ilman turhaa keskustelua.

Eläköön siis autoritäärinen suomalainen perinne, eläkään suomettuminen, eläköön sotien jatkuva märehtiminen! Näillä mennään, tällä perinteellä kannattaa todella ratsastaa!

Entä hovidraama?

Ruotsilla on avioliittoon lipuva Victoria ja sydänsurujaan poteva Madeleine. Mutta on meilläkin millä mällätä: myöhäispuberteettinen pääministeri, joka humaltui vallasta ja löysi libidonsa netistä.

Kumpaakin maata yhdistää median pyörittämä saippuaooppera, jossa kuninkaalliset ja tasavallan poliitikot ovat viihdeartistin roolissa. Heidän tehtävänään on tuottaa juoruja kansalaisten kahvipöytään. Poliitikot ja kuninkaallliset ovat menettäneet mediasirkuksessa salaperäisen, etäisen auransa - he ovat julkkiksia , joiden ihmissuhdesekoilu edistää iltapäivälehtien myyntiä.

Ruotsissa tilanne on tosin terveempi kuin Suomessa. Kuningas ei saa puuttua politiikkaan, joten hänen tehtävänsä on puhtaasti symbolinen. Suomessa monet kaipaavat edelleen vahvaa johtajaa, presidenttiä, joka leijuu likaisen parlamentarismin yläpuolella valtaa käyttävänä pylväspyhimyksenä.

Tämäkin osoittaa, että demokraattinen mentaliteetti on Ruotsissa paremmin kehittynyt kuin Suomessa. Suomessa jopa teeskennellään että meillä on kuninkaallinen hovi - kerran vuodessa katselemme presidentin hovidraamaa Linnan juhlilla. Emme saaneet Hessenin prinssiä kuninkaaksemme, mutta voimme silti katsella joulukuun alussa miten maan eliitti jonottaa päästäkseen syömään pullaa.

Onneksi Victoria menee naimisiin. Suomalaiset saavat jo ennen joulukuutta nauttia säihkyvästä ruotsalaisesta glamourista, johon Linnan juhlat eivät koskaan yllä. Ja hurraa ; pitkästä aikaa Ruotsi kiinnostaa suomalaisia.

Suomessahan hoidetaan nykyään vanhoja kansallisia komplekseja saarnaamalla ruotsin kielen oppimisen turhuudesta. Suomalaisen nousukasmaisen kansainvälisyys ilmenee ruotsin kielen vastustustamisena ja epätoivoisena yrityksenä unohtaa koko Skandinavia. Monet suomalaiset luulevat olevansa eurooppalaisia sillä perusteella etteivät osaa maan toista virallista kieltä.

Ehdotan, että he katsovat karttaa - Skandinavia ei ole häipynyt minnekään.

Opetelkaa ruotsia. Se on kiinnostava kieli. Henning Mankeels strumpor är också intressanta. Grattis Victoria, grattis Henning on Hennings strumpor!

Ruben Stiller / Ajankohtainen Ykkönen 8.6.2010

Kommentoi Lähetä: