Tuhlaajapoika ja leipäveitsi

Hänellä on kolme aikaisempaa tuomiota väkivaltarikoksista. Tällä kertaa häntä syytetään rikoksesta johon hän on syyllistynyt ennekin: vaimonsa pahoinpitelystä.

Esitutkintamateriaalin mukaan pahoinpitelyssä on käytetty 20 sentin mittaista sahalaitaista keittiöveistä ja kylpytakin vyötä, jolla syytetty on syyttäjän mukaan yrittänyt kuristaa vaimonsa.

Hän,syytetty, kiistää kaiken.

Hän , Matti Nykänen, tuhlaajapoikamme, mäkikotkamme, Meidän Matti, jonka rappiota tirkistelemme ja kauhistelemme tyytyväisinä pikkuporvareina. Bonuksena saamme vielä Mervin , rikkaan makkaratehtailijan tyttären, joka takertuu väkivaltaiseen langenneeseen mäkikotkaan ja palaa kerta toisensa jälkeen yhteen pahoinpitelijänsä kanssa.

Eikö olekin mahtavaa katsoa, miten sankarit ja rikkaat perijättäret menettävät elämänhallintansa? Voimme sääliä tirkistelyn kohteita ja samalla tyydyttää omaa kaunaamme sankareita ja rikkaita kohtaan. On se niin sääli niin sääli ---mutta siitäs saivat! Kaikki oli katettu valmiiksi, mutta Matti ja Mervi eivät sitten hallinneet elämäänsä yhtä hyvin kuin me hyveelliset tirkistelijät sen hallitsemme.

Kun Matti lyö Merviä, millainen mies teidän mielestänne hakkaa heikompaansa?

Näettekö Matin suomalaisen huippu-urheilusysteemin marttyyrina, jota pitää ymmärtää siksi, että hän hyppäsi pitkälle?

Vai onko Matti teidän mielestänne puolittain syyntakeeton ADHD-tapaus, jonka tarkkaavaisuushäiriö johdatti hänet juoppouteen ja väkivaltaan?

Kun Matti hakkaa, asialla on suomalainen legenda. Kun legenda heiluttaa puukkoa ja hakkaa, asiat ovat toisin.

Ilmassa tuntuu toisinaan leijuvan epämääräistä kollektiivista syyllisyyttä Mattia kohtaan: olemme ikään kuin Matille velkaa siitä, että hän hyppäsi pitkälle ja alkoi ryypätä. Hän on uhrautunut meidän vuoksemme, joten Matin nyrkki heiluu traagisesti ja humaanisti.

Langennut sankari herättää myötätuntoa, hän on pudonnut korkealta ja kovaa. Toisaalta monet meistä ovat jo kyllästyneet Mattiin---- eikö hän voisi rappeutua rauhassa julkisuudelta, miksi meidän täytyy katsella tätä uusintalähetystä, tämähän menee kerta kaikkiaan liian pitkälle ja pilaa vilpittömän tirkistelyn ilon! Miksi Matti ei anna meille mahdollisuutta surra itseään sivistyneesti hautajaisten jälkeen, miksi emme saa hiljentyä mairean myötätuntomme äärelle lukiessamme urheilutähden nekrologia?

Tirkistelijöidenkin kärsivällisyydellä on rajansa. Matin ja Mervin suhde ei ole enää hyvää viihdettä. Lehdenlukija ahdistuu, kun Matin väkivalta alkaa maistua todelliselta. Tämän jälkeen hän syyttää toimittajia, jotka ovat pakottaneet hänet sosiaalipornon pariin. Mediakuluttaja on aina viaton, hänen kätensä ovat aina puhtaat.

Muille tirkistelijöille tiedoksi: suomalainen naisen todennäköisyys joutua perheväkivallan uhriksi on yli kaksinkertainen verrattuna Euroopan Unionin keskiarvoon. Katsommeko Mattia ja Merviä, jotta voimme unohtaa miten nyrkki heiluu muualla Suomessa?

Väliäkö sillä. Tärkeintä on tämä.

Ruben Stiller 17.8.2010

Kommentoi Lähetä: